Vegan power!

Marginaalisten lihaskimppujen moottori käy kasviksilla.

LONTOO, ISO-BRITANNIA. Rage Against The Machinen ”Know Your Enemy” -biisi soi taustalla, lava on valmis.

Yleisö huutaa ja kannustaa, kun Jonny Gibbings, 34, iskee tuplahauisposeerauksen, vahvimman poseerauksensa. Gibbingsin hauikset, ympärysmitta 52 senttiä, herättävät yleisön välittömiin suosionosoituksiin. Lavan vahvat valot kiiltävät läpeensä tekorusketuksen ja vauvaöljyn peittämissä lihaksissa. Gibbingsilla ei juuri ole rasvaa kehossaan, lihakset pullistuvat ja iho näyttää kireältä.

Poseeraus on vaativaa työtä. Gibbingsin tulee pitää joka ikinen lihas jännittyneenä alusta loppuun. Hänen 114 kilon massiivinen kehonsa on hien peitossa ja hengitys kulkee raskaana. Silti hän hymyilee ja nauttii show’sta. Gibbings varmistaa, että jokainen näkee hänen kumpuilevat, friikkimäiset lihaksensa mahdollisimman monesta kulmasta. Selkälihasten levitys edestä ja takaa, rintalihasten esiintuonti sivusta, hauikset edestä ja takaa, ojentajat sivusta – ja jalkalihakset tiukkana koko minuutin kestävän poseerauksen ajan.

Gibbings voittaa kilpailun ylivoimaisesti. Hänen fyysinen kuntonsa, alhaisen rasvaprosentin korostama lihasten selkeä erottuminen ja symmetria olivat tuomareiden mieleen. Gibbings kruunattiin kilpailun raskaan sarjan voittajaksi.

Kehonrakennus on erikoinen valinta urheilulajiksi. Vieläkin erikoisemmaksi Gibbingsin tilanteen tekee se, että hän on vegaani, eli ei käytä mitään eläinperäisiä ruoka-aineita, olipa kyseessä häränpihvi, lehmänmaito tai kananmunat. Gibbings on puhdasta kasvisvoimaa.

Tervetuloa marginaalin marginaaliin: vegaanikehonrakentajien maailmaan.

KEHONRAKENNUS ELI BODAUS kattaa arkikielessä harrastajia ja ammattilaisia laidasta laitaan. Jonny Gibbings, Jon Birket ja Robert Cheeke ovat kilpailevia kehonrakentajia. He eivät nostele painoja huvikseen, terveyssyistä tai näyttääkseen paremmalta kesäisin. Kehonrakennus on heille intohimo, joka värittää heidän koko elämäänsä tarkan ruokavalion, huolitellun treeniohjelman ja rajoitetun elämäntyylin kautta.

Kehonrakennus on pitkäjännitteinen urheilulaji. Vuosikausia kestävä kuvanveistäjän kaltainen kehon muokkaus pyrkii kasvattamaan lihaksia ja poistamaan rasvaa. Urakka kulminoituu muutamaan kilpailupäivään, jolloin urheilijat poseeraavat postimerkin kokoisissa uimahousuissa.

Kilpailu alkaa pakollisilla poseerauksilla. Tuomarit antavat pisteitä urheilijan lihasmäärän, symmetrian, tiukkuuden ja rasvamäärän vähäisyyden mukaan. Kilpailuillan edetessä seuraa vapaaohjelma. Kehonrakentaja poseeraa yleisölle itse valitsemansa musiikin tahdissa. Lihakset on pidettävä tiukkana koko ajan, kiireestä kantapäähän. Vaativaa ja raskasta, suorastaan mahdotonta.

Aivan kuten kuvanveistäjän työtä arvioitaessa, tulkinnanvaraa jää tuomareille paljon. Erilaiset arvotukset esimerkiksi symmetrian suhteesta lihasmäärään heilauttelevat tuloksia kilpailusta toiseen. Kehonrakennus on sekoitus tietoa, kykyä, geneettisiä lahjoja ja taidetta.

VEGAANIKEHONRAKENTAJA kuulostaa monen mielestä yhtä ristiriitaiselta käsitteeltä kuin sokea tarkkuusampuja.

Eikös kehonrakennus perustu miehisen raavaaseen ruokavalioon, jossa omien lihasten rakennuksen ehdoton kulmakivi on syödä toisten elävien olentojen lihaksia? Eikös jokainen kehonrakentaja aloita päivänsä syömällä runsaasti kananmunia ja kippaa kurkkuunsa päivän mittaan useita annoksia heraproteiini-isolaattia?

Vegaanibodarikolmikolle stereotypioiden rikkominen on lähes jokapäiväistä puuhaa. ”Hämmästyneitä, yllättyneitä!” vastaa yli satakiloinen Jon Birket kysymykseen, mikä on treenikavereiden reaktio, kun hän kertoo olevansa kasvissyöjä.

Jonny Gibbingsin ja Robert Cheeken kokemukset ovat samankaltaisia. Muut kilpailijat eivät usko, että vegaani pystyy kasvattamaan lihaksia samaan tahtiin lihaa syövän kehonrakentajan kanssa. Kun kuukaudet etenevät ja kasvu on nopeaa, herää epäily, ettei kasvissyöjä kykenisi poistamaan rasvaa samaan tahtiin kuin muut kilpailevat bodarit. ”Lavalla se ratkaistaan ja tulokset puhuvat puolestaan”, sanoo Cheeke.

Itse asiassa ennakkoluulot näyttävät antavan kolmikolle lisäpontta, henkistä päättäväisyyttä ja energiaa jaksaa enemmän. Lisäksi kasvisruoan terveellisyys on pitkällä tähtäimellä eduksi, huomauttaa Cheeke.

Robert Cheeke, 24, Yhdysvaltojen Oregonista kotoisin oleva nuori mies ihaili teini-ikäisenä television vapaapainijoita. Cheeke on aina ollut erittäin laiha, vielä lukioikäisenä hän painoi vain hieman yli 60 kiloa. Pikakelauksella kuusi vuotta eteenpäin ja Cheeke on lavalla kilpailemassa kehonrakennuksen Kalifornian tittelistä ja painaa 25 kiloa enemmän. Lihakset olivat kaikki kasvisperäisiä. Cheeke menestyi hyvin ja päätyi neljänneksi.

KEHONRAKENNUSTA EI YLEISESTI pidetä oikeana urheilulajina, mutta lähempi tarkastelu antaa toisenlaisen kuvan. Kehonrakentajat pistävät itsensä uskomattomaan ja pitkäaikaiseen rääkkiin. Harjoittelu on kovaa läpi vuoden. Usean kuukauden ajan kehonrakentaja poistaa rasvaa tarkalla dieetillä ja polttamalla kaloreja. Nälkä, kalorivaje ja vaativa treenausohjelma ajavat pinnaa kireälle.

Henkisesti kehonrakennus onkin extreme-laji. Siinä missä kalliolta hyppäävä adrenaliininarkkari joutuu ylittämään itsensä, omat pelkonsa ja turvallisen elämäntapansa vain hetkeksi, joutuu kehonrakentaja tekemään tätä kuukausikaupalla.

”Kehonrakennus kilpailumielessä vaatii erityisen luonteen” sanoo Jonny Gibbings, ”ja mielestäni sama intohimo, joka saa kehonrakentajan olemaan neljä kuukautta äärimmäisellä dieetillä, kestämään jatkuvaa kipua ja särkyä, viettämään tuntikaupalla aikaa punttiksella, ajaa myös minun vegaanisuuttani.”

”Monet eivät ymmärrä valitsemaani urheilulajia, koska he ovet tottuneet nopeisiin tuloksiin, lajeihin joissa voittaja ratkeaa nopeasti ja viime hetkellä. Samoin monet eivät ymmärrä vegaanisuuttani ja lihatuotteiden yhteyttä eläinten hyväksikäyttöön, koska vegaanisuus ei poista eläinten tappamista heti, vaan pidemmällä tähtaimellä.”

Etelä-Englannissa asuva Jonny Gibbings on lähes nelikymppinen kehonrakentaja jonka päivätyö on läpeensä bodauksen ympärillä. Hän tekee fi tness-mallin töitä, omistaa osan punttisalista, treenaa muita bodareita ja toimii ovimiehenä paikallisissa klubeissa, kuten moni muu kehonrakentaja.

KEHONRAKENTAJAN PÄIVÄ alkaa viiden aikaan kevyellä kävelyllä, koska veren glukoosipitoisuus on alhainen heti aamusta, on rasvanpoltto tehokkaimmillaan. Jonny Gibbings syö päivittäin noin 5 000 kaloria. Mikäli hän kuuluisi tavalliseen McDonald’s-kansaan, määrä ei kuulostaisi vaikealta saavuttaa. Kehonrakentajilla ei ole kuitenkaan varaa prosessoiduista rasvoista ja sokerista muodostuviin tyhjiin kaloreihin.

Päivän kaloripommitus alkaa joko soijasta tai herneproteiini-isolaatista tehdyllä proteiinijuomalla. Aamiainen on kattava: puuroa, kokojyväleipää ja hedelmiä. Päivän aikana mies syö kolme lämmintä ateriaa, jotka perustuvat terveellisiin kasvisperäisiin ainesosiin – valmisruoat eivät kata kehonrakentajan vaatimuksia. Lämpimien aterioiden lomaan mahtuu välipaloja lähinnä pähkinöiden ja siemenien sekä proteiini-isolaattijuomien muodossa. Lisäksi mies syö lähes käsivarren mittaisen listan lisäravinteita, omega-öljyjä, monivitamiinia, glutamiinia…

Käynti salilla on kehonrakentajan työpäivän mieluisin hetki. Treenauksen haaste, raskaiden painojen nosto, lihasten täyttyminen verellä, hiki, tuska, itsensä ylittäminen, hidas mutta varma kehittyminen ovat keskeinen osa niitä syitä miksi Jonny Gibbings, Jon Birket ja Robert Cheeke päättivät vuosia sitten ryhtyä kehonrakentajiksi. Salilla miehet ovat omassa elementissään, tuskan herättämässä irvistyksessä raskasta painoa nostaessa on häivähdys onnellisuutta.

LAJIN ILMEINEN MASOKISTISUUS kääntyy itseironiaksi lausahduksissa: Pain is weakness leaving the body (”Kipu on sitä kun heikkous jättää kehon”) ja Little bit of pain never hurts (”Pikku kipu ei koskaan tee pahaa”).

Päivän sessio alkaa kyykyillä. Lämmittelysettien jälkeen tankoon kasataan uskomaton määrä rautaa, mies asettuu sen alle kiroillen ja puhisten.

”Vittu tää paino ei oo mitään”, bodari uskottelee itselleen, asettaa tangon olkapäilleen, nostaa sen pois kyykkyräkin pinneistä ja valmistautuu sarjaan.

Kyykkyä kutsutaan kehonrakennustreenauksen kuninkaaksi, sillä se on ehkä vaativin yksittäinen liike. Jokainen meistä kyykkää, esimerkiksi istuessamme vessanpöntölle. Tee sama liike 150 kiloa rautaa niskassa, ja ymmärrät mistä on kyse.

Bodarimme kyykkää painon jo viidettä kertaa. Säärilihakset, pakarat ja alaselkä alkavat puutua työstä. Iho kiristyy veren puskiessa lihaksiin, ja maitohappo alkaa kerääntyä tuottaen polttavaa tunnetta. Kipu lisääntyy. Kehonrakentaja ei kuitenkaan lopeta vielä. Nyt erotetaan jyviä akanoista. Epäily alkaa hiipiä mieleen. Paino on liikaa, olet väsynyt, lopeta jo, huutaa järkevämpi puoli aivoista, mutta neuvo menee kuuroille korville. Mies puskee tuskainen ilme kasvoillaan ja naama verenpunaisena vielä kaksi toistoa karjuen kuin luolamies kosintaretkellä, kunnes asettaa painon takaisin turvallisesti pinneihin avustajien kanssa.

Kehonrakentaja putoaa lattialle. Mies on selkeästi tuskissaan, jalat eivät toimi, hän haukkoo ilmaa kuin hukkuva, hiki valuu ja päivällinen pyrkii ulos sisääntuloaukostaan. Treenikaverit nauravat ja taputtavat bodarin selkää:

”Hyvä setti, yksi vielä.”

BODAUKSEEN KUULUU muiden urheilulajien tavoin rajaamaton halu kehittyä. Aina voi olla nopeampi, kyvykkäämpi, tarkempi. Bodarin versio samasta asiasta: suurempi, symmetrisempi, ja rasvaprosenttia voisi aina alentaa.

Cheeke tunnustaa, että myötätuntoon ja ympäristöresurssien säästämiseen tähtäävä vegaanietiikka ja aina suurempaan ja parempaan pyrkivä kehonrakentajan eetos ovat ristiriitaisia pyrintöjä. Hänelle kehonrakennus on kuitenkin myös osa vegaanisuuden edistämistä ja hän haluaa esimerkillään inspiroida muita ryhtymään kasvissyöjiksi.

Cheeke ja Gibbings kilpailevat molemmat tarkoin säädellyissä ja testatuissa luonnollisissa kehonrakennusjärjestöissä. Kilpailijat eivät saa käyttää anabolisia steroideja ja vastaavia aineita. Testaus tehdään hiusnäytteillä ja verikokeilla, joskus jopa valheenpaljastimilla. Cheekelle ja Gibbingsille eteneminen kehonrakentajina tapahtuu tiukasti oman geeniperimän ja luonnon asettamissa rajoissa.

Jon Birketin, 23, tarina on toinen. Hän kilpailee European Federation of Bodybuilders -järjestössä, jossa steroidien käyttö on yleistä. Hän viittaa kintaalla väitteisiin, että steroidien käyttö on huijausta. Kun kaikki kilpailijat käyttävät niitä, kilpailu pysyy reiluna. ”Luonnollisille” kehonrakentajille tarkoitetuissa kilpailuissa steroidien käyttäminen kilpailuissa olisi huijausta eikä Birket haluaisi koskaan osallistua sellaiseen.

Birket on ollut koko ikänsä kasvissyöjä. Hänen vanhempansa lopettivat lihan syönnin jo 1970-luvulla eläinoikeussyistä. Birket työskentelee portsarina suositussa yöklubissa Leedsissä, Pohjois-Englannissa, ja harrastaa kilpailumielessä kehonrakennusta toivoen pystyvänsä tekemään sitä joskus jopa ammatikseen. Ei ehkä yleisin uravalinta kasvissyöjälle.

Hän ei näe steroidien käytössä mitään ristiriitaa kasvissyönnin kanssa.

”Nykyään huumeiden käyttö huvimielessä on osa kulttuuriamme. Työssäni ovimiehenä käyn yöklubin vessassa ja näen kuinka pönttöjen takana oleva lattia on peittynyt valkoisesta pulverista ja ihmiset ovat täysin päissään. En ole koskaan käyttänyt ruohoa, e:tä tai kokaiinia, en polta enkä juo alkoholia juuri koskaan”, kertoo Birket.

Steroidien käyttöä pidetään kaikesta huolimatta mielipidemittausten mukaan häpeällisempänä kuin huumeiden käyttöä. Yhdysvaltalaiset nuoret myöntävät lähes kymmenen kertaa mieluummin käyttävänsä kokaiinia kuin anabolisia steroideja. Terveysriskien ottaminen lyhytnäköisesti lauantai-illan ratoksi on hyväksyttyä, mutta saman riskin ottaminen urheiluun liittyvän tavoitteen nimissä saa yleisen tuomion.

Jonny Gibbings ei käytä terveyssyistä steroideja, mutta ei tuomitse niiden käyttöä sellaisissa kehonrakennuskilpailuissa, joissa kaikki käyttävät. Hänen mielestään steroidit tulisi laillistaa, jotta vaarallisia ja arvaamattomia steroideja tuottavat hämärät laboratoriot saataisiin pois markkinoilta. Gibbingsilla on henkilökohtaisia kokemuksia kiellettyjen aineiden vaarallisuudesta. Hänen hyvä ystävänsä kuoli viime kesänä insuliinin väärinkäyttöön.

KASVISSYÖJIKSI JONNY Gibbings ja Robert Cheeke ryhtyivät molemmat teinivuosinaan, koska eivät halunneet osallistua eläinten hyväksikäyttöön. Eläimet eivät ole ruokaa. Kolmikolle kasvissyönti tuli ensin, kehonrakennus vasta sen jälkeen.

Kriitikko voisi huomauttaa, että kolmikko ei ehkä koskaan ole täysin elänyt kehonrakentajien alakulttuuria hallitsevan ”pihvi ja kananmuna” -elämäntavan mukaan. Ehkä he ovatkin murtamassa pikemminkin kehonrakennuksen stereotypioita vegaaneina kuin vegaanistereotypioita kehonrakentajina.

Bodareita pidetään yleisesti typerinä, itsekeskeisinä, vanhan ajan miehinä. Keskeinen osa kehonrakentajien alakulttuuria, kuten poseerauksen harjoittelu peilin edessä, tulkitaan virheellisesti itsekeskeisyydeksi ja narsismiksi.

Kasvissyöjäbodari haastaa ennakkoluulot. Kuinka muskelihirmu voi olla huolissaan mitä lehmille tai kanoille tehdään tuotantolaitoksissa? Miksi sama bodari, joka nostaa kasapäin rautaa salilla ja on kaksi kertaa vahvempi kuin keskiverto lihaa syövä mies, osallistuu kampanjointiin heikompien olentojen puolesta ja kasvissyönnin edistämiseksi?

Gibbings, Birket ja Cheeke tekevät kehonrakennukselle palveluksen tuomalla moninaisuutta äänekkäästi esiin. Bodareiden alakulttuuriin kuuluu monenlaista porukkaa siinä missä vegaaneihinkin.

Kolmikolla ei ole aikaa ottaa rennosti. Kilpailut alkavat keskikesästä ja jatkuvat alkusyksyyn saakka. Valmistautuminen on jo täydessä vauhdissa. Treeniohjelmat on hiottu viimeisen päälle, päivittäinen ruokailu noudattaa tarkkaa suunnitelmaa. Nukkumaan mennään ajoissa, ja jos mahdollista, päivällä otetaan pikaiset torkut.

Miesten ote urheilulajiinsa on lähes fanaattinen. Mikäli haluaa astua lavalle kaikkien pällisteltäväksi, vähempi ei riitä. Gibbings vertaakin kehonrakennusta uskontoon.

”Taas on rukoushetken aika, lähdenpä tästä temppeliin”, hän vitsailee ja pakkaa treenilaukkunsa.

Kehonrakentaja putoaa lattialle. Mies on selkeästi tuskissaan, jalat eivät toimi, hän haukkoo ilmaa kuin hukkuva, hiki valuu ja päivällinen pyrkii ulos sisääntuloaukostaan.

Ehkä he ovatkin murtamassa pikemminkin kehonrakennuksen stereotypioita vegaaneina kuin vegaanistereotypioita kehonrakentajina.

Cheeke on aina ollut erittäin laiha. Vielä lukioikäisenä hän painoi vain hieman yli 60 kiloa.

Joni Purmonen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu