Ovi yhteisöön

Diakonissalaitoksen taidehankkeet tekevät syrjäytyneistä osallistujia.

HELSINGIN JUHLAVIIKOT mainosti taannoin tapahtumiaan ylevällä ajatuksella, jonka mukaan taide kuuluu kaikille. Ei ihan kaikille, sillä juhlaviikkojen konsertteihin liput maksoivat useita kymmeniä euroja. Helsingin Diakonissalaitos toteuttaa jokapäiväisessä työssään samaa ajatusta, mutta kunnianhimoisemmin: taiteen tulee todella olla kaikkien saavutettavissa, niin koettavissa kuin tehtävissäkin.

”Haluamme tarjota mahdollisuuksia niille, jotka ovat tippuneet yhteiskunnan tukiverkosta”, sanoo Milla Risku, Diakonissalaitoksen taiteellinen toimija. ”Yritämme vähän tilkitä sitä verkkoa.”

RISKU JÄRJESTÄÄ TYÖKSEEN erilaista taidetoimintaa Diakonissalaitoksen koko asiakaskirjolle. Asunnottomat, kehitysvammaiset, mielenterveys- ja päihdekuntoutujat sekä maahanmuuttajat pääsevät hänen kanssaan ottamaan valokuvia, valmistamaan sisustustauluja tai vaikka remontoimaan uusia tiloja toiminnalle.

”Yhdessä luomisen hetki on tosi hieno”, sanoo Risku.

Konkreettisen tekemisen lisäksi myös henkinen yhdessäolo on tärkeää, usein ehkä tärkeämpää kuin teokset, joita ryhmässä saadaan aikaan. Syrjäytyneet ja syrjäytymisvaarassa olevat pääsevät taidetyöpajoissa osaksi yhteisöä.

”Ei ole olemassa mitään kokemusmittaria, jolla otettaisiin lämpö kainalosta ja nähtäisiin, miten paljon ihmiset ovat tykänneet”, pohtii Risku, ”mutta kyllä sen silti huomaa. Joskus taiteen tekemisen vaikutus ihmiseen on ihan huikea.”

KUN 31-VUOTIAS RISKU hieman yli kaksi vuotta sitten palkattiin Diakonissalaitokselle, hänen tittelinsä oli taiteellinen koordinaattori. Tämän vuoden alussa nimeke kuitenkin muuttui taiteelliseksi toimijaksi. Nyt Risku opettaa yhä enemmän. Haastatteluunkin hän saapuu suoraan työpajasta, jossa rakensi ryhmänsä kanssa 180-senttistä paperimassanaista.

”Ei ainakaan tule tylsää!” Risku nauraa. ”Välillä tuntuu, että jokainen päivä on täysin, täysin erilainen.”

Tällä hetkellä Riskulle tuottaa erityisen paljon puuhaa Naisten valmennuskeskuksen nimellä kulkeva naistyöprojekti. Se on tarkoitettu fyysisesti, psyykkisesti tai sosiaalisesti heikossa kunnossa oleville naisille. Toimintaa varten remontoidaan parhaillaan tiloja Helsingin Alppikadulle. 30-neliöinen entinen kukkakauppa saa seiniinsä vaaleanpunaisen värin. Sinne naisten on sitten helppo tulla, ja sieltä voi löytää vinkkejä vaikkapa koulutukseen tai oman elämäntilanteen hahmottamiseen.

”Järjestetään työpajoja, käydään teatterissa, ehkä kutsutaan sinne joku esiintymään”, luettelee Risku. ”Kuunnellaan ihmisten tarpeita ja yritetään toteuttaa toiveita.”

ASIAKKAIDEN OMISTA IDEOISTA oli lähtöisin myös menestykseksi osoittautunut sisustustaulutyöpaja. Naiset olivat toivoneet itselleen tekemistä, kenties pieniä käsitöitä. Samaan aikaan Diakonissalaitoksella pohdittiin, mistä löydettäisiin kauniita sisustustauluja seinille. Kaksi tarvetta yhdistettiin järjestämällä työpaja, jossa taulut tehtiin itse alusta loppuun.

”Niistä tuli älyttömän hienoja”, Risku muistelee. Tauluja tehtiin erilaisista taidepapereista leikaten ja liimaten, joten nekin, jotka eivät omiin piirustustaitoihinsa luottaneet, kykenivät osallistumaan. Lisäksi lopputulos oli pian nähtävissä, ja jokainen saattoi lähteä tyytyväisenä kotiin tietäen tehneensä sinä päivänä jotain kaunista ja erittäin konkreettista.

ERITYISEN LÄMPIMÄSTI Risku muistelee maahanmuuttajaopiskelijoiden kanssa toteuttamaansa hanketta, jossa jokainen osallistuja sai kertakäyttökameran ja luvan kuvata mitä mieli teki. Tästä syntyi myöhemmin Kuvia Suomesta -näyttely, joka oli esillä galleria Koetilassa.

Myös Herne & Nauris, vuoden 2000 keväällä toimintansa aloittanut ”matalakynnyksinen kansalaisareena”, toistuu Riskun puheissa usein. Risku suunnittelee ja toteuttaa taide- ja yhdyskuntaravintolaan ohjelmaa yhdessä paikan oman ohjelmatuottajan Anssi Pirttinevan kanssa. Se tuo yhteen erilaisia ihmisiä erilaisista yhteiskuntaluokista. Helsingin Munkkisaaressa sijaitsevissa tiloissa on järjestetty kaikkea teatterista tanssiesityksiin ja kaitafilmien säestyskilpailuihin. Viimeksi keikalla oli Tuomari Nurmio. Myös aloittelevat bändit ovat löytäneet areenan Herne & Nauriista.

”Joskus on saattanut olla vain viisi katsojaa, mutta sille bändille se on silti ollut keikka.”

Oona Juutinen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu