Viljelijät haluavat keskustelua maataloustuotannon suunnasta.

Koko Suomi pitäisi julistaa GMO-vapaaksi”, vaatii kangasalalainen ison luomukarjatilan isäntä Jarmo Jaakkola.

Idealismin sijaan Jaakkola perustelee väitettään taloudellisella rationalismilla. Luomusta ja GMO-vapaista tuotteista voisi tulla täkäläisille tuottajille Nokian vertainen vientiartikkeli, jos maailmalla sössitään asiat muuntogeenisillä viljelyskasveilla. Jo nykyisin esimerkiksi GMO-vapaalla rypsiöljyllä on kova menekki.

”On totta, että GMO-kasvit saattavat vähentää kasvinsuojeluaineiden tarvetta. Vaan voi olla toisinkin. Ja takaisin ei ole paluuta. Mahdolliset hyödyt ovat niin suurien riskien takana, ettei niitä kannata lähteä metsästämään.”

Pölyttäjien häviäminen on yksi huolenaiheista. Suomen mehiläishoitajien liitto kertoo saksalaisesta tutkimuksesta, jossa GMO-kasvien tuottaman BT-myrkyn havaittiin nostavan mehiläisten kuolleisuutta, jos ne ovat altistuneet nosemataudille. Mikäli GMO-kasveista tehdään risteytymisen estämiseksi steriilejä, kärsivät pörriäisten toukat siitepölyn huonosta ravintoarvosta.

Jaakkola luotsaa yhtä Suomen GMO-vapaiksi julistautuneista maatiloista. Kansalaisjärjestöjen ja tuottajien yhteistyökiertueella vajaat 30 tilaa julistautui GMO-vapaaksi Etelä- ja Itä-Suomessa. Mukana on luomu- ja tavanomaisia tilallisia.

Liikkeellä ei olla Jaakkolan mielestä yhtään liian aikaisin.

”Valio on tehnyt oman päätöksensä, ettei maidontuotannossa käytetä GMO-rehua. Sianlihan tilanne on niin huono, etten tiedä, onko GMO-vapaata kinkkua ensi jouluna saatavissa.”

Maitotilallisen asema on hankaloitunut etenkin kuluneen vuoden aikana. On kyseltävä ja oltava todella tarkkana, jos haluaa että ostorehut ja -siemenet ovat puhtaita.

Pitkäaikainen rasitus on GMO-tuotteiden suurin riskitekijä ihmisille.

”Ei siihen ehkä kukaan kuole. Seuraukset voivat olla hedelmättömyyden lisääntymistä ja syöpäriskin kasvua. Mutta voi tulla hullunlehmän taudin tyyppisiä juttuja, ja kun joku sairastuu, on vaikea näyttää, mistä se tulee.”

Toinen geenimuuntelusta vapaa vyöhyke löytyy Pernajasta Labbyn kartanon mailta. Juha Närin mielestä ammattitaitoinen viljelijä ei GMO-tuotteita tarvitse. Näri tuottaa luomuviljoja, -naudanlihaa ja -vihanneksia.

”Olen pyrkinyt tulemaan riippumattomaksi ylikansallisista yhtiöistä ja keskusliikkeistä. En halua kantaa firman haalaria, enkä tuottaa ruokaa kasvottomille markkinavoimille. Tärkeä osa työtäni on olla suorassa kanssakäymisessä asiakkaitteni kanssa.”

GMO-kasvit lienevät vapaan viljelijän antiteesi. Patentoidut siemenet myydään pakettiratkaisuna yhdessä torjunta-aineiden kanssa, ja kasvattaja sitoutuu myymään sadon sopimushintaan yhtiölle. Siementen hintoja on korotettu Pohjois-Amerikassa vuosi vuodelta.

Ruuantuotanto on Närille herkkää luonnon prosesseihin osallistumista. Jos viljelijän työympäristö on yksipuolinen vilja-aavikko, voi pellon ekologinen merkitys hämärtyä.

”GMO-kasvit liittyvät ajattelutapaan, jossa pelto nähdään vain tuotantolaitoksena ja elävät kasvit sekä eläimet tuotantoteknologioina.”

Sekä Näri että Jaakkola ovat huolestuneita siitä, että GMO-viljely laittaa muut tilat ja veronmaksajat kokeilun kustantajiksi. Jaakkola penää GMO-tuottajilta vastuuta ja korvausvelvollisuutta.

”Suojakaistojen pitäisi ehdottomasti olla GMO-tuottajien pelloista lohkottuja. Heidän tulisi tutkituttaa ja seurata alueen hyönteiskantojen kehitystä. Jos tulot kasvavat pari prosenttia, mutta kulut ehkä 30, ei GMO-kasveja enää oltaisikaan halukkaita viljelemään.”

_______________

Leviämistä ei voi hallita

GMO-viljelmiä (geeniteknisesti muunneltu organismi) on mahdoton pitää erossa muusta maataloudesta. Tuuli, hyönteiset ja maatalouskoneet levittävät siitepölyä ja siemeniä tahattomasti.

Kyse ei ole vain luomutuottajien murheesta. Kun tavanomaisen tuottajan sadossa alkaa olla useiden prosenttien suuruisia GMO-jäämiä, ei hänkään voi myydä tuotteitaan GMO-vapaana.

Kreikka, Puola, Itävalta ja Sveitsi ovat tiukoilla säädöksillä tehneet GMO-viljelystä mahdotonta. GMO-rehun tuonti on kiellettyä Norjaan, jossa uskotaan, että riskejä on vielä tutkittava. Esimerkiksi Ruotsissa ei kaupallista GMO-tuotantoa ole.

Eri viljelytapojen yhteensopivuutta mietitään tänä syksynä eduskunnassa. Rinnakkaiselolakiehdotuksen mukaan perunapellon äärelle riittäisi viiden metrin suojakaista. Käytännössä laki sallisi GMO-aineksen sekoittumisen.

Lain mukaan alueella ensimmäisenä viljelleellä on oikeus harjoittaa valitsemaansa viljelytapaa. GMO-viljelmiä ei siis voisi perustaa alueelle, jolla on ennestään saman lajin luomuviljelyä. Toisaalta tulevaisuudessa tämä estäisi luomuviljelyn laajenemismahdollisuuksia.

_______________

Päivi Mattila