Hissuksiin länteen ja itään

Muusikko Markku Peltola ei saa erotettua näyttelijäminää muusikkominästään.

Edellinen Voima viimeisteltiin sattumalta pitkälti Markku Peltolan uuden Buster Keaton tarkistaa lännen ja idän -levyn tahtiin. Se soi toimituksessa keskeytyksettä läpi yön, ja lehti valmistui.

Kolme viikkoa myöhemmin istuin Peltolan saunan lauteilla. Yhdysvaltojen hyökkäyksestä Irakiin oli kulunut päivälleen kolme vuotta, ja ydinsuojaksi rakennettu sauna tuntuu kylmän sodan jäänteeltä. Kangasalla piilottelevan ydinsuojasaunan oli rakentanut 60-vuotias mummo parikymmentä vuotta sitten oman kotinsa ohessa.

Vanhoista Finlaysonin tehtaan tiilistä ja kierrätysmateriaalista rakennettu korpi-hacienda vetää sanattomaksi. Monumentti ihmisen sitkeydelle ja luovalle hulluudelle nousi reilussa vuodessa umpimetsään, uskoon tulleen naisen periksiantamattomuuden ansiosta.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Markku Peltola käveli sattumalta metsästä talon pihalle ja päätti heti tiedustella taloa itselleen.

Tapaan Markku Peltolan ensimmäistä kertaa Tampereella juuri ennen Teatteri Telakan kymmenvuotisnäytelmän Tampere 1905 alkamista. Influenssa on vienyt edellisellä viikolla Peltolan äänen kesken esityksen. Loppuun kähistyä esitystä seurasi viikon esitystauko, ja ääni on edelleen järkyttävän käheä.

Parituntinen rupeama lavalla tuntuu avaavan ääntä, ja esityksen jälkeen kahville alakerran ravintolaan istahtaa tyytyväinen näyttelijä. Pikaisen hengähdystauon jälkeen suuntaamme autolla kohti Kangasalaa ja pimenevää yötä. Reilun kymmenen kilometrin ajon jälkeen olemme jo varsin metsäisissä maisemissa ja suunta on entistä syvemmälle metsään.

“Aamulla tässä risteyksessä oli kaksi hirveä”, Markku Peltola toteaa ja noukkii kyytiin naapurinsa, joka on kävelemässä kotia kohti.

Koko kotimatkan kestänyt keskustelu jatkuu perillä ja haastatteluksi ajattelemani tapaaminen muuttuu joksikin aivan muuksi. Valmiiksi miettimäni kysymykset jäävät housujen taskuun nauhurin kaveriksi, yhteen myttyyn, saunaan porhaltaessani.

Mukava jutustelu jatkuu yön tunneille ja aiheet poukkoilevat politiikasta taiteeseen, vanhan varastomakasiinin kunnostamiseen teatteriksi ja mihin milloinkin. Teetä kuluu pannutolkulla ja mielipiteet vaihtavat omistajaa.

Kuuden aikoihin aamulla alan jumiutua sänkyyn, mutta Markku huikkaa vielä mietteet illan teatteriesityksestä. Paha siinä on olla hiljaa, ja keskustelu ajautuukin tarkoituksellisen pirstaleisen esityksen rakenteeseen. Vuoden 1905 yleislakkoa ja Tampereen julistusta käsittelevä esitys on ylpeän poliittinen. Sadan vuoden takaiset tapahtumat on ajoittain siirretty nykypäivän viitekehykseen. Pidin ratkaisusta, kehaisen sen ja vaivun uneen kuunnellen isännän tämänhetkistä lempimusiikkia, Beethovenia.

Pitkin iltaa ja yötä yritin erottaa muusikon näyttelijästä, vaikka havaitsin sen keskustelun lomassa toivottomaksi. Näyttelijänä, muusikkona ja Telakka Teatterin perustajajäsenenä tunnettu Peltola ei itsekään lähde vetämään rajaa rooliensa välille. “Ei niitä projekteja ole voinut valikoida, ne vain tulevat.”

On mahdotonta puhua vain musiikista, kaikki tekeminen nivoutuu yhdeksi. On vain itseilmaisu. Musiikin saralla törmäsin Markku Peltolaan ensi kertaa Motelli Skronklen kautta. Keski-ikäisten miesten päätön esitys latoon rakennetulla lavalla Provinssirockissa pari vuotta sitten pysäytti krapulaisen juhlijan.

Lähinnä Kaurismäen leffoista tuttu heppu herätti ihmetystä kavereineen esittämällä teatraalisen keikan. Tarkemmat muistikuvat tosin hämärtyivät mukavaan boreeseen ja silkkaan dadaan.

1980-luvulla Kajaanin kaupunginteatterissa alkunsa saanut hanke jatkoi porskuttamistaan monista lopettamispäätöksistä huolimatta ja yleisöön kerääntyi uusia sukupolvia edellisten vierelle.

Urallaan monenlaisia vaiheita kokenut Peltola vierastaa salamavaloja, niitä on kuitenkin siunaantunut kohdalle. Erityisesti Aki Kaurismäen elokuvan Mies vailla menneisyyttä myötä.“Suuren maailman meno oli hullua, mutta hienoa sitä oli kokeilla kerran.”

Toteamus tuntuu omituiselta yön hämärtämässä tuvassa, jonka lattialaudat ovat Tampereen mormoniseurakunnan entiset kirkonpenkit. Anekdootit loisteen turhuudesta ja ulkopuolisuuden tunteesta tiivistyvät muistoon hissimatkasta Cannes’ssa, kun samaan hissiin sattuivat hädin tuskin pystyssä pysyvä Jack Nicholson ja Naomi Campbell.

Kiinnostavat asiat ovat jossain aivan muualla, naisystävänsä ompelemaan unitakkiin verhoutunut Markku tuumaa.

Peltola on ymmärtänyt tekevänsä yhtä ainutta musiikkikappaletta koko elämänsä. Kuinka monen levyn mittaiseksi tuo kappale venyy, on vielä avoinna. Buster Keaton tarkistaa lännen ja idän valmistui jo vuotta ennen julkaisuaan. Toisin kuin usein julkaisun lykkääntyminen ei johtunut kaupallisista syistä: instrumentaalilevyn kappaleiden nimeäminen ei ottanut luonnistuakseen.

Taiteilijan stressaannuttua julkaisun viivästymisestä Ektro Records -levy-yhtiön Jussi Lehtisalo rauhoitteli Peltolaa ottamalla olkapäistä kiinni ja sanomalla silmiin katsoen: “Markku, me teemme ikuista musiikkia, sillä ei ole vitunkaan väliä, milloin me julkaisemme levyn. Ota aikasi.”

“Eihän sitä taiteellista tinkimättömyyttä voi kuin ihailla, mikä Lehtisaloakin ajaa yhtiönsä pyörittämisessä”, Markku toteaa eikä yritäkään piilotella tyytyväisyyttään nykyiseen levy-yhtiöönsä.

Mediaan varsin välttelevästi suhtautuva Peltola jaksoi myös naureskella edellisen levynsä promootiotyölle.

“Jussi pyysi hieman markkinoimaan levyä, minä sitten totesin toimittajille: ‘Moi, olen Markku Peltola, olen tehnyt levyn.’”

Eikä Jussi Lehtisalo sitten enempää pyytänytkään. Kunniahimoisesti Peltolakin työhönsä suhtautuu. Musiikki ja teatteri toteutuvat puhtaasti taiteellisten arvojen armoilla.

“No välillä noita elokuvia on tullut tehtyä vähän heppoisemmilla perusteilla, mutta kyllä aina pitää jokin rahaa tärkeämpi syy olla.”

Illan suunnitelmamme oli puhua aluksi tyhjät pois ja sitten pistää nauhuri pyörimään. Nauhuri löytyi aamulla samasta mytystä housujen kanssa eikä nauhalle ollut tarttunut tavuakaan. Hyvä niin.

Aamukahvien jälkeen Markku heittää minut juna-asemalle ja kömpii itse Telakalle, jossa häntä odottaa kolme kokousta. Hallinnolliset tehtävät riivaavat taiteilijoitakin.

Teatteri Telakan kymmenvuotisjuhlat 12.–17.5. Esiintymässä Buster Keaton -orkesteri, tarjolla on myös Tampere 1905 -erikoisnäytöksiä, dokumentteja Telakan historiasta, taidenäyttelyjä sekä Motelli Skronkle ja muita yhtyeitä.

Markku Peltola: Buster Keaton tarkistaa lännen ja idän. Ektro Records 2006. www.circlefinland.com.

Teksti ja kuvat Jari Tamminen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu