Kaksipiippuinen jahti

Metsästysoikeuden laajentaminen kansallispuistoissa herättää ristiriitaisia ajatuksia.

SYKSYLLÄ julkisuudessa alettiin keskustella metsästysoikeuden laajentamisesta kansallispuistoissa. Asia on noussut esiin ennen kaikkea pohdittaessa kansallispuistojen laajentamista ja käyttösääntöjä sekä uusien puistojen perustamista. Osa esityksen vastustajista pelkää metsästysoikeuden laajentamisen pahimmillaan johtavan siihen, etteivät retkeilijät uskalla enää kulkea syksyisin suojelualueilla harhalaukausten pelossa.

NYKYISELLÄÄN Etelä-Suomen puistoissa hirven ajo on yleisesti ottaen sallittua, mutta muu metsästys pääsääntöisesti kiellettyä. Pohjois-Suomessa metsästys on laajemminkin luvallista.

Monet luonnonsuojelutahot, muun muassa Maailman Luonnonsäätiö (WWF), paheksuivat esitystä metsästysoikeuden laajentamisesta, jota on julkisuudessa ajanut Metsästäjäin Keskusliitto. WWF:n mukaan metsästyksen ja virkistyskäytön yhteensovittaminen kansallispuistoissa olisi hankalaa, tai jopa vaarallista.

WWF muistuttaa myös, että Kansainvälisen luonnonsuojeluliitto IUCN:n suositusten mukaan sellaisia suojelualueita, joissa saa metsästää, ei pitäisi luokitella kansallispuistoiksi.

POHJOIS-KARJALAN riistanhoitopiirin riistapäällikkö Juha Kuittinen kannattaa metsästyksen sallimista myös eteläisemmissä kansallispuistoissamme.

”Metsästäjät ja muut luonnonkäyttäjät osaavat nauttia harrastuksistaan toisiaan häiritsemättä, puhumattakaan siitä, että vaarantaisivat toisiaan. Miksi tämä asetelma muuttuisi Etelä-Suomen kansallispuistoissa?” Kuittinen kysyy. ”Kansallispuistojen kävijämäärät ovat korkeita lomakautena, mutta syksyllä metsästysaikaan retkeilijöitä on jo selvästi vähemmän.”

LUONNONSUOJELULLISET syyt kieltävät metsästyksen Etelä-Suomessa vain alle prosentilla maa-alasta, joten lajien suojelun kannalta kiellolla ei juuri ole merkitystä. Oikeastaan onkin helpompi löytää esimerkkejä siitä, miten metsästyksen salliminen päinvastoin hyödyttää tiettyjen lajien suojelua.

Tällä hetkellä haapa on uhkaavasti vähenemässä, pääosin siksi, että hirvi syö sen taimet. Haapa ja nimenomaan varttunut haapa on avainlaji, jonka myötä moni kotilo, kääpä tai kovakuoriainen joko häviää tai selviää.

JUHA KUITTINEN muistuttaa pienpetojen pyynnin Saaristomerellä tai pääkaupunkiseudun lintuvesillä osoittaneen, että poistopyynnillä on selkeästi myönteinen vaikutus vesilintujen pesinnälle. Aggressiivisesti levinneiden tulokkaiden, minkkien ja supien, kantaa onkin varmasti syytä rajoittaa mahdollisimman tehokkaasti, mutta erityislupa on mahdollistanut sen tähänkin asti myös kansallispuistossa.

Pyyntiä on sitä paitsi hoidettu ainakin osin viranomaistyönä, joten siinä ei ole kyse perinteisestä metsästyksestä.

SUOMEN LUONTO -lehti teetti Taloustutkimuksella viime lokakuussa tutkimuksen, jossa kartoitettiin mielipiteitä metsästyksestä. 71 prosenttia vastaajista suhtautui kielteisesti metsästyksen sallimiseen Etelä-Suomen kansallispuistoissa. Kielteisimmin asiaan suhtauduttiin Uudellamaalla, jossa 78 prosenttia vastusti aloitetta. Itä-Suomessakin, jossa metsästys on suosittu harrastus, metsästysoikeuden laajentamista vastusti 69 prosenttia vastaajista.

Kiista metsästysoikeudesta on äitynyt kiivaaksi osin siksi, että suhtautuminen metsästykseen on ylipäätään kaksijakoista. Metsästyksellä on kiistaton merkitys maaseudun yhteisöllisyyden ylläpitäjänä, mielen virkistäjänä ja tärkeänä riistanhoitotyönä. Toisaalta sen nimissä tapahtuvat väärinkäytökset saavat monet suhtautumaan harrastukseen nurjasti.

SYKSYN KARHUJAHDISSA ilmeni lukuisia väärinkäytöksiä. Pohjois-Karjalassa ammuttiin keskenkasvuinen otso ja toisessa tapauksessa samassa maakunnassa metsästäjä ei huomannut, että tähtäimeen saatua emoa seurasi pentu.

Kainuun susijahdit hoidettiin erityisen tökerösti. Ensimmäiseksi ammuttiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) seurannassa olleen lauman johtajauros. Johtajan kuolema aiheuttaa helposti susilauman hajoamisen ja kasvattaa kotieläinvahinkoriskiä. Tässä tapauksessa ampuja vaikeutti lisäksi tutkimusta, jonka tavoitteena on kerätä tietoa susien käyttäytymisestä ja estää siten petovahinkoja. Kaiken lisäksi ampuja on kieltäytynyt palauttamasta Igor-suden satelliittipantaa tai antamasta ruhoa RKTL:n tutkittavaksi.

METSÄSSÄLIIKKUJIEN turvallisuuskin voi toisinaan olla uhattuna. Aivan hirvestyskauden lopussa marraskuussa Inarissa sattui ikävä onnettomuus, kun hirvestäjä ampui kaverinsa. Kaveri oli ollut naakimassa hirveä eri suunnalta. Ampuja havaitsi liikettä lähipensaassa ja laukaisi tarkistamatta, mikä oksia oikein heilutti.

Kirjoittaja on Luonto-Liiton susiryhmän työntekijä Joensuussa.

Anu Salminen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu