Haalarien vangit

Helsinkiläinen Risto kertoo, millaista on lukea oikeustieteellisen pääsykokeisiin vankilan umpinaisissa tarkkailuhaalareissa.

On helmikuun loppu vuonna 2013. Voiman toimitukseen tulee kirje kivenheiton päässä Sörnäisissä sijaitsevasta Helsingin vankilasta. Pitkää tuomiotaan istuva vanki, Risto, haluaa tuoda esiin kokemuksensa tarkkailuhaalareista.

Umpinaiset tarkkailuhaalarit puetaan vangeille, joiden epäillään yrittävän salakuljettaa huumeita vankilaan vartalon sisällä. Vanki ei pysty itse riisumaan asua ja joutuu käymään vartijoiden valvomana vessassa.
Aiheesta käydään parhaillaan oikeuspoliittista vääntöä, ja olen lukenut muutaman viikon aikana lukuisia uutisia aiheesta.

Sovin tapaamisen Riston kanssa. Jännittää. En ole aiemmin vieraillut vankilassa. Portilla joudun jättämään kaikki tavarat säilöön pukukoppia muistuttavaan vierailijoiden odotustilaan. Seinällä olevat taulut muistuttavat, ettei käytännössä mitään saa ottaa tapaamistilaan mukaan.

Toimittajana saan poikkeusluvan viedä mukanani kynän ja paperia. Vartija hakee minut odotustilasta ja pyytää nähdä pressikortin. Kerron hänelle, etten kuulu Journalistiliittoon, joten minulla ei ole korttia. Saan vastaukseksi hyväksyvän murahduksen.

Tapaamistilat ovat vuonna 1881 käyttöön otetun vankilan kellarissa. Tilanne on kuin elokuvissa. Huoneen läpikulkeva lasiseinä ja pöytärivi erottavat minut Ristosta. Vartija kertoo, että haastattelulle on tunti aikaa.

”Saatiin sitten tällaiset puitteet tapaamiselle”, Risto virnistää iloisesti lasiseinän takaa. ”Luulin, että olisivat järjestäneet yksityisen huoneen, jota valvotaan vain kameralla. Tää keskustelu saattaa mennä nauhalle.”

Risto vaikuttaa innostuneelta. Vankilassa hänellä on aikaa, joten hän on kerännyt paljon tarkkailuhaalareista kertovia lehtileikkeitä ja tilannut tukun niihin liittyviä asiakirjoja. Hän haluaa puolustaa vankien oikeuksia.

”Mä olin vuonna 2005 istumassa tuomiota Keravan vankilassa ja pääsin ensimmäistä kertaa lomille. Sain lähiomaisen hautajaisia varten puolentoista vuorokauden vapaan. Kun palasin vankilaan, niin vastassa oli huumekoira. Nehän haistavat huumeet ja merkitsevät mahdolliset salakuljettajat. Mua huumekoira ei merkinnyt.”

”Pääsin vaihtamaan siviilivaatteita pois, kun minulle ilmoitettiin, että joudun haalaritarkkailuun eristysselliin. Epäilivät huumeiden salakuljetuksesta. Ilmoitin henkilökunnalle, ettei mulla ole huumeita. Sanoin, että tulen tekemään vahingonkorvausvaatimuksen aiheettomasta toimenpiteestä.”

Tavallisten vankilavaatteiden sijaan Riston piti pukeutua alushousuihin ja tarkkailuhaalareihin.

”Tuolloin haalarit olivat vielä hauskasti guantánamon-oranssit”, Risto kertoo.

”Seuraavaksi minut vietiin eristysselliin eli vankilaslangilla kamerakoppiin. Siellä oli loisteputkivalaistus päällä 24 tuntia vuorokaudessa. Kopissa oli ohut kovamuovipatja, ei tyynä tai peittoa. Olin päättänyt hakea oikeustieteelliseen tiedekuntaan ja ostanut lomien aikana pääsykoekirjat. Sain koppiin mukaan ainoastaan yhden niistä, Oikeudellisen riskienhallinnan perusteita -kirjan, mutta en muistiinpanovälineitä. Kamerakoppi oli aika inspiroiva ympäristö lukea oikeustiedettä tarkkailuhaalarit päällä.”

Keväällä 2007 joukko Riihimäellä tuomiotaan istuvia vankeja teki tutkintapyynnön tarkkailuhaalarien käytöstä. Vankien mukaan käytetyt tarkkailuhaalarit ovat liian pieniä. Ulostamaan ei päässyt riittävän nopeasti, jolloin tarpeet joutui tekemään haalareihin. Peseytymismahdollisuudet olivat heikot.

”Kopissa on kutsunappi, kun haluaa käydä tekemässä tarpeensa. Vartijat reagoivat siihen parhaimmillaan viidestä minuutista varttiin, vähän vuorokauden ajasta riippuen. Sen jälkeen mennään valvottuun tilaan. Kun sä lasket, miten ihmisen elimistö toimii, niin aika monta kertaa päivässä niitä haalarin siteitä leikataan auki, riisutaan ja puetaan”, Risto kertoo.

”Tarpeet tehdään vartijoiden valvonnassa tilassa, jossa on tavallisen näköinen vessanpönttö. Siitä lähtee putki sellaiseen paskalinkoon. Se on suuren mehumaijan näköinen kattila, jossa on läpinäkyvä kansi. Viranomainen sitten tarkkailee siitä kannen läpi onko mitään pakettia tullut ulosteen mukana. Kannen päällä on sellainen joystick, jolla voi ruiskuttaa vettä ja pilkkoa kiinteän aineksen.”

Vankien tekemä tutkintapyyntö eteni vuonna 2007 Riihimäen käräjäoikeuteen, jossa syytteet muun muassa vankilan johtoa vastaan kaatuivat. Samoin tapahtui Kouvolan hovioikeudessa.

Hovioikeuden vuonna 2009 tulleen päätöksen mukaan tarkkailuhaalarien käyttö ei rajoittanut vankien oikeuksia ”enempää kuin eristämisestä välttämättä aiheutuu, eikä haalarin käytön voida katsoa siten loukanneen asianomistajien ihmisarvoa”.

Osa vankien väitteistä piti paikkansa. Oikeudenkäynnin myötä Rikosseuraamusvirasto RISE päätti tarkentaa haalarien käyttöön liittyviä ohjeita. RISE myös ilmoitti keskeyttävänsä haalarien käytön oikeusprosessin ajaksi. Näin ei tapahtunut. Kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun vastaisen CPT-komitean suorittaman tarkastuskäynnin aikana haalarit olivat edelleen käytössä ainakin Helsingin vankilassa.

Kun korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa, valittivat vangit tarkkailuhaalarien käytöstä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT). EIT pohtii asiaa parhaillaan.

”Kun vankila päättää laittaa jonkun henkilön eristykseen, niin heidän pitää kutsua paikalle terveydenhoidon ammattilainen. Ei sen tarvitse olla edes lääkäri, hoitaja riittää. Heidän pitäisi raportoida RISE:lle, jos vankeja säilytetään lainvastaisissa olosuhteissa. Hoitaja tuli juttelemaan mun kanssa ja kyseli että mitenkäs kulkee. Mä vastasin, että kyllä tämä eristys tilassa, jossa valot pidetään koko ajan päällä ja ollaan umpihaalarissa haittaa elämistä, pääsykokeisiin lukemista ja iho-ongelmien hoitamista. Hoitaja tyytyi harmittelemaan tilannetta.”

Risto vietti tarkkailuhaalareissa kaksi vuorokautta.

”Mun piti vääntää vain yhdet paskat. Nykyään se on mennyt entistä pidemmälle ja monet joutuvat tekemään sen kolmesti. Mä mietin, että onko tässä mitään järkeä. Haalarien käyttöä ei ole säädetty laissa, joten homma riippuu yksittäisestä virkamiehestä. Asian päättää vartiopäällikkö. Mun lomiltapaluu osui viikonlopulle, niinpä asiasta päätti hänen sijaisensa. Tässä on annettu yhdelle virkamiehelle käsittämättömän suuri valta.”

Myös eduskunnan oikeusasiamiehen Petri Jääskeläisen uudenvuodenaattona 2012 antamassa päätöksessä virkamiesvalta tulee esiin. Hän huomauttaa, ettei lainsäädäntö edes tunne tarkkailuhaalareita, eikä niitä voida pitää ainoastaan teknisenä apuvälineenä.

”Pidän haalarin käyttöä sellaisena perusoikeusrajoituksena, johon tulisi olla laissa annettu selkeä toimivaltuussäännös”, päätöksessä todetaan.

Jääskeläinen vaati vankiloita lopettamaan haalarien käytön, kunnes Eurooopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut asiasta ratkaisunsa. RISE joutui taipumaan oikeusasiamiehen tahtoon ja haalarit menivät käyttökieltoon maaliskuussa.

Helsingin vankilan turvallisuuspäällikkö Ilari Ikola kertoi 27. helmikuuta Helsingin Sanomien haastattelussa pelkäävänsä, että huumeiden salakuljetus vankiloihin kiihtyy kiellon myötä.

Eduskunnassa haalarikiellosta nousi kova meteli. Helmikuun lopulla kokoomuksen kansanedustaja Heikki Autto keräsi 105 kansanedustajan allekirjoitukset lakialoitteelle, joka mahdollistaisi haalarien käytön.

Oikeusministeriö ryhtyi puolestaan vauhdilla valmistelemaan uudistusta, jotta haalareiden käyttöä voitaisiin jatkaa.

Hinku käyttää haalareita on siis kova, vaikka Suomen kuudestatoista suljetusta vankilasta haalareita on käytetty vain kuudessa. Muissa EU-maissa vastaavia haalareita ei oikeusasiamiehen mukaan käytetä. Kyseessä on suomalainen innovaatio, jonka keksijää edes RISE:ssa osata nimetä.

Yksi syy haalarien käyttöön on oikeusasiamiehen päätöksen perusteella reurssipula. Monet vankilat ovat yliasuttuja ja henkilökuntaa on liian vähän. RISE:n pääjohtaja Esa Vesterbacka myöntää tilanteen.

Voisi kuvitella, että henkilöstöresursseja ei voi korvata käyttämällä kyseenalaisia keinoja vaan vaatimalla lisää resursseja.

”Tässä julkisen talouden tilanteessa resurssien vaatiminen ei ole realistista”, Vesterbacka vastaa.

Oikeusasiamies on toista mieltä.

”Resurssien puutetta ei laillisuusvalvontakäytännössä ole kuitenkaan pidetty riittävänä perusteena oikeuksien rajoittamiselle”, päätöksessä todetaan.

Pari päivää haastattelun jälkeen saan puhelinsoiton Ristolta. Hän on jutellut muiden haalaritarkkailuun joutuneiden vankien kanssa. Monet kertovat tarkkailuaikojen olleen jopa viikon pituisia.

Rikosseuraamusviraston mukaan viime vuonna haalareita käytettiin 48 kertaa, joista kymmenessä paljastui huumeiden salakuljetusyritys.

Riston mukaan osumatarkkuus on pienempi. Voima pyysi RISE:ltä tilastoja haalarien käytöstä 2000-luvun alusta lähtien. RISE ei suostunut antamaa tietoja, sillä ne olisi pitänyt poimia käsin tietojärjestelmästä.

Entä miten päättyi Riston oma kokemus?

”Ei musta mitään pakettia löytynyt”, Risto kertoo.

”Laitoin haalaritarkkailusta korvausvaatimuksen Rikosseuraamusvirastolle, mutta se hylättiin. Vankila ilmoitti, että koira oli merkinnyt mut. Koiraan on hyvä vedota, kun se ei vasikoi oikeudessa.”

Haastatellun vangin nimi on muutettu.

__________

”Ei ole meidän asia kysellä”

Kun Riihimäen vankilaa vastaan nostetut syytteet tarkkailuhaalarien käytöstä kaatuivat hovioikeudessa vuonna 2009, Rikosseuraamusvirasto päätti tilata yhteensä 133 uutta haalaria yhdeksään eri vankilaan.

Haalarit tilattiin Tampereen Invalidien Työtuki (TITRY) Ry:ltä. Yhdistyksen jäseniä ovat muun muassa Sotainvalidien Veljesliiton Tampereen osasto ry, Tampereen Hengitysyhdistys ry, Tampereen Reumayhdistys ry, Tampereen Seudun Invalidit ry sekä Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry.

TITRY:n johtaja Reijo Saarinen kertoo yhdistyksen olleen tietoinen, että haalarit menevät vankien käyttöön.
”Kun asiakas tilaa, niin me tehdään kaikkea mitä pystytään. Se ei ole meidän asia kysellä millaiseen käyttöön nämä tuotteet menevät”, Saarinen kommentoi.

Nykytiedon valossa TITRY ry ei ottaisi haalaritilausta vastaan, ainakaan ennen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöstä.

”Silloinkin me punnittaisi tilaus hyvin tarkkaan”, Saarinen sanoo.

Jari Hanska

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu