splash_image.jpg

Hoitoa heti, yhdeltä luukulta

18-vuotiaana masentunut & ahdistunut Elina elää kuntoutustuella kuusi vuotta hoidon aloittamisen jälkeen. Olisiko Elina vielä sairaslomalla, jos häntä olisi hoidettu vain yhdessä paikassa?

Vuoden 2007 lokakuussa 18-vuotias Elina saa kiireellisen lähetteen Pitkänniemen akuuttipsykiatrian poliklinikalle. Hän on pyytänyt päästä hoitoon, koska ulos lähteminen ahdistaa, koulusta on kertynyt poissaoloja ja laskut on maksamatta.

Lähetteeseen on kirjattu: F32.2 vaikea masennus, F93.89 nuoruusiän kehitysvaikeudet (vaativia piirteitä).

Viikon jälkeen Elina pyytää päästä pois. Viereisissä sängyissä huutavat ja itkevät potilaat vain pahentavat ahdistusta. Ahdistuksen ja nuoruusiän kehitysvaikeudet eivät ole helpottuneet aikuisten poliklinikalla.

Osastonlääkäri kotiuttaa Elinan. Diagnoosit: F32.9 depressio, F93.89 nuoruuden kehityshäiriöt, F41.9 määrittämätön ahdistuneisuushäiriö (paniikkihäiriö?).

Päätettiin lisätä aamuun Xanor depot mg, jotta selvittäisiin eteenpäin.

”Psyykkisten ongelmien hoito on tulipalojen sammuttamista”, sanoo kuntoutusneuvoja Raili Alén Mielenterveyden keskusliitosta. Suomessa psykiatriseen hoitoon pääsee nopeasti vain silloin, kun ihmisen oireilu kriisiytyy.

Ennen osastohoitoa Elina kävi nuorisopykiatrian poliklinikalla. Hän oli ajautunut burn outiin täyspäiväisen opiskelun ja työssäkäynnin myötä.

Alénin mielestä hoitoa pitäisi saada jo ennen kuin oireet täyttävät diagnoosin kriteerit. Ennaltaehkäisevä työ puuttuu Suomesta lähes kokonaan.

”Etenkin nuorille pitäisi olla matalan kynnyksen paikkoja, joissa voisi jutella huolista”, Alén sanoo.

Kun mielenterveysongelmasta kärsivä hakee apua, hänen tulisi päästä hoitoon vuorokauden kuluessa. Näin vaati Kuluttajaparlamentti 21. lokakuuta kannanotossaan, jonka on allekirjoittanut 31 suomalaista järjestöä. Kuluttajaparlamentti on Kuluttajaliiton koordinoima kansalaisjärjestöjen keskustelufoorumi.

Tällä hetkellä mielenterveysongelmat kuuluvat saman kuuden kuukauden hoitotakuun piiriin kuin muutkin terveysongelmat.

Jos hoitoon ei pääse nopeasti, ongelmat ehtivät kehittyä ja niiden korjaaminen kestää kauan. Se aiheuttaa ihmisille tarpeetonta kärsimystä ja käy yhteiskunnalle kalliiksi.

”Järjestelmä on täynnä rajoja. Potilaita jaotellaan esimerkiksi iän, kunnan, perussairaanhoidon ja erikoissairaanhoidon mukaan”, Alén sanoo.

Suomessa jopa joka viides oireilee psyykkisesti. Moni kroonistunut mielenterveyshäiriö olisi mahdollista ehkäistä tai parantaa, jos apua saisi ajoissa.

Mielenterveyshäiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saa vuosittain lähes 120 000 suomalaista. Työterveyslaitoksen vuoden 2010 selvityksen mukaan varhaisten työkyvyttömyyseläkkeiden kustannukset ja menetetty työpanos maksavat yhteiskunnalle noin 10 miljardia euroa vuodessa.

Alénin mukaan on tavallista, että työkyvyttömyyseläkkeellä ihminen putoaa psykiatrisen erikoishoidon piiristä takaisin terveyskeskuksille, joiden henkilökunta ei ole erikoistunut psyykkisten ongelmien hoitoon.

Työkyvyttömyyseläkettä edeltää yleensä vuosien kuntoutustuki. Kela maksaa kuntoutusrahaa ja korvaa esimerkiksi yksityistä terapiaa ja ammatillista kuntoutusta. Hoidosta vastaa kunnan palveluksessa työskentelevä lääkäri.

Vuoteen 1996 verrattuna vuonna 2012 Kelan kuntoutuspalveluja sai mielenterveyden häiriöiden vuoksi lähes nelinkertainen määrä ihmisiä.

Etelä-Karjalassa aikuisten psykiatrisen avohoidon jonot on viimeisten kolmen vuoden aikana onnistuttu poistamaan kokonaan. Aiemmin hoitoa joutui odottamaan kolmesta seitsemään viikkoa.

Tilanteen parannusta selittää se, että Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotessa on otettu käyttöön Suomen mielenterveystyön ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa sote-malli.

Se tarkoittaa sitä, että saman hallinnon alle on sijoitettu sairaaloiden osastot, mielenterveystoimistot, terveyskeskusten psykiatriset sairaanhoitajat, A-klinikka, päihdekuntoutusyksikkö ja kaikkien näiden alojen ostopalvelut. Siis koko paketti.

Eksote ottaa psyykkisistä ongelmista kärsivät vastaan yhdellä luukulla. Kolmen vuoden aikana Etelä-Karjala on vähentänyt psykiatrisen laitoshoidon paikat puoleen ja siirtänyt henkilöstöä avohoitoon.

Eksoten mielenterveys- ja päihdepalvelujen johtaja Timo Salmisaaren mielestä perus- ja erikoissairaanhoito on Suomessa erotettu toisistaan hallinnon, ei potilaan etujen vuoksi.

”Rengistä on tullut isäntä. Jos potilas ei kuulu jonkin hoidon piiriin, hän saa lähetteen muualle. Välissä on odotusta ja sitten taas uusi tutkimusvaihe.”

Osastohoidon jälkeen Elina siirtyi nuorisopsykiatrian poliklinikalle.

”Sairaalasta kotiuttamisen jälkeen jäin aika lailla yksin. Lääkkeitä sain kassillisen”, Elina kertoo. Hoito poliklinikalla loppui vuonna 2008.

Elina aloitti opinnot uudessa koulussa, mutta haki uudelleen apua vuonna 2010, tällä kertaa opiskelijaterveydenhuollosta.

Hän sai lähetteen erikoissairaanhoitoon, mutta muuton vuoksi hoito lykkääntyi. Vuoden 2012 tammikuussa hän pääsi jälkeen psykiatrisen poliklinikan potilaaksi.

Psyykkisten oireiden hoito alkaa Suomessa lääkärin vastaanotolta. Psykiatrisen diagnoosin voi tehdä niin psykiatri kuin terveyskeskuksen tai työterveyden lääkärikin.

Perusterveydenhuollon lääkäreillä on vähän aikaa paneutua psyykkisten ongelmien taustoihin. He voivat määrätä oireisiin psyykenlääkkeitä.

Kuuden hoitovuoden aikana Elina on kokeillut yli kymmentä erilaista masennuslääkettä.

”Yksikään lääke ei ole vaikuttanut toivotulla tavalla. Tuntuu, että lääkärien on mahdoton uskoa, ettei lääkemerkin vaihtaminen auta.”

Tehostetaan mielialalääkitystä, Sepram-annosta ad 30 mg, tarvittaessa Tenox ½-1 tabl. nukahtamisvaikeuksiin ja Opamax 15 mg ½ tabl. ahdistuksen lievittämiseen.

Masennuslääkkeiden lisäksi Elina söi ajoittain bentsodiapameja eli rauhoittavia lääkkeitä ahdistukseen. Niitä käyttää Suomessa noin 200 000 ihmistä. Valvira suosittaa, että lääkärit määräisivät rauhoittavia enintään 12 viikoksi. Arviolta 40 prosenttia käyttää niitä pidempään.

Rauhoittavien lisäksi 18-vuotiaalle Elinalle määrättiin useita antipsykoottisia lääkkeitä. Yksi niistä on Risperdal, jota ei suositella alle 18-vuotiaille. Se aiheuttaa sivuvaikutuksena esimerkiksi kömpelyyttä ja keskittymisvaikeuksia.

Elinan potilasasiakirjoista ei käy ilmi, mihin kaikki antipsykoottiset lääkkeet on määrätty. Asian selvittämistä hankaloittaa se, että Elina ei ole nähnyt yhtäkään psykiatria yli puolta vuotta. Pirstaleisessa järjestelmässä lääkehoidon hyötyä ja haittoja seurataan huonosti.

”Välillä joku uusi psykiatri on kysynyt, että miksi ihmeessä sulle on tällainen lääke määrätty.”

Länsi-pohjassa sijaitsee Tornion Keroputaan psykiatrinen sairaala, joka on luonut mallin koko alueen mielenterveystyöhön.

Kuten Etelä-Karjalassa myös Länsi-Pohjassa hoitoon pääsee nopeasti, yhdeltä luukulta. Psykiatrinen sairaanhoitaja vastaa puhelimeen päivin ja öin.

Keroputaan ylilääkärin Birgitta Alakareen mielestä ihmistä ei koskaan pidä hoitaa pelkällä psyykelääkityksellä.

”Henkilökohtaisesti suhtaudun harkiten uusien lääkitysten aloittamiseen. Ensin pitää selvittää ihmisen elämäntilanne kokonaisuudessa.”

Keroputaa on tullut tunnetuksi myös Suomen ulkopuolella. Tornion hoitomallista kirjoittaa esimerkiksi amerikkalainen Robert Whitaker kirjassaan Anatomy of An Epidemic (2011).

Vuodesta 1987, Prozacin keksimisen jälkeen, työkyvyttömyyseläkkeitä saavien mielenterveyspotilaiden määrä on yli kaksinkertaistunut Yhdysvalloissa. Whitaker epäilee, että pitkäaikainen psyykenlääkkeiden käyttö kroonistaa mielenterveyden häiriöitä.

Keroputaalla lääkärit määräävät psyykenlääkkeitä siinä, missä muuallakin Suomessa, mutta esimerkiksi pitkäaikaista antipsykoottista lääkitystä käyttää pienempi osa potilaista. Sairaseläkkeelle jäi 1990-luvulla selvästi vähemmän psykoosioireista kärsiviä. Alakareen mukaan lääkkeet auttavat oireisiin ja voivat purkaa kriisitilanteen.

”Rauhoittavien käyttö mietitään yksilöllisesti. Ne ovat akuutteja lääkkeitä, eivätkä kuulu pitkäaikaiseen käyttöön.”

Alakareen mukaan Keroputaan henkilökunta yrittää varmistaa, että sama lääkäri vastaa lääkehoidosta koko hoitojakson ajan.

”Se on tärkeää, kuten myös se, että koko hoitava tiimi pysyy samana. Jatkuvuus on yksi hoitomme periaatteista. Ihmisten ei silloin tarvitse aina aloittaa kertomustaan alusta.”

Nyt 24-vuotiaan Elinan tuorein diagnoosi on F40.0: paniikkihäiriö ja F33.1: toistuva masennus, keskivaikea masennusjakso. Hän itse uskoo, että masennus on syntynyt paniikkihäiriön sivutuotteena.

Pelko kohtauksesta nostaa kynnystä kotoa lähtemiseen. Kun niin käy usein, alkaa masentaa.

Anamnestisten tietojen perusteella toipuminen työkykyiseksi vaatii pitkän, useiden kuukausien mittaisen ajan.

Lääkäri ei aina tiedä ratkaisua ongelmiin potilasta paremmin. Keroputaalla hoito perustuu keskusteluun, eli dialogiin hoitavien ja hoidettavien välillä. Potilaan läheiset ja esimerkiksi sosiaalityöntekijä osallistuvat hoitoon lääkärin kanssa.

Kun hoitohenkilökunta tuntee ihmisen tarinan, diagnoosien merkitys vähenee. Etenkin nuorten leimaamista vältetään.
Elina sanoo, että häntä koskevissa potilasasiakirjoissa on paljon sellaista, josta hän ei tunnista itseään.

”Tässä lukee, että potilaalle on tärkeää se, miltä hän näyttää. Kuulostaa siltä, että ahdistun, jos meikki ei näytä hyvältä.”

Suositeltiin jonkin sosiaalisen harrastuksen aloittamista.

_______________

Kallis yksityinen terapia

Monen mielestä mielenterveysongelmia ei paranna pilleri, vaan ongelmista puhuminen. Lääkehoidon rinnalle tarjotaan esimerkiksi psykoterapiaa.

Kela korvaa kuntoutuspsykoterapian kustannuksia henkilölle, jolle lääkäri on sitä suosittanut. Tuen hakijalla pitää lisäksi olla diagnoosi mielenterveyden häiriöstä.

Vuonna 2003 Kelan tukemaa kuntoutuspsykoterapiaa sai 10 000 ihmistä, vuonna 2012 jo noin 20 000 ihmistä.

Terapia ei ole halpa hoitomuoto. Psykoterapian käyntikerta maksaa muutamista kymmenistä noin sataan euroon.

Vuonna 2012 Kela käytti kuntoutuspsykoterapian tukemiseen 32 miljoonaa euroa. Summa kasvoi 15 prosenttia edellisvuoteen verrattuna.

Eksoten johtaja Timo Salmisaari huomauttaa, että Kelan tukema psykoterapia tarkoittaa hoidon ulkoistamista. Kun palvelu ostetaan yksityiseltä psykoterapeutilta, ihminen siirtyy pois julkiselta puolelta.

________________

Mielenterveys- ja päihdehoito yhteen

Mielenterveys- & päihdepalvelujen yhdistämistä vaatii moni asiantuntija, sillä yhden luukun periaate vähentää ihmisten pompottelua.

”Aiemmin mielenterveys- ja päihdehoito oli eroteltu. Tuli vastaan tilanteita, joissa esimerkiksi päihteitä käyttävää väkivaltaista, psyykkisesti oireilevaa nuorta ei kukaan halunnut ottaa vastaan”, kertoo Eksoten mielenterveys- ja päihdepalvelujen johtaja Timo Salmisaari.

Etelä-Karjalan kokeiluhanke Eksote on halunnut poistaa niin sanotun kaksoisdiagnoosin ongelman. Suomen järjestelmässä asiakas ei saa välttämättä apua, jos kärsii sekä mielenterveys- että päihdeongelmista.

Ne kun kuuluvat luokittelussa eri kategorioihin, vaikka usein liittyvät toisiinsa.

Nykyinen järjestelmä erottaa ongelmat koodeilla ja niitä vastaavilla hoitoyksiköillä.

Mielenterveysseuran Kristian Wahlbeckin mielestä erottelu ei palvele ihmisiä, mutta vastarintaa selittävät vähemmät jalot päämäärät.

”Olen käynyt keskusteluja esimerkiksi ylilääkärien kanssa epävirallisissa yhteyksissä. Niissä on tullut esiin, että osa haluaa suojella ensisijaisesti oman ammattikunnan intressejä.”

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kerstin Stenius on tutkinut, miten päihde- ja mielenterveystyötä on yritetty yhdistää kunnissa.

Hänestä kilpailu voi vaikuttaa uudistushalukkuuteen, mutta asia ei ole niin yksinkertainen.

”Useissa tapauksissa aloite yhdistämiseen on tullut mielenterveyspalveluiden puolelta, eikä ole mietitty, miten päihdehuoltoa tulisi kehittää. Päihdepuolella palvelujen saatavuus on ollut hyvä kaupungeissa, joissa on A-klinikka.”

Selvityksissä huoli on kohdistunut päihdepalvelujen saatavuuteen eli siihen, että ne eivät päädy lähetteen alaisiksi.

Hoitoon pääseminen ilman lähetettä on Ste-niuksen mukaan tärkeä periaate. Sitä Eksote noudattaa. Mielenterveysseuran Walhbeckin käsitys Eksoten toiminnasta on myönteinen.

”Eksote on onnistunut uudistuksessa sekä lukujen että hoitotyytyväisyyden valossa.”

Minea Koskinen

_______________

Testaa psykoosia!

R2D2:ta muistuttavaan myllyyn on teipattu epäkunnossa-lappu. Huolisilppuri ei vielä toimi, pahoittelee tiedekeskus Heurekan projektipäällikkö Heidi Ekelund tiedotustilaisuudessa.

Ei huolta! Nyt mylly jo jauhaa Heureka tulee hulluksi -näyttelyssä vierailevien ongelmia. Jos Heurekan kävijäarvio pitää paikkansa, silppuriin voi päätyä jopa miljoonan ihmisen huoli.

Heurekassa kävijä voi astua psykoosisimulaatioon ja fobiahuoneeseen. Masennushuoneessa pääsee salakuuntelemaan kolmihenkisen perheen ajatuksia.

Arjen huolien ja hulluuden väliin mahtuu paljon syitä ja seurauksia, huonoa tuuria ja altistavia tekijöitä. Heureka haluaa näyttelyllään sanoa, ettei mielenterveysongelmissa ole mitään mystistä.

Heureka tulee hulluksi -näyttely avoinna 12.10.2013–21.9.2014.

Minea Koskinen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu