Afgaaniloukku

Lukuaika: 2 minuuttia

Afgaaniloukku

Miten Afganistanin vapaustaistelijoista tuli terroristeja.

Nato-myönteinen lehdistö on toistaiseksi tukenut poliitikkoja. Kansalaismielipiteen muutokset voivat kuitenkin aiheuttaa yllätyksiä.

Kaiken piti olla vapausaatteen riemukulkua vähän samaan tapaan kuin George W. Bush oletti irakilaisten ottavan amerikkalaiset vastaan vapauttajina. Suomalaisten piti olla Naton mukana YK:n siunauksella vapauttamassa Afganistania ja erityisesti naisia talibanien hirmuvallasta.

Käänne tapahtui 2006, kun vastarinta Afganistanissa alkoi kiihtyä. Suomen lehdistö on yleensä lojaali poliittista eliittiä kohtaan. Tukemalla Naton ISAF-operaatiota lehdistö on samalla viestittänyt länteen, mihin ”viiteryhmään” Suomi haluaa kuulua.

Afganistanin turvallisuustilanteen huononeminen on kuitenkin monimutkaistanut asioita.

”Kaikissa Afganistanin ISAF-operaatioon osallistuvissa maissa sotimisen jatkamisen mielekkyydestä kiistellään. Hallitukset pyrkivät vähättelemään sotatoimien aiheuttamia tappioita. Afganistanin sota ei ole monessakaan maassa suosittu, mistä on seurannut sisäisiä ristiriitoja”, valtiotieteen tohtori Pekka Visuri arvioi lehdistökirjoittelua.

”Suomen lehdistö julkaisee kyllä Afganistanin uutisia ja myös mielipidekirjoituksia, mutta verraten yleisesti läntisen valtamedian perusaineistoa tai suomalaisten viranomaisten kantoja myötäillen.”

Visurin mukaan yleensä vältetään käsittelemästä kysymystä, miksi länsimaat Suomi mukaan luettuna käyttävät raskasta sotilasvoimaa eli käyvät sotaa aasialaisen maan sisäisen selkkauksen osapuolena ja kauanko tätä aiotaan jatkaa.

Maan jälleenrakennus ja toimivan hallinnon aikaansaaminen nykyisen kaltaisissa oloissa on Visurin mukaan vaikeaa.

”Lähes kaikki kansainväliset turvallisuuspolitiikan ja strategian analyytikot ovat yksimielisiä, ettei käytetyillä menetelmillä ole Afganistanin tilanteeseen saatavissa merkittävää parannusta. Länsimaiden suuri sotilaallinen ja rahallinen panostus ei ole estänyt turvallisuustilanteen jatkuvaa huonontumista”, hän huomauttaa.

Antavatko Suomen tiedotusvälineet liian kaunistellun kuvan Afganistanin tilanteesta? Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen ei lämpene Visurin kritiikille.

Aamulehti ei ole kaunistellut sodan kuvaa. Olen ollut paikan päällä ja käsitykseni lienee suhteellisen realistinen. Afganistan on joka tapauksessa vuosikymmenten projekti. Sitä epäillään, se kokee takaiskuja ja tuntuu toivottomalta, mutta mikään näistä ei ole riittävä syy luovuttaa.”

Samalla Apunen arvostelee Visuria liiasta Nato-kriittisyydestä.

”Mikä olisi ISAFin vaihtoehto? Sitä ei Visuri kerro. Minulle taliban ei ole vaihtoehto, kaikkien demokraattisten ja humaanien arvojen nimissä”, Apunen sanoo.

Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen on Apusta varovaisempi:

”Lehti ei mielestäni ole antanut Afganistanista liian positiivista kuvaa. Afganistanin tilanne on äärimmäisen monimutkainen ja tarkan kuvan antaminen on erittäin haastavaa kaikille viestimille”, Virkkunen päättelee.

Nyt Yhdysvallat Nato-liittolaisineen on ”afgaaniloukussa”. Naisten asema ei ole parantunut, vaan lännen tukema Hamid Karzain hallinto hyväksyi taannoin taliban-aikaan verrattavan avioliittolain.

”Suuret aasialaiset maat seuraavat selvästi vahingoniloisina sivusta, kun Yhdysvallat liittolaisineen kuluttaa vuodesta toiseen voimiaan sotimiseen Aasiassa”, Pekka Visuri muistuttaa.

Jorma Mäntylä</i>

–––––––––––––––

mainos

Sotapropagandaa Hesarin malliin

Mitä tulee mieleen sanasta sotapropaganda? Omien joukkojen urhoollisuuden ylistämistä, valmistautumista sotauhreihin, kotirintaman ilmapiirin piristäminen, taistelumoraalin kohottaminen, vastustajan arvojen pilkkaaminen ja uskonnon halventaminen…

Sotajournalismi herättää aina ristiriitoja. Monet suomalaiset lehdet puolustavat yhtä aikaa Afganistanin sotaoperaatiota ja puolueetonta journalismia. Esimerkiksi Helsingin Sanomat ilmoitti pääkirjoituksessaan, että Afganistanin tilanteesta on ”kerrottava nopeasti ja totuudenmukaisesti”. Sotatilanteessa vain yksinkertaisetkin arvolauseet asettuvat puolueellisiksi.

Esimerkiksi kaikki seuraavat Helsingin Sanomien jutuista repäistyt lauseet jakavat maailman meidän ja heidän välille vanhojen vihollisasetelmien tapaan: ”rikollis- ja kapinallisryhmiä siellä riittää”, ”Irania johtaa jo neljättä vuosikymmentä kopla, joka inhoaa muuta maailmaa ja jonka muu maailma haluaisi unohtaa”, ”intialaisella kauppiaalla oli elokuun alussa otsaa pyytää pimeästä 24 tölkin kaljalaatikosta 120 euroa”, ”Afganistan on huumeiden suurtuottaja”, ”romahtanut roistovaltio”.

Sotaan sitoutuneen median ei ole helppo suhtautua islamilaiseen maailmaan. Sieltä yritetään kitkeä sekasorto, terrorismi, ääriliikkeet ja huumekauppa. Tilalle pitäisi saada suvaitsevaisuus, liberalismi ja monikulttuurinen kapitalismi.

Sotilaallinen kriisinhallinta Afganistanissa luo sotilaallisen kriisinhallinta-ajan mediatiedotuksen. Ennen sitä sanottiin sotapropagandaksi.

Kimmo Jylhämö

–––––––––––––––

Jorma Mäntylä, Kimmo Jylhämö

  • 9.9.2009