Homoja & heteroita, onko heitä?

Pussailevat & meikkaavat alfaurokset saavat taiteilija Fredrika Biströmin kameran laulamaan.

Mies sinisessä työhaalarissa, öljytahroja naamallaan. Auton rassailu on käynnissä. Nainen papiljotit päässä, ilme on kyllästynyt. Kohta on pyykkivuoron aika. Tässä perinteiset naisen ja miehen mallit. Heteroseksuaaleja. Vai onko sittenkään?

Taiteilija Fredrika Biström silmäilee ottamiaan valokuvia ja kertoo valokuvausprojektinsa ideasta.

”Niin hetero- kuin homoseksuaaleilla on omat, vahvat stereotypiansa. Minä haluan tehdä taidetta, joka sekä rikkoo että vahvistaa niitä. Projektilla kyseenalaistetaan itsestäänselvyyksiä ja tavallisuutta. Ja sitä, mitä tavallisuus ylipäänsä on ja mikä siinä on keksitty normi.”

Suomenruotsalaisten Seta ry:ssä toimivan Biströmin projekti syntyi oivallusten kautta.

”Järjestämme syksyllä sateenkaariaktiivien kanssa festarit, jonne haluan myös valokuvanäyttelyn. Aluksi suunnittelin kuvaavani suomenruotsalaisia homoseksuaaleja, mutta sitten mietin, että mitäs jännää siinä nyt on. Päätin kääntää asian päinvastoin.”

Biström pyysi taiteilijatuttaviaan projektiinsa ja antoi heille vapaat kädet päättää itse, miten heteroseksuaaleja tulkitsevat.

Kuvissa esitetään tilanteita ja karaktäärejä, joiden koetaan olevan tyypillisiä tai ei niin tyypillisiä heteroille.

”Jotkut kuvattavat ovat valinneet sellaisia, jotka alleviivaavat stereotypioita ja kokevat nämä tosielämän todellisiksi henkilöiksi. Joukossa on myös niitä, jotka haluavat näyttää, että nämä stereotyypit ovat samalla tavalla keksittyjä valheita kuin oletukset homoseksuaalisuudesta.”

Biström kiertelee Setan tiimoilta kouluissa puhumassa nuorille homoseksuaalisuudesta. Yläasteikäisillä koululaisilla on hänen mukaansa edelleen paljon ennakkoluuloja ja -käsityksiä heistä.

”Monet nuoret ajattelevat, että homoseksuaalit näyttävät tietyn tyyppisiltä. Yritämme rikkoa näitä käsityksiä ja saada heidät näkemään ihmisen moninaisuuden. Käymme myös läpi ihan perustermejä, kuten mikä on bi-seksuaali.”

Uusi kuvaussessio on alkamassa. Biströmin kameralle poseeraavat ilakoivat ja olutta litkivät miehet Suomen liput liehuen. Den glider in raikaa.

Kuvilla kärjistetään stereotypioita kännäävistä suomalaismiehistä, jotka uskaltavat näyttää tunteensa vain urheilun muodossa.

”Kun perinteiset alfaurokset juhlivat kultaa, he uskaltavat pussailla, halailla, meikata ja kosketella toisiaan. Vasta silloin se katsotaan sallituksi”, kuvassa mallaava Johan Finne kertoo ideastaan.

Aluksi tuli kyselyjä juuri siitä, onko kyseessä heterofobinen projekti, jossa pilkataan nimenomaan heteroja. Taiteilija vakuuttaa, ettei kyse ole siitä ja muistuttaa, että hommassa on mukana muitakin kuin pelkkä homokavalkadi.

”Mutta miksi aina täytyy olla joko tai. Ihmiset arvuuttelevat jatkuvasti minunkin seksuaalista suuntautumistani”, Biström närkästelee.

Taiteilija uskoo, että juuri hänen projektinsa kautta asioita voi nähdä uudesta näkökulmasta.

”Projektin idea on juuri siinä, että seksuaalinen suuntautuminen ei kerro sinusta mitään muuta kuin sen keneen rakastut. Seksuaalinen suuntautuminen ei ole näkyvää, se ei näy päältä. Yhteiskunnassa on kuitenkin monta oletusta heteroista, homoista, lesboista jne. ja niiden kanssa on kiinnostavaa leikkiä kuvien kautta.”

”Haluan saada kuvillani aikaan naurua, hämmennystä, ymmärrystä ja uteliaisuutta, joista voi tunnistaa itsensä.”

Biström on kuvaustunnelmassa täysillä mukana ja heittäytyy välillä itsekin jalat ojossa örveltävien lätkäfanien sekaan. Mallasjuoma virtaa edelleen ja alue on täyttynyt roskista ja ruuantähteistä. Miehet maalaavat toistensa mahoihin sinivalkoisia kuvioita.

Tilanne herättää kaikkia niitä tunteita, mihin Biström tähtääkin.

Projektia työstetään kesän & syksyn ajan. Valokuvanäyttely on nähtävillä lokakuussa Regnbågsankan-festivaalilla & Luckanissa Helsingin Forumissa.

Reetta Huusko

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu