Höpsismiä*)

Aika ajoin yhteiskunta hurahtaa johonkin ulkoa tuotuun ilosanomaan. Kärjessä on usein liike-elämä, apinoijina julkiset palvelut.

Aika ajoin yhteiskunta hurahtaa johonkin ulkoa tuotuun ilosanomaan. Kärjessä on usein liike-elämä, apinoijina julkiset palvelut. Koetut ja toimivat käytännöt heitetään kevytmielisesti roskikseen. Tarpeenluojina ja voitonkäärijöinä ovat kloonattuja mallejaan tarjoavat konsultit. 

Asiakaspalveluun on väen vängällä istutettu kulttuuriimme sopimattomia maneereja, joissa loistaa päälle liimattu falskius. Kuinka vaivautuneeksi tekikään olon muinaisen Karkkipussi-ketjun ”ja oikein hyvää päivänjatkoa” -rääkäisy. Nyt sitä käyttää Kela. Jopa aito suomalainen mykkyys tuntuu paremmalta. Oikea ystävällisyys on jotain aivan toisenlaista. Se ei haise palvelumanuaalilta.

Johtamisteorioita on istutettu tuhoisin seurauksin yhteisöihin, joihin ne eivät ole sopineet. Aikansa elettyään ne ovat hiipuneet, sitten niille on alettu hymähdellä, kunnes ne on kokonaan unohdettu. 

1970-luvulla syväluodattiin Gridin voimalla ihmisiä hulluiksi, jopa itsemurhiin asti. Profiileita väsättiin taulukoihin. Johtajan piti tuntea itsensä. Seminaareissa ruodittiin julkisesti omat ja kollegoitten hyvät ja huonot puolet, ja sitten teennäisesti puristettiin kättä ja hymyiltiin kyynelten läpi. Jos yhteistyö oli ollut vaikeata sitä ennen, niin seminaarin jälkeen sitä ei korjannut enää mikään.

Management by sitä-sun-tätä muodostui kirosanaksi 1980-luvulla. Julmimmillaan se oli lyhytnäköistä tulos-tai-ulos-johtamista. Jopa pohdiskelevasta työsuunnittelusta pomon kanssa tuli tönkkö ja hedelmätön, kun se ahdettiin A4-formaattiin ja nimettiin ”kehityskeskusteluksi”.

Vuosituhannen vaihteessa tuli rytinällä Balanced Score Card, tasapainotettu tuloskortti. Työpaikoilla väännettiin itsestäänselvyyksiä konsultin monistamaan malliin ja muutettiin mitattaviksi asioita, jotka eivät olleet mitattavissa. Pomot teeskentelivät valaistuneisuuttaan ja työntekijät kiroilivat takanapäin. Poikkeuksen tekivät mallioppilaat, jotka keskittyivät käyttämään kirjan ja konsultin ilmaisuja varmistaakseen lipaisujensa perille menon.

Terveenä reaktiona näille evankeliumeille syntyi Hevon Paskan Bingo, jolla seminaareissa ja työryhmissä tapettiin aikaa. Kun olit saanut rivin täyteen vaikka sanoista missio, visio, kvartaali, panos, nousujohteinen, asiakassuuntainen, synerginen, motivaatio, sai kaverille kuiskata HEVON PASKAA. Harvempi uskalsi tehdä sitä äänekkäästi. 

Tänä päivänä vauhkotaan ydinosaamisesta, ja ulkoistaminen on muotia. Lyhytnäköiset tuottavuusohjelmat ovat ajaneet työnantajat putsaamaan tukipalvelunsa muitten tehtäviksi. Bisneksen haistavat palveluntarjoajat osaavat neuvottelutilanteissa hurmata kattavilla paketeillaan. 

Ajan mittaan palvelun laatu sitten laskee, ja kustannustasoa hilataan ylöspäin. Ulkoistettavat työntekijät siirretään kuin karja työnantajalta toiselle. Surullisinta on seurata julkisia aloja, jotka jälkijättöisesti tekevät samoja virheitä kuin liike-elämäkin. 

Tuloksena monkey-englantia käyttävä asiakas saa etäisestä service-centeristä palvelua monkey-englanniksi pitkän odotuksen jälkeen ja kalliiseen hintaan. Ja usein kumpikaan ei ole ymmärtänyt toistaan.

Ryöstöviljelyllä on aina saatu nopeita, mutta lyhytaikaisia tuloksia. Siitä ammentavat elantonsa ulkoistajat, saneeraajat ja kvartaalipellet, jotka itse ajoissa jättävät sukeltavan laivan ja syöksyvät kohti uusia seikkailujaan. Tällä höpsisminsä taitavalla joukolla on tapana viipyä firmassa niin kauan kuin housuun laskeminen lämmittää. Sen jälkeen muilla on entistä kylmempää. 

*) Höpsismistä luennoi professori Hupelo Aku Ankka -lehden numerossa 6/1954. Kannattaa tutustua. Tarinassa saattaa olla tunnistettavia piirteitä.

Otto Favén

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu