splash_image.jpg

Granadasta Siperiaan?

Kirjailija Pjotr Silajevin karkottamisprosessi alkoi.

Espanja aloitti kirjailija Pjotr Silajevin Venäjälle karkottamiseen johtavan prosessin. Se lähti liikkeelle tällä viikolla, kun espanjalainen tuomioistuin sai tapausta koskevat tiedot Venäjän viranomaisilta.

Silajev pidätettiin Granadassa elokuussa 2012. Syynä oli Venäjältä Interpolin välityksellä annettu pidätysmääräys. Venäjä syyttää Silajevia osallistumisesta laittomaan mielenosoitukseen.

Huomionarvoista tapauksessa on se, että Silajevilla on turvapaikka Suomessa. Venäjää sokeasti uskovat Espanjan viranomaiset eivät ole ottaneet tätä missään vaiheessa huomioon, eikä asiaa mainita yhdessäkään oikeudenkäyntiin liittyvässä asiakirjassa. Tämä asettaa koko turvapaikan käsitteen uuteen valoon EU:ssa. Jos EU-maasta turvapaikan saanut poliittisen vainon uhri voidaan luovuttaa sinne mistä hän on paennut, mitään turvapaikkaa ei ole missään vaiheessa ollut olemassakaan.

”Kuka olisi uskonut, että Pussy Riot -oikeudenkäynnin nostaman kohun jälkeen jokin EU-maa aikoo luovuttaa poliittisen vainon uhriksi joutuneen henkilön Venäjälle. Etenkin kun Silajevilla on toisen EU-maan myöntämä turvapaikka”, Antti Rautiainen kritisoi. Rautainen on yksi Silajevin vapautta puolustavista aktivisteista.

Fifissä julkaistiin lokakuun alussa Pjotr Silajevin kirjoittama teksti Peilimaassa & helvetissä. Siinä Silajev kertoo ystävänsä Aleksei Gaskarovin kokemusten kautta, miksi häntä ei pitäisi karkottaa Venäjälle.

”Minua pyydettiin kirjoittamaan ajastani espanjalaisessa vankilassa, mutta eipä minulla ole muuta sanottavaa kuin että istuessani siellä kiitin joka hetki jumalaa siitä, että olin siellä enkä venäläisessä vankilassa.

Espanjassa kävelin joka päivä betonisella pihalla huumekauppiaiden ja ryöstäjien kanssa, pelasimme pingistä ja black jackiä ja jyrsimme omenoita, mutta ajatukseni olivat kaukana. Ajattelin lumen ikuisesti peittämää helvettiä, Možaiskin vankilaa, jossa rosvot ja pahantekijät haluavat piinata minua seuraavien 13 vuoden ajan.”

”Miksi? Miksi nämä ihmiset ovat ylipäätänsä olemassa? He pidättävät minut, Strela (Himkin entinen kaupunginjohtaja Vladimir Streltšenko, toim. huom.) tarjoaa heille tästä hyvästä bonukset – ja mitä sitten? Mitä he tekevät sillä bonuksella? Paistavat šašlikkeja, vetävät kännit, ammuskelevat virka-aseella – ja mitä sitten? Pimeys. Näillä ihmisillä ei ole sivistystä, ei mielikuvitusta eikä viisautta. Juodaan, syödään, matkustetaan Israeliin, ostetaan talo Tšekeistä tai täältä Espanjasta. Sinne voi sitten matkustaa, mutta siellä ei voi osata eikä tehdä mitään. Matkustaa tapaamaan ainoastaan samanlaisia ihmisiä kuin he ovat itse, rikollisia, puhumatta ainoatakaan vierasta kieltä, löhöämään, ikävöimään Venäjää. Haluamaan takaisin Moskovaan mahdollisimman nopeasti, jotta voisi jatkaa venäläisparkojen, suojattomien, avuttomien ja arkojen piinaamista, murskaamista ja painostamista. Ei, en voi missään nimessä joutua Možaiskiin.”

Mikko Siltanen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu