Linnunlaulu muutoksessa

Taiteilija Milja Viita suunnitteli videoteosta linnunlaulusta & löysi itsensä Afrikasta.

”Linnunlaulu, samoin kuin sää tai tietty valo tai mikä tahansa luonnonelementti, on yhteistä muistikokemusta. Kaikilla on kokemus esimerkiksi siitä miltä näyttää kuurainen maa. Linnunlaulu edustaa sitä samaa, se usein pitää sisällään jonkun tunnelman”, Viita kuvailee.

Viita kuuli taiteilijayhdistys Muu ry:n tilausteoshankkeesta keväällä 2009 ja tiesi heti osallistuvansa ehdotuksella, joka tulisi sisältämään lintujen laulua. Hankkeen käynnistäjänä oli Siemenpuusäätiö, joka haluaa nostattaa tietoisuutta Suomen sekä globaalin etelän metsien käytöstä ja metsätalouden eettisistä kysymyksistä.

Viidestä palkitusta ehdotuksesta valittiin toteutettavaksi Viidan videoteos. Siemenpuusäätiö halusi, että sitä kuvattaisiin Suomen lisäksi myös jollakin heidän ulkomaisista toiminta-alueistaan. Säätiö tukee kehitysyhteistyövaroilla kehitysmaiden kansalaisjärjestöjä, jotka toimivat ympäristön hyväksi.

Kohteeksi ensin valittu keskikenialainen metsä vaihtui itärannikolla sijaitsevaan Arabuko Sokoken sademetsään. Yksi syy oli, että vaarallisia nisäkäseläimiä on vähemmän itärannikon metsissä. Siellä on myös rikkaampi linnusto.

”Linnunlaulua olen käyttänyt aiemmin joidenkin teoksieni ääniraidalla merkkaamassa muutosta. Ne eivät kuitenkaan ole olleet mitään luonnonsuojeluteoksia.”

Tällä kertaa lintujen ääntely on teoksen pääosassa – uhanalaisten lintujen, joiden elintila on uhattuna niin tehometsätalouden harvesterien kuin puiden salakaatojenkin edessä.

Viita kuvasi koululaisryhmiä, jotka matkivat lintujen laulua niiden pesimäympäristöissä. Lasten täytyi opetella lintuimitaatiot etukäteen, ja malliksi piti hankkia lajien ääntelyä sisältävät cd-levyt. Suomalaiset sirkuttajat löytyivät vaivatta, mutta kävi ilmi että juuri Afrikan itärannikon lintulajit eivät ole päässeet levylaulajiksi.

Pelastus löytyi yllättäen paikallisesta luonto-oppaasta, Jonathan Mwachongosta, joka osasi myös matkia esiintyjälistalle valittuja uhanalaisia lintuja. Mwachongo auttoi käytännön järjestelyissä kuvauspaikkojen etsimisestä lasten kuljettamiseen. Ennen kuvausten alkua hän piti koululaisille oppitunteja paikallisesta linnustosta sekä niiden imitoinnista.

”Metsänorsun hyökkäyksen varalta Jonathan neuvoi minua juoksemaan nopeasti puiden sekaan ja puun taakse piiloon, ne eivät ole niin ketteriä että lähtisivät jahtaamaan. En kuitenkaan nähnyt koko eläintä.”

Sademetsän eläimistä eniten vaaraa aiheutti lopulta reilun 30 paviaanin porukka, joka pääsi hajulle kuvausryhmän välipaloista. Viita pakkasi eväät päivittäin visusti rinkkaan, joka pidettiin piilossa. Lapset pitivät käden ulottuvilla keppejä, joilla he hätistelivät paviaaneja kauemmaksi.

Milja Viidan videoteoksessa “Linnunlaulun kotiinpaluu” hävinneet lintuäänet palaavat vielä hetkeksi metsiin. Neljällä projisointikankaalla lapsiryhmät imitoivat vuorollaan yhtä lintulajia muiden hiljentyessä kuuntelemaan.

Suomessa imitoitujen lintujen listalla oli kaksi äärimmäisen uhanalaista, valkoselkätikka ja pikkutikka, kaksi erittäin uhanalaista, haarahaukka ja muuttohaukka sekä neljä vaarantunutta lajia.

”Kuvausten aikana kuulimme ainoastaan yhden vaarantuneen lajin, tiltaltin, laulua”, Viita kertoo.

Kolme muuta vaarantunutta ovat käenpiika, sinipyrstö ja metso.

Milja Viidan Linnunlaulun kotiinpaluu-videoteoksen ensiesitys Helsingissä 21.9. Narikkatorilla Kampissa. Teos sijoitetaan suureen telttaan, nonstop-esitys kello 12–19. Samana päivänä vietetään kansainvälistä yksilajisten puuviljelmien vastaista päivää.
Teosta esitetään 17.–18.10. tiedekeskus Heurekassa Tikkurilassa kello 12–17. Teos on esillä Heurekan maksuttomalla alueella.

Ville Toivanen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu