Etnopornoa

”Tämä on paras kurdeista lukemani tietokirja”, hehkuttaa tuttavani, maahanmuuttajalasten opettaja, Jari Tervon Layla-kirjaa. On siis pakko lukea se.

Layla on elävästi kirjoitettu ja tempaisee heti mukaansa. Tarkat yksityiskohdat niin Istanbulista kuin Helsingistä antavat tunteen, että olen itsekin Avcilarin lähiössä tai Liisankadulla.

Kirja käsittelee ajankohtaisia aiheita: kunniamurhia, prostituutiota, ihmiskauppaa ja salakuljetusta. Se tuntuu antavan kasvot monimutkaisille ongelmille, mutta hauskasti kuvatut episodit ovat irrallaan todellisuudesta.

Kirja antaa kuvan kurdeista kansana, joka ei ole pelkästään takapajuinen vaan suorastaan psykopaattinen.

Suomalainen lukija ymmärtää kotimaisen päähenkilön Helenan kuvauksesta kuinka epäuskottava kirja on. Lapsensa huoltajuuden menettänyt alkoholisti alkaa prostituoiduksi saadakseen lapsensa takaisin.

Työ pitää hänet niin kiireisenä, että hän raitistuu. Aikaa juomiseen ei ole. Sossutädille Helena kertoo saaneensa varat kolmion vuokraamiseen Helsingin keskustasta voittamalla lotossa, ja huoltajuusasia alkaa edetä hyvin.

Turkin ja kurdien tilannetta suomalaisten on vaikeampi arvioida. Vaikka arkipäivän asioiden kuvaukset ovat pääosin kohdallaan, isommissa asioissa kirja antaa täysin väärän kuvan Turkista.

Päähenkilö, kurdityttö Layla, oli lapsena onnettomuudessa, jossa hänen immenkalvonsa puhkesi. Siksi lakana on puhtaan valkoinen hääyön jälkeisenä aamuna. Perhettä kohtaa häpeä, jonka vain kuolema puhdistaa. Layla pakenee isäänsä ja veljeään ja päätyy suomalaiseen bordelliin Liisankadulle.

Murhanhimoiset kurdit murhaavat turkkilaisen muurarin, joka on puhunut Laylan kanssa. Mitäpä turkkilaiset poliisit välittävät yhdestä kadonneesta muurarista, todetaan kirjassa. Nimenomaan välittävät.

Jos kirjassa kuvattu episodi tapahtuisi todellisuudessa, Turkin viranomaiset kääntäisivät koko kaupungin. Kurdien tekemä murha hyödynnettäisiin heidän mustamaalaamisessaan, johon turkkilaiset nationalistit pyrkivät kaikin keinoin.

Kirjailija Tervo on istuskellut Istanbulin kalaravintoloissa, mutta häneltä on jäänyt huomaamatta vaarallinen etninen polarisointi, joka Turkissa on menossa.

Suomen laki kriminalisoi etnisen vihan lietsonnan. Avoimen rasismin rinnalla on myös huomaamattomampia menetelmiä. Kirjailijan olisi tunnettava vastuunsa, kun hän tekee viihdettä herkistä aiheista, kuten kunniamurhista.

En tiedä, onko kyseessä Jari Tervon puutteellinen taustatietojen hankinta vai tietoinen päätös välittää kurdeista Turkin valtion suosima mielikuva, että he ovat vaarallisia ihmisiä. Tämä on ollut kurdien vastaisen propagandan suosituin väite siitä lähtien, kun Turkin tasavalta perustettiin.

Niin sanottu kunniaväkivalta nousee varmaan lähiaikoina enemmänkin julkiseen keskusteluun, kun ensi tammikuussa tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Fadime Sahindalin isä ampui hänet Ruotsissa.

Ongelman taustalla on traditionaalin elämän liian nopea muutos moderniksi ja näiden yhteentörmäys kahden sukupolven välillä samassa perheessä. On vaarallista, kun suomalaiseen yleiseen mielipiteeseen leviää täysin väärä kuva, että syynä on jonkun etnisen ryhmän kollektiivinen takapajuisuus.

Jari Tervo: Layla. WSOY 2011. 362 s.

Kristiina Koivunen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu