Geenisoija

Poliittinen kasvi: Runsaan proteiinipitoisuutensa takia soijaa suositaan erityisesti lihatuotteita välttävissä ruokavalioissa. Samasta syystä soijaa käytetään usein lihavalmisteissa lihaproteeinin jatkeena.

Soijapapu (clycine max) on yksivuotinen hernekasvi. Soijaa on viljelty Kiinassa yli 5000 vuotta. Tämän palkokasvin siemenet ovat ravintoarvoltaan poikkeuksellisen monipuolisia. Niissä on muun muassa linolihappoja, kuituja, kaliumia, kalsiumia, fosforia, rautaa, sinkkiä, kuten myös B-, K- ja E-vitamiineja.

Runsaan proteiinipitoisuutensa takia soijaa suositaan erityisesti lihatuotteita välttävissä ruokavalioissa. Samasta syystä soijaa käytetään usein lihavalmisteissa lihaproteeinin jatkeena. Eläintuotannossa erityisen tärkeä rehun raaka-aine.

Maailman soijakaupasta nykyisin yhä suurempi osa käydään geenimuunnellulla soijalla. Geenimuuntelulla pyritään erityisesti vähentämään satohukkaa kehittämällä viljelykantoja, jotka kestävät aikaisempaa paremmin kasvinsuojelumyrkkyjä.

EU-säädösten mukaan ihmisen ravinnoksi tarjottavan geenimuunnellun ruuan pakkauksissa tulee olla merkintä asiasta. Säädös ei kuitenkaan koske elintarvikkeita, jotka on valmistettu geenirehua syöneistä eläimistä.

Suomessa kiista kuluttajamerkinnöistä käynnistyi, kun suuret lihatalot ilmoittivat kustannussyistä siirtyvänsä geenisoijalla ruokittujen eläinten hyödyntämiseen.

Geenisoijan puolustajat ovat yleensä korostaneet, että uusien menetelmien kautta saavutettava aimpaa tehokkaampi tuotanto säästää luontoa tuotettuun satomäärään nähden pienempinä ravinnekuormituksina.

Muuntogeenien suoraa siirtymistä eläinrehusta tuotantoeläimen kautta ihmiseen ei myöskään pidetä todennäköisenä. Esimerkiksi Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto (EFSA) on vastikään tehnyt tutkimuksen, jonka mukaan geenirehun muunneltu DNA ei pysy siirtymään eläimen kudoksiin.

Tällaisessa näkökulmassa kuitenkin ohitetaan olennaisia tekijöitä. Suoran geenisiirtymän sijaan olennaisempaa on, että manipulaation lisääntymisen seurauksena soijatuotteiden ja soijan viljelyalueiden myrkkypitoisuuksien nousulla voi olla perinteisempiä terveysvaikutuksia.

Lisäksi viljelykasvien geenimanipulaation kohdalla keskeisimmät uhat liittyvät ei-haluttujen oheisominaisuuksien leviämiseen viljelypalstoja laajemmalle kasvien luontaisen pölytyksen kautta. Toisaalta geenimanipulaatioon liittyvä tuotesuojaus on yksi keskeinen kauppapoliittinen valtatyökalu maatalouden globaalin markkinahallinnan näkökulmasta.

Tuomas Rantanen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu