splash_image.jpg

Herrain huoneissa

Vanhollislestadiolaisuutta riivaa rakenteellinen väkivalta. Yhteisöstä paennut nainen kertoo, että uhrit pakotetaan anteeksiantoon & hiljaisuuteen.

”Kirjoitin googleen hakusanan ’vanhoillislestadiolaisuus’ ja tajusin kaiken. Luin salaa, ettei mieheni huomaisi”, kertoo vanhoillislestadiolaisista paennut suomalainen nainen.

”Kun netissä pystyin vertailemaan tekstejä, huomasin uskonnollisen kaksinaisen kielen merkityksen. Tajusin, että rakenteelliset yhteneväisyydet liikkeen ja narsismin välillä ovat suuret. Kyse on persoonallisuushäiriöisestä yhteisöstä.”

Herännäisliikkeiden sädekehä alkoi himmetä Suomessa vuosi sitten, kun Helsingin Sanomissa uutisoitiin lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä lestadiolaisyhteisöissä.

Haastattelen naista lähes kolme tuntia. Keskustelun aikana hän korostaa moneen kertaan, ettei riitä, että tuodaan esille lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. On osoitettava, kuinka väkivalta on kietoutunut lestadiolaisuuden rakenteisiin. Syytökset lestadiolaisuutta kohtaan eivät koske pelkästään liikkaen uskonnollisia puolia.

Liikkeeseen kuuluu ulkokultaisuus, johon kasvetaan ja kasvatetaan. Ulkopuolisia halveksitaan. Monet vanhemmat kieltävät lapsia leikkimästä muiden kuin lestadiolaislasten kanssa.

”Vanhoillislestadiolainen lapsi kasvaa tuntien, että hän on etuoikeutettu”, nainen toteaa.

”Kun kasvetaan näin voimakkaisiin yhteisöihin, voi kysyä, onko lestadiolaisilla ollenkaan persoonaa. Kyse on aivopesusta. Ihmiset ovat sokeita eivätkä ymmärrä tilannettaan.”

Nainen tietää insestitapauksia, joissa tekijä on tuttu, vaikkapa serkku.

”Kun ongelmia on selvitetty, aikuisilta tullut viesti, ettei tällaisista saa puhua. Uhri on laitettu pyytämään anteeksi tekijältä.”

Väitetään, että lestadiolaiset pitäisivät seksuaalista väkivaltaa syntinä, mutta nainen ei koko liikkeen parissa viettämiensä seitsemäntoista vuoden aikana kuullut kertaakaan kenenkään sanovan niin.

”Naisiin kohdistuvasta väkivallasta ei puhuta, päinvastoin. Väkivallan jatkumista pönkittävät opilliset rakenteet, kuten se, että seksi kuuluu vain avioliittoon.”

Seksiä harrastetaan seurauksista välittämättä. Mies, jolla on usko kilpenään, saattaa pitää yllä itsestään oikeamielistä kuvaa, joka on täydellisessä ristiriidassa kotona vallitsevan todellisuuden kanssa.

”Jos vaimo ei anna miehelleen anteeksi, sanotaan, että usko ei ole kunnossa. Tämä toiminta on rakenteellista väkivaltaa, uskon voi kuka tahansa kyseenalaistaa milloin vaan.”

”Kun antaa anteeksi, se tarkoittaa sitä, ettei asiaan saa enää palata. Tämän pelin hallitsee jo neljävuotiaskin ja osaa myös käyttää sitä hyväkseen.”

”Tämä on osa lestadiolaisuuden oppia, osa sen rakennetta. SRK ulkoistaa synnin yhteisöstä.”

Vuonna 1906 perustettu SRK on Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys, vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen Suomessa toimivien rauhanyhdistysten keskusjärjestö.

”Ulkoistaminen tarkoittaa sitä, että tekijöiden ei ajatella olevan uskovaisia tehdessään rikokset.”

Sosiaalisessa hierarkiassa korkealla olevat tietävät, mitä lestadiolaisten arjessa tapahtuu. Kyse on siis järjestelmällisestä kieltämisestä.

”Kun SRK joutuu vastuuseen, he sanovat, että ovat vain maallinen organisaatio, mutta todellisuudessa heillä on kuitenkin hallussaan lehti, puhujat, alustajat. He tekevät henkilövalinnat, käyttävät valtaa ja määrittelevät, mitä vanhoillislestadiolaisuus on.”

Yhtä lailla helvetin pelko on konkreettinen. Pelolla yhteisö pidetään ikeen alla.

”Pedofilian uhrit ovat tähän asti olleet aina tyttöjä, pojista ei ole ollut puhetta. En usko, että olisi mahdollista, ettei uhreissa olisi ollut myös poikia. Homoseksuaalisuus on täysin tabu, helvetillinen synti. Poikien häpeä, lapsen häpeä, sellaisessa tapauksessa on liian suuri.”

Nyt nainen on 37-vuotias. Hän avioitui 18 vuotta sitten. Aviomiehensä alkoi käyttäytyä väkivaltaisesti esikoisen synnyttyä. Nainen kertoo, että jos väkivallasta yrittää puhua julkisesti, paikalle löydetään tueksi joku kanssalestadiolainen ja pian uhri onkin jo syyllinen.

”Seurakunta käytännössä tukee aviomiehen ja suvun harjoittamaa väkivaltaa”, nainen sanoo. ”Anteeksiantoa käytetään väkivallan välineenä.”

Lestadiolaiset sitovat lasten kautta naisen kotiin. Haastateltava kärsi sairaudesta, jonka vuoksi lääkäri määräsi ehdottoman lastenhankintakiellon. Nainen totteli lääkäriä, ei miestään tai liikettä.

”Vuonna 2005 hankin ehkäisypillerit, ja väkivalta raaistui. Hakeuduin hoitoon ja sterilisaation hankin kun se tuli mahdolliseksi.”

Kun liike sai kuulla päätetystä lapsettomuudesta, ”hoitaja” tuli käymään kotona kahvilla. ”Kerroin hänelle suoraan ehkäisyn käytöstä, en antanut niille mitään mahdollisuutta estää.”

Nainen pohtii, miksi alkava elämä, lapsi, on tärkeämpi kuin vanha elämä, äiti.

”Koko ajan pitäisi tehdä jotain yhdistykselle, osallistua talkoisiin ja olla valmis tinkimään kaikesta. Rakenne, joka edellyttää isoja perheitä ja vahvaa yhteisöllisyyttä, tarkoittaa samalla aikuisuuden puutetta lasten elämässä.”

Lapsilta voi puuttua kokonaan kiintymyssuhde aikuisiin. Lapset viettävät aikaansa muiden lasten kanssa, sillä aikuiset eivät lastenhankinnaltaan ehdi olla lasten elämässä läsnä. 10-vuotias saattaa joutua kaitsemaan esimerkiksi viittä nuorempaa sisarustaan. Tästä seuraa usein fyysinen ja psyykkinen väsymys.

”Jos kertoo, että enää ei tule lapsia, seuraa sosiaalinen eristäminen, julkinen häpäisy ja selän takana puhuminen. Enää ei sanota edes päivää.”

”Liike täyttää kaikki vaarallisen lahkon tunnusmerkit”, nainen väittää. Hän muistuttaa kuitenkin, että lestadiolaisuuden sisältä löytyy suuria eroja. Väkivallan kierteestä voi olla mahdotonta päästä irti, jos on syntynyt fundamentalistiseen perheeseen.

”Sitä ei pääse koskaan karkuun. Uhri aina uhrataan.”

Naisen itsensä kävi hyvin, koska hän ei ollut syntynyt liikkeeseen.

”En pudonnut tyhjiöön, koska minulla oli muitakin sosiaalisia suhteita.”

Naisen mukaan vanhempi väki tietää hyvin liikkeessä rehottavasta väkivallan kulttuurista. Lasten ruumiillinen kurittaminen on edelleen tavallista vanhoillislestadiolaisilssa perheissä. Liike tulee 15–20 vuotta perässä muuta yhteiskuntaa. Ulospäin näytellään, että kaikki on hyvin.

”Rajat asetetaan fyysisen väkivallan kautta, ulospäin ollaan kyllä aurinkoisia, mutta sitten raahataan autoon ja annetaan luunappeja.”

Lestadiolaiset ovat osa evankelisluterilaista kirkkoa. Liikeen sisällä vallalla on tulkinta, että lestadiolaisuus on kristillisyyden päähaara, josta kaikki muut ovat poikenneet. Naisen mukaan lestadiolaiset halveksuvat myös muslimeja. ”Vaikka yhtä lailla kunniaväkivalta koskee meitä siinä missä pakkosiittäminenkin”, nainen miettii.

Naisen tapauksessa väkivalta kesti 18 vuotta. Puoli tuntia poliisin tapaamisesta nainen sai turva-asunnon avaimet käteen.

”Minulla ei ole näyttöä seksuaalisesta väkivallasta. Uhrin asema on heikko, minua on uhattu esimerkiksi aseella. Mutta kun tulin terveyskeskukseen, sosiaalityöntekijät ja poliisi ottivat asian hoitaakseen.”

Tapausta ei ole sovittu. Nainen vaatii rangaistusta. Tapaus on ollut syyttäjällä pari vuotta.

”Tässä kulttuurissa voi tehdä mitä vaan kunhan ei jää kiinni. Tämä on kaksinaismoralismin ja narsismin ydinsanoma.”

Ei pidä ajatella, että lestadiolaiset olisivat marginaalinen porukka.

”Jos lapsia syntyy keskimäärin kymmenen, erittäin monella suomalaisella on kosketus lestadiolaisiin. Lestadiolaisuus on osa suomalaista psyykettä”, nainen muistuttaa.

Tilanne ei ole aivan toivoton. ”Nyt on tapahtumassa sukupolvenvaihdos.”

Kimmo Jylhämö

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu