Hehän olivat vähän nössöjä

Brittipunkin haastatteluhistoria.

Olen viimeaikoina lukenut useita erilaisia musiikkikirjoja. Toiset ovat bändihistoriikkeja ja toiset laajempia aikakauden tai alalajin yleisesitelmiä. Yhdistävä piirre kirjoille on ollut niissä esiintyvien henkilöiden holtiton päihteidenkäyttö ja kyseenalainen sukupuoliaktiviteettien moraali.

Siksi olinkin yllättynyt tutustuttuani uuteen suomeksi käännettyyn tiiliskiveen, jossa käydään läpi brittipunkin historia aina 1950-luvun alusta vuoteen 1984 saakka. Kyllähän punkkarit kaljaa juovat, mutta muuten sekoilu tuntuu rajoittuvan siihen, että kaverin päähän rikotaan kananmunia, törmäillään piikkilanka-aitoihin ja heitetään pizzaa yleisöön. Kyllä 1980-luvulla oikein kunnolla homman haltuun ottaneet hevirokkarit osasivat rikkoa rajoja monta pykälää kovemmalla intensiteetillä.

Vaikka toisaalta, mielenkiintoinen kirjahan tämä on. Jos nyt sattuu oikeasti olemaan kiinnostunut sellaisista bändeistä kuin The Clash, Stiff Little Fingers, Buzzcocks, The Damned ja Joy Division. Ja minähän olen. Ja antaahan kirja toki muutenkin erittäin mielenkiintoisen katsauksen tuon ajanjakson kulttuurihistoriallisiin tapahtumiin.

Nykyään punk-skenessä on vallalla kasvava nihilismi ja poliittinen epäkorrektius. Kun tätä(kin) punk-historiikkia tutkii, on helppo kuitenkin lähettää nykyjanttereille terveiset, että koko hiton historian läpi kantava kolminaisuus on ollut punk, politiikka ja aktivismi.

John Robb: Punk. Brittipunkin haastatteluhistoria. 511 s. Like 2007.

Jukka Vuorio

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu