Haitariräpin haastajat

Arvostelussa Lossi T & Juoksujen levy Ei mun
takapihalla.

Toisen albuminsa julkaissut Lossi T & Juoksut raivaa itselleen tilaa Kuningasidean ja Jätkäjätkien kaltaisten yhtyeiden tontilta. Ilmaisu on tiukentunut ja debyytillä esitelty reggaepoljento on enää satunnainen mauste.

Jo ennen ensimmäistä kertosäettä riimeihin tiivistyy levyn anti: ”takuuletkeet, juoksutuotetta/ei mainstreamii, täs on uugee-luonnetta”. Perinteisen kuuloinen suomiräp on taustoitettu akustisilla kitaroilla, torvilla ja haitarilla. Kahden räppärin johtamaa menoa virkistävät Oona Kaparin laulut, jotka erottavat yhtyeen muista.

Minkä Turusen Lossi yhtyeineen häviää verrokkiorkesterien torvisektioiden koolle, voittaa se paatoksessa. Kritiikin kohteena ovat niin holhousyhteiskunta, virkavalta kuin tiedostamaton kansakin. Komea päätöskappale Tuhon vuosi maalailee apokalyptisia tunnelmia ja tiivistää yhtyeen sanoitukselliset ansiot.

Ei mun takapihalla osaa puuduttaa jatkuvalla kantaaottavuudellaan, mutta kappaleella Maa meidän Lossi T & Juoksut osoittaa hallitsevansa rauhallisemmankin ilmaisun. Toivottavasti yhtyeen kunnianhimo säilyy jatkossakin, eikä se jämähdä lokeroonsa.

Lossi T & Juoksut:
Ei mun
takapihalla.
Taajuusvarjostin
2014. Kolme tähteä.

Tuukka Tuomasjukka

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu