Hiljaisuus syvenee

Voima testaa: Zapatistien vastarinta nyt. Meksikon eteläisessä Chiapasin osavaltiossa voi matkustaa tavallisena turistina tietämättä mitään alueella syvenevästä poliittisesta kriisistä. Ja tätähän Meksikon hallitus haluaakin. Zapatistit ovat haistaneet sodan merkit: vuoristossa ja sademetsien kätköissä löyhkäävät armeijan iskut.

San Cristobalin Fray Bartolomen ihmisoikeuskeskuksen tiedottaja Victor Hugo Lopez istahtaa rauhallisesti alas kovasta kiireestä -huolimatta ja alkaa kertoa armeijan, puoli-sotilaallisten joukkojen ja poliisin tekemistä iskuista, pidätyksistä ja kadonneista henkilöistä.

Viime kuukausina ahdistelu alkuperäisvästön keskuudessa on lisääntänyt. Vuonna 2007 väkivaltaisuudet lisääntyivät monissa eri yhteisöissä, iskuista vastasivat usein paramilitaarit, puolisotilaalliset joukot.

”Esimerkiksi marraskuussa Viejo Velascon yhteisöön tehdyssä iskussa kuoli neljä henkilöä, neljä katosi ja yli 60 kyläläistä pakotettiin jättämään kotinsa. Poliisi tai valtio ei tutkinut tapausta, eikä sitä luultavasti tullakaan selvittämään. Kyseessä ei ollut zapatistien autonominen kylä, vaan intiaanit vain sattuivat asumaan Zona Selvan eli viidakon alueella”, Lopez kertoo.

Sademetsä tekosyynä

Victor nousee ylös näyttääkseen Chiapasin alueen karttaa: ”Vuonna 2007 kahteen viidakon alueen yhteisöön tehtiin iskut käyttäen helikoptereita. Armeijan ja poliisien suojeluksessa toimivat puolisotilaalliset joukot tuhosivat kylät ja niiden talot.”

”Osa ihmisistä ajettiin vuorille oman onnensa nojaan, toisaalta viime vuonna 16 häädettyä perhettä kuljetettiin kaupunkeihin sellaisiin taloihin, jotka ovat täysin asumiskelvottomia ja jätettiin sinne selviämään”, Victor pyörittelee päätään huokaillen.

”Julkisesti hallitus on ilmoittanut haluavansa suojella sademetsää, mutta todellisuudessa kyseessä ovat puhtaasti taloudelliset kiinnostukset”, Victor jatkaa istuutuen takaisin pöydän ääreen.

Suojelu tarkoittaa käytännössä alueen kontrollointia, ihmisten tappamista ja häätämistä voimakeinoin. Rikkaan sademetsäalueen puut ovat kuumaa tavaraa puuteollisuudelle. Hallitus haluaa alueen hallintaansa, mutta tarkoituksena on kuitenkin jättää se yksityisten firmojen riistettäväksi.

Meksikon hallitus pitää kyläläisiä vaarana taloudellisille pyrkimyksilleen. Puolisotilaallisten joukkojen käyttö tarkoittaa matalan intensiteetin sodan epävirallista puolta, jolloin vastuuta ihmisoikeusrikkomuksista on hyvin vaikea langettaa kenellekään, saatikka saada henkilöitä oikeuteen tuomittavaksi.

Meksikon hallitus ja Chiapasin alueellinen poliittinen valta antavat täyden tuen rikolliselle toiminnalle, koska ne eivät aloita tutkimuksia ja vaikenevat onelmien edessä.

Zapatistit & Marcos

Toisin kuin huono hallitus, joka on hylännyt häätämänsä ihmiset, zapatistien San Manuelin alueen hyvä hallinto La Junta de Buen Gobierno kutsuu kodeistaan ja kylistään häädettyjä asumaan autonomisiin kyliinsä, joissa on tilaa kaikille sorretuille ja kaltoin kohdelluille. Myös subcomandante Marcos on vastannut lisääntyneisiin häätöihin ilmoittamalla zapatistien aikovan puolustautua – pakon edessä.

San Cristobalista matka lähimpään zapatistien autonomiseen kylään kestää vajaan tunnin. Oventic on yksi viidestä keskeisestä zapatistikylien keskuksista eli caracoleista, joihin jokaiseen kuuluu useita kymmeniä autonomisia kyliä.

Portilla ovat vastassa huiveilla kasvonsa peittäneet mies- ja naiszapatistit. Passi pyydetään nähtäväksi toimistoon, ja hetken kuluttua kutsutaan esiteltäväksi. Nimi, organisaatio, vierailun tarkoitus ja kuinka pitkään aikomus olla alueella.

Tämän jälkeen kolmas, farkkuihin, kauluspaitaan ja kommandopipoon pukeutunut compañero johdattaa Selityskomission toimistoon, La Comision de Explicacionesiin. Pöydän takana istuu kaksi kommandopipoista zapatistia, jotka ottavat vieraan vastaan kuulemaan lyhyen selostuksen zapatistien historiasta.

Julioniksi ja Deboraksi itsensä esittelevät, selvästi vanhemmat henkilöt, alkavat kertoa vuorotellen zapatistien historiasta värikkäästi maalatussa puisessa toimistokopissa. Seinät ovat täynnä zapatistipiirustuksia, Emilio Zapatan tai subcomandante Marcosin kuvia, sekä Zapatistisen Kansallisen Vapautuksen armeijan (EZLN)tunnuksia.

Litanjanomaisen puheen välistä nappaan lauseen ”vielä palaamme vuoteen 1994”, joka todennäköisimmin viittaa zapatistien kansannousun 12 ensimmäisenä päivänä käytyyn aseelliseen taisteluun, ”koska haluamme demokratiaa ja oikeutta kaikille”.

Vuodesta 1994 lähtien jatkunut eteläisen Meksikon intiaanien vastarinta on julistanut toimivansa yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa ja kehoittanut kaikkia maailman sorrettuja, miehiä, naisia, opiskelijoita, prekariaatteja ja homoseksuaaleja liittymään taisteluun, jotta saavuttaisimme toisenlaisen maailman.

Intiaaniyhteisöjen järjestäytyminen ja poliittinen aktiivisuus on liikaa oikeistolaiselle hallitukselle, joka pitää taloudellisesti rikkaalla alueella voimistuvia liikkeitä uhkana voitontavoitteluun perustuvalle yritystoiminnalleen.

Sodan merkit ilmassa

Joulukuussa tuli kymmenen vuotta täyteen Meksikon armeijan ja poliisin suojeluksessa toimivien paramilitaarien massamurhasta Chiapasin Actealin kylässä. Aseellisessa iskussa surmansa sai 45 alkuperäisväestöön kuulunutta miestä, naista, vanhusta ja lasta, joista nuorin oli vain 11 kuukautta.

Samaan aikaan joulukuussa Chiapasin historiallisessa keskuksessa San Cristobalissa kokoontuneet intellektuellit ja aktivistit julistivat yhteen ääneen armeijan suunnittelevan uutta Actealia. Tilaisuudessa zapatistien puolesta puhuneen subcomandante Marcosin mukaan sodan merkit horisontissa ovat selvät.

“Me, jotka olemme olleet sodassa, osaamme tunnistaa lähestyvät valmistelut. Sodalla, niin kuin pelolla, on tuoksunsa, ja jo se löyhkää zapatisti-maillamme.”

“Tämä on viimeinen kerta, kun lähdemme tämän kaltaiseen toimintaan, vaikka itse kannattaisin mieluummin keskustelemista, seminaareja, pyöreitä pöytiä, konferensseja sekä haastatteluita”, julistaa Marcos.

Tapaamiseen osallistuneet intellektuellit vaativat hallitusta lopettamaan viimeaikaiset väkivaltaiset hyökkäykset, jotka ajavat kyliä puolustautumaan väkivaltaisin keinoin, vaihtoehdottomuuden nimissä. Marcos jatkaa vakuutteluaan:

“Yhdessä zapatisti-yhteisöjen kanssa sitoudumme valvomaan viimeaikaisten tapahtumien kehitystä ja kutsumme kaikkia maailman oikeamielisiä naisia ja miehiä olemaan valppaina ja osoittamaan avoimesti solidaarisuuttaan Chiapasin alkuperäisväestön puolesta, niiden puolesta jotka ovat uudistaneet odotukset toisenlaisen maailman mahdollisuuksista”.

San Cristobalin tapaamiseen osallistunut Naomi Klein julistaa rauhan olevan antikapitalistista, ja näin taloudelliseen voittoon pyrkivän hallituksen haluavan luonnollisesti sotaa. Subcomandante Marcos yhtyi väitteeseen alleviivaten, että sodat luovat paremmat olosuhteet miljoonabisnesten solmimiselle.

Naomi Klein myös muistutti, että EZLN on onnistunut viemään vastarinnan viestiä pitkälle Meksikon rajojen ulkopuolelle, mutta alistamisen vastustaminen on kuitenkin rakennuttava omin voimin maailman eri paikoissa, jotta voimme yhdistyä.

Marcosin mukaan “zapatistit haluaisivat jatkaa rauhanomaista siviilitoimintaansa, mutta sodan merkit ovat selvät. Naomi Kleinin sanoin, meidän on valmistauduttava shokkiin”.

Siskot ja veljet, olkaamme valmiina!

Marcosin ja Naomi Kleinin sitaatit on lainattu vasemmistolaisen La Jornada –lehdessä 18. jouluuta 2007 julkaistusta artikkelista, sekä subcomandate Marcosin puheesta, joka löytyy Zapatistien internet-sivuilta .

Kukka Ranta

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu