Haitarin sanaa

Maria Kalaniemi on jo vuosia tehnyt lähetystyötä kansanmusiikin puolesta.

MARIA KALANIEMI puikkelehtii luontevasti klassisen musiikin solistista vaikkapa Vesa-Matti Loirin yhtyeen haitaristiksi. Uusin aluevaltaus on soololevy Bellow Poetry.

Bellow Poetry on fantasiamusiikkia. Inspiraation lähteeni ovat olleet kalevalainen runolaulu, itkuvirret, paimenmusiikki ja Suomen romanien musiikki. Olen pyrkinyt mietiskelevään ja runolliseen ilmaisuun. Joku ehti luonnehtia levyäni suomalaiseksi haitari-fadoksi”, Kalaniemi kertoo.

Hän esiintyy soololevyllään pääasiassa yksin. ”Luon vanhan pohjalta uutta. Englannin kielen sana bellow tarkoittaa haitarin paljetta, palje on haitarin sydän. Palkeen käyttö on lähellä hengitystä, ja se on yksi uuden levyni teemoista.”

BELLOW POETRY pakottaa pysähtymään ja keskittymään. Se on mainiota vastalääkettä kaoottiselle äänimaisemalle, joka raastaa korviamme päivittäin ja tunkeutuu aina vain syvemmälle pään sisään. Osassa kappaleista Kalaniemi myös laulaa ja kahdella raidalla vierailee kitaristi Olli Varis. Pääpaino on silti sanattomassa tarinankerronnassa.

”En halua analysoida soittoani liikaa tässä vaiheessa. Voin sitten mummona kiikkustuolissa miettiä tarkemmin, mitä tuli tehdyksi. Bellow Poetrylla keskitytään yhden äänen sisältämään tarinaan, sen syttymiseen, sammumiseen ja elämään siinä välissä. Se aktivoi kuulijan mielikuvituksen ja jättää tilaa kehittää omia vaikkapa sanallisia kertomuksia.”

PITKÄ URA LÄHINNÄ kansanmusiikin parissa on vienyt Maria Kalaniemen hämyisästä tuvan nurkasta kansainvälisiin parrasvaloihin. Taiteenkeskustoimikunta palkitsi hänet heinäkuussa taiteilijaprofessorin viralla. Kalaniemi on valmistunut Sibelius-Akatemiasta, mutta jo sitä ennen hänen musiikillinen taustansa oli monipuolinen.

”Muistan yhdeksänvuotiaana mummon kanssa Kuusamon torilla kuulleeni pienen romanipojan esittävän Suomen mustalaisten rekilaulua. Se meni suoraan sydämeen. Jähmetyin kuuntelemaan ja kyyneleet virtasivat. Mummo pelästyi ja luuli, että minulla on jokin hätä. Tapaus on mielestäni loistava esimerkki siitä, mikä musiikissa on tärkeintä, tunteiden herättäminen. En osaa tarkalleen selittää, mitä tapahtui, mutta muun muassa tuo hetki kulkee mukanani.”

KALANIEMI KASVOI PERHEESSÄ, jossa haitari oli soitinten kuningatar.

”Meillä kuunneltiin paljon vanhan ajan tanssimusiikkia. Veikko Tuomi ja Erkki Junkkarinen ovat mielestäni sitä todellista suomisoulia.”

Sitten seurasivat klassisen musiikin opinnot, mutta rinnalla yltyi kiinnostus etnisiin musiikkeihin. Myös rock ja erityisesti reggae veivät mukanaan.

”Kun meiltä ensimmäisellä luokalla koulussa kysyttiin suosikkibändejä, vastasin Humppaveikot ja Alvin Stardust. Olen ollut myös niin kova Bob Marley -fani, että olin yhdessä vaiheessa valmis muuttamaan Jamaikalle.”

Vaikka erilaisten medioiden määrä kasvaa jatkuvasti, valtavirran musiikkitarjonta sitä vastoin kapenee. Yhä suurempi osa musiikillista monimuotoisuutta kätkeytyy marginaaliin tai kuihtuu pois. On kuin jokin näkymätön käsi päättäisi, mitä nuoriso kuuntelee.

”Nykyisten formaattiradioiden aikakausi on turmiollinen, tarjonta on niin yksipuolista. Ennen saattoi yhdeltä kanavalta tulla Jörg Zamfirin mahtavaa romanialaista panhuilun soittoa, sitten kaksirivistä haitarimusiikkia ja tämän päälle rävähti Tasavallan presidentin progressiivinen rock. Siitähän tuli kylmät väreet. Nykyinen tarjonnan ohjailu on musiikillista fasismia.”

MARIA KALANIEMI on jättänyt sävellyksiinsä runsaasti tilaa myös improvisaatiolle. Soitosta huokuu rakkaus omaa instrumenttia kohtaan. ”Harmonikassa on laaja dynaaminen spektri. Yhdestä soittimesta löytyvät äänimaailman mikro- ja makrokosmokset. Se on myös hyvin ruumiillinen soitin, sen ilmaisukeinot ovat lähellä ihmisäänen ilmaisua.”

Haitari on pitkään ollut soitin, jonka arvostus ei ole ollut kovin korkea. Monien mielestä se soveltuu vain Metsäkukkia-tyyppisen tanssimusiikin esittämiseen. Kalaniemi pitää tätä pitkälti suomalaisena ilmiönä.

”Keikkaillessani ulkomailla suhtautuminen haitarimusiikkiin on ollut terveen ennakkoluulotonta. Olen tehnyt vuosia lähetystyötä haitarin ja kansanmusiikin puolesta ja nyt se alkaa kantaa hedelmää. Suomessakin on nykyään paljon erinomaisia haitaristeja, jotka toimivat eri musiikin aloilla, kuten jazzissa tai klassisessa musiikissa. Uskon, että kaikki tyylit kaikkine mausteineen tulevat pysymään ja kehittymään – myös perinteinen Metsäkukkia-linja, joka sekin on aivan mahtavaa musiikkia.”

Maria Kalaniemi: Bellow Poetry. Aito Records 2005.

Timo Forss

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu