Maissisormia ja papukeittoa.

TOISESSA TŠETŠENIAN SODASSA ei enää ole rintamalinjoja, sen sijaan alue kärsii sissi-iskuista, puhdistusoperaatioista, ihmiskaappauksista, terrorismista ja väkivallasta eri muodoissaan. Konfliktin seurauksena sadattuhannet tšetšeenit ovat lähteneet maanpakoon. Suuri osa asuu eri puolilla Venäjää, mutta muualla Euroopassakin on kymmeniätuhansia pakolaisia. Suomessa tsetseenejä lienee muutamia satoja.

Mouradovin nelihenkinen perhe saapui Suomeen Groznyista Pietarin kautta nelisen vuotta sitten. Perheen isä joutui tämän tästä miliisien ahdistelemaksi ja pahoinpitelemäksi Pietarissakin. Nykyisin kuusihenkiseksi kasvanut perhe on asettunut Suomeen, vaikka oleskeluluvat ovatkin vain väliaikaisia.

Vanhimmat lapset käyvät koulua ja Ludmila-äiti hoitaa perheen nuorinta poikaa kotona – tarhapaikka on luvassa lähitulevaisuudessa. Perheen isä Ahmad sai äskettäin tuttavansa kautta rakennusalan töitä. Tyytyväisesti hymyillen hän kertoo, ettei perheen enää tarvitse turvautua toimeentulotukeen.

VANHEMMAT ovat kotoisin pienestä vuoristokylästä. Ludmila kertoo, että perinteistä tsetseeniruokaa osataan tehdä vain kylissä. Aikoinaan kaupunkeihin, kuten Groznyihin, muuttaneet naiset ja heidän jälkeläisensä ovat paljolti menettäneet kosketuksensa ruokaperinteeseen. Kun Ahmadilta utelee, miten miesten ruoanlaittotaidot sujuvat, hän vastaa suoraan: ”Tšetšeniassa vallitsee patriarkaatti. Mies saalistaa ja nainen laittaa ruokaa.”

Edellisestä eräretkestä on tosin kulunut lähes kymmenen vuotta, saaliina tuolloin muutamia taimenia. Viimeisimmät sodat ovat olleet myös ekologisia katastrofeja. Riistaeläimet ovat käytännössä hävinneet alueelta ja herkkä kasvisto on kärsinyt. Miinat estävät useilla alueilla luonnonantimista nauttimisen. On paljon sellaisia hedelmiä ja kasveja, jotka kasvavat vain Tsetsenian vuoristoissa, kertoo Ahmad. Ainoa miesten perinteisesti valmistama ruoka ovat avotulella paistettavat saslikki-lihavartaat.

AHMADIN MUKAAN tšetšeenien ruokakulttuuri ei ole kovin monimuotoista. Heillä ei ole ollut sellaiseen aikaa, koska hänen mukaansa he ovat taistelleet Venäjän ylivaltaa vastaan jo neljänsadan vuoden ajan. Ruokakulttuuriin on kuitenkin tullut muualta, neuvostoaikoinakin. Stalin karkotti vuonna 1944 tšetšeenit Kazakstaniin. Eloonjääneet saivat luvan palata takaisin vuonna 1957. Ahmadin mukaan ainoa Kazakstanista jäänyt vaikute oli plov, lampaan (tai naudan) lihan rippeistä, riisistä ja vihanneksista yhdistelty, Keski-Aasian maissa yleinen ruokalaji.

Ehdoton herkku on perinteinen pataruoka zizigalnish, joka valmistettiin keittämällä riistanlihaa yhdessä ”maissisormien” kanssa. Muita paikallisia herkkuja ovat nokkospelmenit, mantit (eräänlaisia isompia pelmenejä) ja tsepureka-lihapiirakat.

Arkiruoka on useimmiten erilaisia keittoja, makaronia ja kanaa. Kylissä kaikki liha, nauta, kana ja lammas, saadaan omista eläimistä ja teurastetaan islamilaisten halal-sääntöjen mukaisesti.

Riisillä ja naudanlihalla täytetyt kaalikääryleet sekä jauhoista, rasvasta ja sokerista valmistettu halva ovat tyypillisiä ruokia juhlapäivinä. Yleisesti käytettyjä mausteita ovat villeinäkin kasvavat karhunlaukka, nokkonen ja mintunsukuiset kasvit.

Ruokajuomana on kokkelipiimää, lihalientä, voilla höystettyä suolaista kalmukki- ja tavallista minttuteetä. Seurustelujuomana nautitaan intialaista teetä maidon kera. Juomasta tuli suosittu silkkitien kukoistuksen myötä.

LUDMILA SUREE, ettei Suomessa pysty valmistamaan kunnon tšetšeeniruokaa, koska monia aineksia ei saa mistään. Perheellä on hänen siskonsa vierailun jäljiltä suolattua naudanlihaa sekä suolaliemessä säilöttyjä tomaatteja ja kurkkuja.

Emäntä kattaa nämä kallisarvoiset herkut pöytään, kun hän kutsuu meidät syömään. Lopuksi isäntäväki kysyy mistähän saisi hankittua kokonaisen lampaan, jonka voisi hyödyntää perinteisten toetoeeniherkkujen valmistukseen.

Papukeittoa Fasolsup

2 l vettä

1/2 kiloa papuja (mustat, valkoiset, ruskeat tai sekoitus, yön yli liotettuna)

1–2 tl suolaa

1tl mustapippuria

1 pieni sipuli, hienoksi hakattuja

2 perunaa, kuutioiksi leikattuja

2 porkkanaa, kuutioiksi leikattuja

Keitä papuja mausteiden ja sipulin kera noin kolme tuntia. Kun keittoajasta on 30 minuuttia jäljellä, lisää peruna- ja porkkanakuutiot.

Maissisormet Haltmish

5 dl maissijauhoja

2 rkl vehnäjauhoja

2 1/2 dl vettä

Vesi lisätään vähitellen jauhojen sekaan ja loppuvaiheessa taikinaa vaivataan käsin. Taikinasta muodostetaan etusormen kokoisia litteitä ja muodokkaita pötköjä. Pötköt laitetaan kiehuvaan veteen. Lisätään 2 tl suolaa ja keitetään noin 30 minuuttia. Tarjoillaan Alpron biojugurtin, suolakurkkujen ja tomaattilohkojen kera. Jugurtin makua voi pehmentää lisäämällä siihen esimerkiksi Benevivan kaurakermaa tai soijakermaa. Myös tavallisen ranskankerman ja raejuuston sekoitus käy hyvin.

Ruokahetken tulkkasi Merja Moubarik. Haastateltavien nimet on muutettu heidän pyynnöstään.

Susanne Ådahl