Fukushima ei yllättänyt

Dokumenttiohjaaja Hitomi Kamanaka on tallentanut Japanin ydinvoimaloiden rapautumista jo 13 vuotta.

Monet Pohjois-Japanin seutukunnat ovat taloudellisesti sidoksissa sähkövoimayhtiöiden paikallisiin projekteihin. Useat muuttoliikkeen köyhdyttämät paikkakunnat ovat suostuneet erittäin radioaktiivisen MOX-polttoaineen käyttöön paikkakuntansa ydinvoimalassa noin 200?000 euron vuosikorvausta vastaan.

Fukushima allekirjoitti tämän sopimuksen, ironista kyllä, Hiroshiman atomipommin vuosipäivänä 6. elokuuta 2010. Tämän sidonnaisuuden kohtalokkuus on paljastunut 11. maaliskuuta jälkeen, kun Fukushima Dai-ichi -voimala on ollut jatkuvissa vaikeuksissa ja tulee olemaan vielä kuukausia. Jälkisiivous tehdään lopullisesti vasta kenties vuosikymmenen kuluttua.

Japanilainen dokumenttielokuvaohjaaja Hitomi Kamanaka on seurannut ja tallentanut kamerallaan Japanin eri seutukuntien taistelua ydinvoimateollisuutta vastaan jo 13 vuotta. Viime kesänä hän osallistui elokuvatapahtumaan Fukushimassa ja kysyi paikalliselta hallintoviranomaiselta mitä he aikovat tehdä paikallisille, jo vanhoiksi käyneille ydinreaktoreille.

Vastausta ei silloin tullut.

Kamanakan elokuva Rokkashomura Rhapsody: A Plutonium Plant Comes to Northern Japan (2006) käsittelee ydinvoiman uudelleenkäsittelylaitoksen rakentamista Rokkashon kylään pohjoiseen Aomorin lääniin.

Aiemmin maanviljelyksellä ja kalastuksella elänyt Rokkashon kylä on tullut merkittäväksi energiateollisuuden keskuspaikaksi, ja sähkölaitokset ovat perustaneet paikkakunnalle alan ammatillisen oppilaitoksen.

Vastaava syrjäseudun taloudellinen riippuvuus energiateollisuudesta onkin ollut Japanin energiakeskustelun lukko – asia minkä Fukushiman viimeaikaiset tapahtumat ovat kenties muuttamassa.

Kamanaka itse näkee tärkeänä sen, että Japanissakin käytäisiin Ruotsin tapaan avointa keskustelua eri energiamuodoista. Japanissa eivät ydinvoimanvastaiset mielenosoitukset pääse edes tv-uutisiin. Kaupallisten kanavien yksi suurimpia mainostajia on ollut Tepco.

”Uudet internetpohjaiset mediat ja sen kautta toimivat kansalaiskanavat ovat kuitenkin mahdollistaneet sanan kiertämisen”, Kamanaka sanoo.

Keskustelun ja uutisoinnin puuttuminen johtuu Japanin monitasoisista yhteyksistä hallituksen, sähköyhtiöiden ja median välillä. Ruohonjuuritasolla Hitomi
Kamanakasta onkin tullut yksi keskeisistä viestinviejistä ja keskustelun herättäjistä ja tämä hento nainen onkin ristitty ”Japanin Erin Brockovichiksi”.

Ashes to Honey valmistui viime vuonna ja Kamanaka kiersi sen kanssa ympäri Japania – mukaan luettuna Fukushima – ahkerasti. Fukushiman voimalan ongelmat ovat tuoneet Kamanakan elokuvat uudelleen tapetille ja pyyntöjä elokuvaesityksiin ja puhetilaisuuksiin ropisee.

Eija Niskanen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu