Helisevää herkkyyttä

Voima valitsi Berlinalesta kiinnostavimmat Suomeen tulevat elokuvat.

Berliinin elokuvafestivaaleilla esitettiin monta isoa maailmanensi-iltaa. Osa niistä saapuu Suomeen teattereihin, festivaaleille tai televisioon. Pistä nämä korvan taa.

Camille Claudel 1915
(ohj. Bruno Dumont)

Berliinin paras elokuva on äärimmäisen hallittu pohdinta naisena ja taiteilijana olosta. Camille Claudel oli ranskalainen kuvanveistäjä, jonka oma veli sulki luostariin loppuiäkseen. Luomisen ja luopumisen tematiikka ruumiillistuu yhtä aikaa kivettyneissä ja hedelmällisen värikkäissä ympäristöissä.

Juliette Binoche on nimiroolissa upea ja uskottava. Hänen kasvoissaan helisee erityislaatuinen herkkyys.

Promised Land
(ohj. Gus Van Sant)

Maakaasun talteenottoa poraamalla kutsutaan vesisärötykseksi (eng. fracking). Menelmässä käytetyt kemikaalit voivat pilata lähiympäristön peruuttamattomasti. Aihe on tuttu Matt Damonin esittämälle energiayhtiön edustajalle, joka joutuu tarkastamaan arvojaan sympaattisessa ja yllättävässä pienyhteisödraamassa.

Harvakseltaan todella hyviä elokuvia ohjaava Gus Van Sant on noussut oikealla jalalla sängystä. Promised Land lupaa paranevaa tulevaisuutta myös Amerikan indien saralla.

Before Midnight
(ohj. Richard Linklater)

Rakkautta ennen aamua (1995) ja Rakkautta ennen auringonlaskua (2004) ovat älyllisen ihmissuhde-elokuvan merkkipaaluja. Elokuvissa Julie Delpyn ja Ethan Hawken esittämät nuoret ja boheemit Celine ja Jesse tapaavat ja eroavat Euroopan kulttuurikaupungeissa.

Kolmas osa sijoittuu Kreikkaan kirjailijakommuuniin. Pelottavan tarkkanäköinen ja hauska käsikirjoitus suorastaan roihahtaa liekkeihin, kunhan höttöalusta pääsee yli.

The Look of Love
(ohj. Michael Winterbottom)

Steve Cooganin hillitön Alan Partridge -hahmo perustuu todelliseen henkilöön. Paul Raymond teki satojen miljoonien omaisuuden kiinteistökeinottelulla, mutta kuuluisuuteen hän nousi perustamillaan tissibaareilla ja pehmopornolehdillä 1960- ja 1970-lukujen Lontoossa.

Coogan–Winterbottom-duo on naurattanut ennenkin (24 Hour Party People, Tristram Shandy, The Trip). Leppoisan suurmieselokuvan ilme harppoo mahtipontisesta mustavalkoisesta kirkuviin kukkaprintteihin.

The Act of Killing 
(ohj. Joseph Oppenheimer)

Miljoonia ihmisiä tapettiin Indonesiassa 1960-luvun kommunistivainoissa. Entiset tappajat kuuluvat nyky-yhteiskunnan kermaan ja kehuskelevat avoimesti teoillaan. Oppenheimer suostutteli gangsterit tekemään elokuvaa heistä itsestään. Tapahtumien läpikäymisellä on arvaamattomat seuraukset.

Epätasainen, raju ja unohtumaton dokumentti purkaa kriittisesti voittajien historiaa. Yle näyttää elokuvan mahdollisesti loppuvuodesta.

Side Effects (ohj. Steven Soderberg)

Soderbergin väitetty viimeinen ohjaustyö on vetävää käsityötä, globaalista psyykenlääkebisneksestä ammentava psykotrilleri, jonka poukkoileva käsikirjoitus vetää mattoa katsojan alta.

Itsemurhaa yrittänyt Emily (Rooney Mara) päätyy tohtori Banksin (Jude Law) vastaanotolle. Aviomiehen (Channing Tatum) paluu vankilasta on aiheuttanut vakavan masennuksen, vai onko?

Rytminsä ja visuaalisen tyylinsä puolesta Soderbergh on omaa luokkaansa.

Kirjoittaja on elokuvaintoilija, joka on tänä keväänä käynyt jo Rotterdamin & Berliinin elokuvajuhlilla.

Jutta Sarhimaa

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu