Hallittu katastrofi

Degrowth-liikkeen isukit Serge Latouche & Peter Victor vaativat riskien & tuhojen minimoimista järkevällä politiikalla.

”Degrowth on eräänlainen iskulause: Ulos kasvusta! Lisäksi se on projekti, joka pyrkii rakentamaan uudenlaisen yhteiskunnan, joka ei perustu kasvuajatteluun”, Latouche kiteyttää.

Kasvun purkamista tarvitaan siksi, että kasvuyhteiskunta yksinkertaisesti törmää maapallon rajoihin.

Degrowthista alettiin puhua, koska haluttiin tehdä ero tyhjään puheeseen kestävästä kehityksestä.

”Kestävästä kehityksestä puhutaan paljon, mutta todellisuudessa kehitys on tuhoisaa. Nokian kaltaiset yritykset  saastuttavat valtavasti, mutta samalla puhuvat kauniisti vaikkapa Itämeren pelastamisesta. Todellisuudessa ne aiheuttavat ympäristötuhoja esimerkiksi Zairessa, missä kaivetaan niiden tarpeisiin koltaania”, Latouche huomauttaa.

Latouchen työ on painottunut enemmän teoreettiseen kasvun kritiikkiin kun taas Peter Victor on pyrkinyt käymään käsiksi myös bruttokansantuotteen eli BKT:n termein käytävään talouspoliittiseen keskusteluun.

”Olen pyrkinyt arvioimaan, miltä Kanadan talous voisi näyttää, jos BKT alenisi merkittävästi. Voisiko tällaisissa oloissa ylläpitää täystyöllisyyttä, torjua köyhyyttä ja vähentää kasvihuonekaasuja? Jos pystymme kuvittelemaan tavan järjestää talous, joka on huomattavasti nykyistä pienempi ja joka voisi silti yltää näihin tavoitteisiin, se antaa meille luottamusta”, Victor toteaa.

Victorin mukaan on hyvä alku, että haastetaan ihmiset ajattelemaan, mutta tässä maailmassa ihmiset haluavat myös nähdä dataa, numeroita. Hän pyrkii arvioimaan empiirisesti vaihtoehtoja kasvulle.

Latouche taas korostaa, että kasvu ei enää luo työllisyyttä vaan pikemminkin työttömyyttä. Siksi on hävytöntä väittää, että kasvun purkaminen aiheuttaisi työttömyyttä. Itse asiassa vuodesta 1945 vuoteen 1975 kasvu vielä loi työllisyyttä. Se aika on nyt ohi.

”Jos siirrytään tehomaataloudesta luomutuotantoon, maatalous voi työllistää jopa 10–15 prosenttia väestöstä. Jos siirrytään kierrättämään ja korjaamaan enemmän, voidaan luoda satoja tuhansia työpaikkoja – kierrätykseen, korjaukseen, uusiutuviin energianlähteisiin, ekorakentamiseen.”

Kysymystä voi lähestyä myös työn vähentämisen näkökulmasta. Historiallisesti tuottavuuden kasvu antaa mahdollisuuden valita, tuottaako ja kuluttaako enemmän vai työskennelläkö vähemmän.

”Jos näyttää siltä, että tuottavuus alkaakin kasvaa, voimme ottaa hyödyn tuottavuuden kasvusta vapaa-aikana eikä kasvaneena tuotantona. Työllisyyskysymystä voidaan lähestyä kahdella tavalla: joko toisenlaisen työn kautta tai vähemmän työn kautta”, Victor muistuttaa.

Latouche ja Victor ovat keskittyneet luomaan muutokselle otollista älyllistä ilmapiiriä. Mistä löytyvät ne yhteiskunnalliset ja poliittiset voimat, jotka voivat haastaa nykyjärjestelmässä valtaapitävät ja suuromistajat, jos nämä eivät suosiolla luovu vallastaan ja voitoistaan?

”Tottakai valtaapitävät vastustavat muutosta. Siitä huolimatta muutoksia tapahtuu. Parin viime vuoden aikana olemme nähneet, kuinka taantuman myötä myös hyväosaiset ovat kärsineet paljon, vaikka he uskoivat järjestelmän palvelevan heitä”, Victor huomauttaa.

Myös historiassa on tapahtunut suuria muutoksia. Victorin mukaan feodalismi ei väistynyt kapitalismin tieltä siksi, että feodalismista hyötyneet pitivät sitä hyvänä ideana vaan siksi, että muuttuneet olosuhteet suosivat kapitalismiin siirtymistä.

Maailma on siirtynyt aikaan, jolloin paine järjestelmää kohtaan kasvaa ja järjestelmän on muututtava. Se voi tapahtua joko romahduksena tai hallitumpana prosessina. Jotta muutos ei tapahtuisi kaoottisesti, meidän on levitettävä ideoita vaihtoehdoista.

Latouche on samaa mieltä: ”Aiemmin ajattelin, että kasvuajattelusta on luovuttava, koska muuten on edessä katastrofi. Nykyisin olen sitä mieltä, ettei romahdusta voi välttää.”

Kyse on nyt siitä, miten tuleva katastrofi saadaan mahdollisimman hyvin hallintaan, jotta se toteutuisi mahdollisimman lievänä. Jos ilmasto lämpenee keskimäärin kahdella asteella, sadat tuhannet ihmiset joutuvat ympäristöpakolaisiksi. Se on katastrofi, joka saattaa vielä olla hallittavissa.

”Mutta jos ilmasto lämpenee viidellä asteella, se ei ole hallittavissa. Siksi on toimittava niin, että lämpötilan nousu jäisi vain kahteen asteeseen.”

Onko degrowth-yhteiskunta yhteensopiva kapitalismin kanssa? Vai tarkoittaako se välttämättä vaihtoehtoa kapitalismille?

”On aivan selvää, että degrowth-yhteiskunta tarkoittaa sitä, että luodaan tie ulos kapitalismista. Se, miten se tapahtuu, ei ole lainkaan selvää, mutta sitä pitää miettiä”, Latouche vastaa.

Victor korostaa, että kapitalismi on haastettava puuttumalla ympäristöongelmiin tässä ja nyt. Kun ongelmia ratkotaan, voi tuloksena olla järjestelmä, joka ei enää muistuta kapitalismia. Hän ei usko siihen, että olisi ensin hankkiuduttava eroon kapitalismista ennen kuin voitaisiin puuttua talouden ympäristövaikutuksiin.

”Jos me todella puutumme koko kirjoon ympäristöä, energiaa ja resursseja koskevia ongelmia, voimme hyvinkin huomata kapitalismin muuttuvan joksikin, joka ei enää ole tunnistettavissa kapitalismiksi. Me tiedämme suurin piirtein, mitä on tehtävä ilmastonmuutoksen suhteen – tehdään se.”

Victor on tyytyväinen, jos kapitalismi pystyy vastaamaan haasteeseen. Tosin, jos alkaa käydä läpi listaa kaikista asioista, jotka meidän on tehtävä – suojattava biodiversiteettiä, vähennettävä maataloudessa käytettäviä kemikaaleja ja niin edelleen – voi käydä yhä selvemmäksi, ettei kapitalismi voi vastata siihen.

”Hyökkään kapitalismia vastaan mieluummin tätä kautta, koska ihmiset ovat yrittäneet kaataa kapitalismia yli 100 vuoden ajan eikä se ole onnistunut”, Victor muotoilee.

Victor myöntää, että tosiasiassa emme oikein tiedä, mitä kapitalismista ulospääsy tarkoittaa. Ei oikein ole tiedossa, milloin ja mitä kautta alun perin päädyttiin kapitalismiin. Yhtä lailla nykyään ei ole selvää, miten siitä päästään ulos.

”Mutta muutoksen suunta on ratkaiseva”, Latouche lisää.

Victor huomauttaa, että Marx ei tarjonnut vastauksia kysymyksiin kapitalismista ulospääsyyn. Hän kertoo löytäneensä hiljattain yhdysvaltalaisen kirjoittajan nimeltä David Schweickart, joka kirjoittaa tästä aiheesta kirjassaan After Capitalism. Schweickart esittää kaksi hyvin erilaista strategiaa kapitalismista irtautumiseksi.

Ensimmäinen strategia on nopea ja dramaattinen, toinen on hitaampi ja hallitumpi.

“Kapitalismi koostuu kolmesta elementistä: pääoman yksityisomistuksesta, markkinoista sekä palkkatyöstä. Schweickart uskoo taloudelliseen demokratiaan ja katsoo, että markkinat voivat selviytyä muutoksessa pois kapitalismista. Avainasemassa on siirtyminen pois pääoman yksityisomistuksesta”, Victos tiivistää Schweickartin ajattelua.

Schweickart ehdottaa, että hallitusten tulisi tukea esimerkiksi osuuskuntien perustamista, koska osuuskunnat voivat toimia kaikenlaisissa järjestelmissä ja soveltuvat hyvin myös kapitalismin jälkeiseen talouteen.

Siitä on hyvä aloittaa.

Serge Latouche & Peter Victor vierailivat Helsingissä syyskuussa pidetyssä Kasvu murroksessa -konferenssissa.

Miika Saukkonen

Kommentoi Facebookissa
Lasten Festarit 2018
Korppiradio