Etusivu muusiksi

Palkkaongelma on sama muillakin bulgarialaistoimittajilla. Leipätyöstä maksetaan niin surkeasti, että alalla pysyäkseen useimmat joutuvat tekemään muitakin hommia. Suosittua firaabeliduunia on ”mediakonsultaation” myyminen poliittisille puolueille ja heitä lähellä oleville liikemiesporukoille.

Sofia, Bulgaria. Kulkukoirien ja metrotyömaan valtaaman Sofian pääkadun Vitoshan lehtikojuilla on marraskuun lopussa hiljaista. Niin hiljaista, että osa lehtimyyjistä on näemmä jättänyt tulematta töihin tykkänään.

Vielä pari vuotta sitten oli tilanne täysin toinen, lehtikipareilla kävi kuhina. Etenkin päivälehdet Trud ja 24 Chasa löivät myyntiennätyksiä ja kasvattivat levikkinsä – Trudin tapauksessa – jopa yli 300 000.

Nyt Trudin levikki on romahtanut alle kolmasosaan entisestä, ja 24 Chasan levikki on alle 50?000. Lukijoiden mukana ovat kaikonneet ilmoittelijat, joita ei tosin koskaan kovin paljon edes ollut.

”Mitä järkeä on tilata tai lukea lehteä, jonka sisällön sanelevat omistajat, tai kulloinkin vallassa olevat poliitikot tai bisnesmiehet?” naurahtaa kolmikymppinen Peter illallisella Sofian muodikkaassa Central-ravintolassa Rakovski-kadulla.

Peter viittaa Bulgariassa tunnettuun tosiasiaan eli siihen, että maan valtalehtiin ja tv:n uutislähetyksiinkin voi ostaa mieleisiään ”uutisia” tai ”uutisanalyysejä”. Tarvitaan vain oikeanlaisia suhteita ja – etenkin – rahaa.

IT-alalla työskentelevä Peter on seurannut mediabisneksiä läheltä, sillä hänen isosiskonsa on häärinyt toimittajana useassa suuressa bulgarialaislehdessä, muun muassa Novinarissa. Reilu vuosi sitten sisko vaihtoi alaa. Nyt hän työskentelee itävaltalaisen työnantajan Sofian-yksikössä puhelintukihenkilönä.

”Palkka on neljä kertaa parempi kuin toimittajana. Viimeisin palkkatarjous, jonka hän sai jostain lehdestä, oli 300 euroa kuukaudessa miinus verot.”

Palkkaongelma on sama muillakin bulgarialaistoimittajilla. Leipätyöstä maksetaan niin surkeasti, että alalla pysyäkseen useimmat joutuvat tekemään muitakin hommia. Suosittua firaabeliduunia on ”mediakonsultaation” myyminen poliittisille puolueille ja heitä lähellä oleville liikemiesporukoille.

Tällaisessa kuviossa sanan ”korruptio” voi laittaa lainausmerkkeihin, sillä vaikutuskanavat ja riippuvuussuhteet median, politiikan ja bisneksen välillä ovat niin ilmeiset.

Eikä aina tarvitse edes ryhtyä haalimaan palvelukseensa yksittäisiä toimittajia, kun voi ostaa kerralla koko lehden. Trudin ja 24 Chasan omistanut saksalainen mediajätti WAZ kyllästyi viime vuodenvaihteessa heikkoihin tulosennusteisiin ja myi kerralla molemmat aviisinsa.

Ensin ne päätyivät itävaltalais-bulgarialaiselle Privateinvestille, jolta ne kiersivät vain pari kuukautta myöhemmin bulgarialaisliikemiehille, jotka ovat tahkonneet rahaa pankki- ja lääkealoilla.

Vain pari kuukautta sitten, lokakuussa 2011, pohjoismainen Bonnier-kustantamo seurasi perässä ja hankkiutui eroon Bulgariasta myymällä Bulgarian ”Kauppalehden”, Parin, bulgarialaiselle kustannustalolle.

Tasaisin väliajoin saavat bulgarialaistoimittajat muistutuksen siitäkin, ettei median parissa työskentely ole vain surkeasti palkattua ja omistussuhteiden kannalta tuulista, vaan pahimmillaan myös hengenvaarallista. Vuonna 2010 ammuttiin Sofiassa kadulla, ihmisvilinässä, kuoliaaksi Bulgarian ehkä tunnetuin rikostoimittaja Boris ”Bobbie” Tsankov.

Vuonna 2008 oli samanlaisen kohtalon kokenut toinen kuuluisa rikostoimittaja ja -kirjailija, Georgi Stoev. Tietoja toimittajien uhkailusta kiirii julkisuuteen tämän tästä, mutta asialle voi tehdä vain vähän, sillä Bulgarian toimittajat eivät ole järjestäytyneitä, ja virkavallallakin on ”tähdellisempää tekemistä” kuin ”paapoa” heitä.

Bulgarian median keskittyminen ja uutisoinnin korruptoituneisuus on toki huomattu Bulgarian ulkopuolellakin. Maailman maat kerran vuodessa lehdistönvapauden perusteella puhtausjärjestykseen rankkaava Freedom House sijoittaa tuoreimmassa listauksessaan Bulgarian vasta sijalle 77.

Vielä huonommin sijoittuvat tosin kaksi muuta Balkanin maata: tuleva EU-maa Kroatia ja nykyinen EU-maa Romania. Vapaa, demokraattinen ja tasapuolinen media ei ole Euroopan unionissa selvästikään välttämätön hyve.

Freedom House ja muutkin ulkomaiset tarkkailijat ovat ilmaisseet huolensa siitä, ettei sananvapaus Bulgariassa kehity toivottuun malliin. Suunta on päinvastainen, ja vauhti on kova.

Perustamaansa Gerb-puoluetta rautaisin ottein johtava pääministeri Boiko Borisov keskittää valtaa omiin käsiinsä ja käyttää näissä puuhissa hyväkseen valtion varoja – myös ohjailemalla mediaa.

Tuoreet presidentinvaalit, jotka voitti Gerbin ehdokas Rosen Plevneliev, olivat likaiset, ja epäilyjä äänien ostamisesta viskottiin Gerbin suuntaan niin koti- kuin ulkomailta.

”Borisovhan on erityisen herkkä siitä, ettei hänen taustaansa tai entisiä ystäviään mainita lehtijutuissa. Eikä niitä juuri mainitakaan”, Peter naurahtaa illallisella Centralissa.

”Mutta mitä hävettävää Borisovilla oikein voi olla, sillä hänen henkilöhistoriansa ei mainittavasti poikkea muiden bulgarialaisten bisnesmiesten tai poliitikkojen vastaavasta? Borisovhan touhusi aikansa Bulgarian karatemaajoukkueen päävalmentajana, kunnes ryhtyi 1990-luvulla henkivartijaksi. Ja, ai niin, jossain välissä hän oli palomieskin.”

Kirjoittaja on Itä-Eurooppaan erikoistunut toimittaja, joka on opiskellut Bulgariassa & vieraili siellä viimeksi viime vuoden lopussa.

Sami Lotila

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu