splash_image.jpg

Globalisaatio meni metsään

Tänäkin kesänä Pohjois-Suomen marjametsissä on ahertanut parituhatta thaimaalaista. Turistiviisumilla tehtävä reissu ei ole mikään lomamatka. Poimijoilla on 8 000 kilometrin kotimatka.

Helsingin rautatieasemalla seitsemän totista aasialaismiestä raahaa matkalaukkuja. He ovat thaimaalaisia marjanpoimijoita. Osalla on taskussaan kuukausien työskentelystä pohjoisessa vain joitain satoja euroja, osa palaa kotiin satojen eurojen velkojen kanssa.

Pettymys paistaa miesten kasvoilta. Tiedon palkkioista ja veloista he ovat saaneet vain hetki ennen lähtöään leiristä. Thaimaassa heidät värvänneet agentit puhuivat jopa tuhansien eurojen voitoista.

”Meille piti maksaa ylimääräistä siitä, että etsimme puolukkapaikkoja etukäteen. Tämän lisäksi meille luvattiin vähennyksiä asumiskustannuksista ja auton käytöstä. Nämä osoittautuivat valheellisiksi lupauksiksi”, poimijat kertovat.

Marjayhtiöt ovat todenneet, että ilman thaipoimijoita niiden täytyisi turvautua tuontimarjoihin tai lopettaa tuotanto. Tänäkään vuonna yhtiöt eivät saaneet niin paljon poimijoita kuin olisivat halunneet.

Thaimaan siirtotyöläisten liiton perustaja Junya Yimprasert kiersi pohjoisen marjanpoimijoiden leirejä elo-syyskuussa. Työ- ja asumisolosuhteet leireissä ovat kirjavia. Nyt lähteneet miehet kertoivat asuneensa noin sadan muun poimijan kanssa rakennuksessa, jonka kapasitetti heidän mukaansa olisi 40–50 ihmistä.

”Kun etsimme marjapaikkoja metsästä, olimme leiristä poissa pisimmillään neljä vuorokautta. Nukuimme autossa ja kävimme lämmittelemässä leirintäalueilla”, miehet muistelevat.

Poimijoiden lisäksi leireissä asuu myös thaimaalaista henkilökuntaa. He paiskivat töitä vuorokauden ympäri leirin kokkeina ja mekaanikkoina. Heidän palkkionsa vähennetään yleensä poimijoiden palkasta.

Junya Yimprasertin selvityksen mukaan osa yrityksistä majoittaa thaipoimijat vanhoihin koulurakennuksiin. Poimijat saattavat nukkua myös pihavajoissa ja autoissa, kokit keittiöidensä lattioilla.

Hygieniataso leireissä vaihtelee. Poimijat kertovat olleensa kolme viikkoa ilman juoksevaa vettä. Vesijohdot ja WC:t ovat olleet usein epäkunnossa tai kokonaan pois käytöstä. Ensiapupakkauksia ei ollut yhdessäkään leirissä.

Poimijat työskentelevät metsissä noin kolme kuukautta, 12–20 tuntia päivässä. Metsään mennään sairaanakin. Poimijat viettävät sesongin aikana enintään pari vapaapäivää.

Yimprasertin mukaan poimijat ovat saaneet esimerkiksi mustikasta sesongin alussa yhden euron kilolta. Ansaitakseen värvääjien lupaileman 2?000 euron voiton poimijoiden pitäisi toimittaa 50 kiloa marjoja päivässä ja työskennellä 70 päivää putkeen.

Työneuvoston kannan mukaan poimijat ovat Suomessa turistin ja itseään työllistävän yrittäjän statuksella. Poimijat tulevat maahan turistiviisumilla.

Poimimansa marjat thaimaalaiset myyvät suomalaisille yhtiöille, joiden kautta marjat päätyvät jatkojalostukseen. Poimijoilla ei ole kirjallisia sopimuksia yhtiöiden kanssa, joten yhtiöt eivät ole vastuussa työvoimansa olosuhteista tai tuloista.

Kokonaiskustannukset thaimaalaisille poimijoille Suomessa ovat noin 3?000 euroa. Tähän sisältyy värväysprosessin kulujen, kuten matkojen, viisumien ja värvääjän palkkion lisäksi majoitus, ruoka, auton vuokra sekä polttoainekustannukset Suomessa.

Kolmena viime vuotena thaimaalaisen marjanpoimijan keskiansio kulujen jälkeen on ollut noin 1?000 euroa. Parhaiten ansainnut kymmenes voi lähteä kotiin 2?000–4?000 euroa taskussaan. Noin 20 prosenttia lähtee kotiin tyhjin taskuin tai jopa tuhannen euron velan kanssa.

”Meidän leirissämme vain noin 40 prosenttia poimijoista onnistui ansaitsemaan jotain tänä kesänä. Myös viime vuonna moni teki tappiota. Tulin tänä kesänä takaisin, koska minulle luvattiin että tänä kesänä marjoja olisi enemmän”, yksi poimijoista kertoo.

Thaimaalaiset katoavat turvatarkastuksen kautta lentokentälle. Kotiinpaluu ei ole pelkästään iloinen asia. Sadan, jopa tuhannen euron velka on vuodessa vain joitain tuhansia euroja ansaitsevalle thaimaalaiselle pienviljelijälle iso pala purtavaksi.

_______________

Thaimaan BAAC-pankki lainaa rahaa marjanpoimijoille

Suomeen lentävät thaipoimijat tulevat usein kuivasta Koillis-Thaimaasta. Siellä viljely antaa lähinnä leivän pöytään ja ylläpitää velkakierrettä. Rahaa ei jää esimerkiksi traktorin hankintaan.

Thaimaalainen valtion pankki BAAC- (Bank of Agriculture and Agricultural Cooperatives) ei lainaa viljelijöille esimerkiksi ensimmäistä käteismaksuerää traktoria varten.

Sen sijaan pankki kannustaa viljelijää ottamaan tuhansien eurojen lainan Suomen reissua varten, ilman takeita summan takaisin ansaitsemisesta. Korruptoitunut BAAC on Thaimaassa skandaalien ympäröimä.

Thaimaalaisten virta poimimaan marjoja Suomen metsiin on vain yksi linkki uusliberaalin globalisaation hyväksikäyttöketjussa, josta Phuketin ja Pattayan baaritytöt ovat yksi osa.

Miksi thaimaalaisen maanviljelijän pitää lentää Suomeen, tai tyttären lähteä töihin Pattayan yöhön? Mikä on meidän roolimme tämän ketjun hiljaisina tukijoina?

Marjanpoimintabisnes pyörittää kahta taloutta. Thaimaassa bisnestä tehdään poimijoiden, värvääjien ja rahanlainaajien kesken. Värvääjät kilpailevat keskenään rahattomista poimijatarjokkaista.

Värvääjät nappaavat pankkien lainaamasta rahasta pois omat osuutensa. Pankit saavat omansa pois korkojen kera. Suurimmalle osalle poimijoista jää vain roposia.

Suomessa marjojen prosessointiyhtiöt ostavat marjat riistohintaan poimijoilta varastoihinsa. Sitten ne välittävät marjat jatkojalostukseen, josta ne päätyvät kauppojen pakastealtaiden ja ravintoloiden keittiöiden kautta suomalaisten herkkusuiden jälkiruokiin.

SAK:n asiantuntija levittää kätensä. Suomen hallitus on kääntänyt selkänsä asialle.

Marjayhtiöt eivät palkkaa poimijoita ilman valtion hyväksyntää. Tuhansien poimijoiden työnantajakulut eivät ole pikkusumma.

Minkälainen teollisuudenala perustaa voittonsa jo valmiiksi alistettujen maanviljelijöiden massiiviseen työpanokseen, joka ei riitä enää edes korvaamaan heidän kulujaan?

_______________

Marjabisnes Suomessa

• Esimerkiksi Kiantama, Polarica, Pakkasmarja, Ber-Ex, Marja Matti, Lapin Liha, Riitan Herkku.

• Ostavat marjat poimijoilta.

• Auttavat agenttien värväämien poimijoiden viisumien kanssa.

• Yhtiöillä hieman eri toimintamalleja poimijoiden kanssa. Jotkin yhtiöistä eivät esimerkiksi vähennä palkasta auto- ja muita kuluja niiltä päiviltä kun marjoja ei löydy.

_______________

Thaimaalaiset värvääjät

• Hoitavat kommunikaation suomalaisten yritysten kanssa.

• Värväävät poimijoita maaseudulta käyttäen esimerkkinä parhaiten ansainneita poimijoita.

Rahanlainaajat

• Bank of Agriculture and Agricultural Cooperatives (BAAC), paikalliset rikkaat.

• Lainaavat viljelijöille rahaa värvääjien kautta matkaan ja kuluihin, 3–10 prosentin korolla vuodessa tai jopa kuukaudessa

Poimijat

• Suurin osa pienviljelijöitä Koillis-Thaimaasta.

• Haluavat ansaita rahaa muun muassa lasten koulutukseen, traktorin tai talon korjaukseen.

• Osa työskentelee leireissä esimerkiksi kokkeina tai mekaanikkoina.

• Ei sopimuksia marjayhtiöiden kanssa.

_______________

Sonja Hyppänen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu