splash_image.jpg

Eteläranskalainen maailmanloppu

Taikavuori Pic de Bugarachin sisässä olevat avaruusolennot pelastavat ihmiset 21. joulukuuta, tuhon tullessa. Näin uskoo joukko alueelle muuttaneita ihmisiä.

Pieni Bugarachin kylä kyhjöttää 1 230 metriä korkean, taikavuoreksi kutsutun Pic de Bugarachin kyljessä. Kukaan ei tunnu oikein tietävän, miksi tämä vuori on niin merkittävä. Kovin kummoiselta se ei näytä, mutta sen ympärille on kehittynyt uskomaton määrä mystisiä tarinoita, ja sitä pidetään pyhänä.

New age -väen mukaan tämä on yksi maailman päächakroista eli energiapaikoista. Täällä sanotaan olevan myös erityisen voimakas magneettikenttä.

Tutkijoiden mukaan vuorella on aikoinaan tapahtunut geologinen mullistus, sillä huipun kiviaines on geologiselta iältään vanhempi kuin sen sisus. Bugarachia kutsutaankin myös ylösalaisinvuoreksi.

Bugarachille alkoi virrata ufoista kiinnostunutta väkeä ja esoteerikkoja, kun paikallisen asukkaan ufohavainto vuoti julkisuuteen 1980-luvulla.

Sittemmin vuori on liitetty mayojen 2012-ennustukseen, jonka mukaan yksi aikakausi päättyy tämän vuoden joulukuun 21. päivänä. Tätä on pidetty myös maailmanlopun hetkenä. Alueelle on muuttanut ihmisiä, jotka uskovat, että vuoren sisässä olevat avaruusolennot pelastavat heidät tuhon tullessa.

Tarinat vuoren aarteista, maanalaisesta järvestä ja sen erikoisesta energiasta ovat houkutelleet tänne natsien sekä Israelin salaisen palvelun kaivuujoukot. Jules Verne sai täältä innoituksen kirjaansa Matka maan keskipisteeseen ja Steven Spielberg filmiinsä Kolmannen asteen yhteys. Ranskan entinen presidentti François Mitterrand lennätettiin helikopterilla tutustumaan vuoreen.

Sveitsiläinen harrastelijatutkija Daniel Bettex kävi 1980-luvulla tutkimassa Bugarachia alueen perinteistä uskoa vaalivan kataarijärjestön suojeluksessa. Hän kertoi löytäneensä sisäänpääsyn vuoren luolastoihin: Bettex näki vuoren alla maanalaisen joen ja kiveen hakattuja laitureita sekä merkkejä asutuksesta. Hän näytti kataarijärestön sihteerille valokuviaan vuoren sisältä ja kertoi löytäneensä jotain sanoinkuvaamattoman arvokasta. Vähän tämän jälkeen mies löydettiin kuolleena vuoren läheltä.

”Tämä seutu on täynnä erikoista energiaa”, nimettömänä pysyttelevä paikallinen nainen sanoo.

”Monet naiset tulevat tänne pyhiinvaellusretkelle etsimään jumalallista naiseutta, meditoimaan ja hiljentymään. Sillä ei ole mitään tekemistä apokalypsikohun tai kummallisten lahkojen kanssa, joihin olemme aivan kyllästyneet. Tunnemme vastuuta suojella ja vartioida seudun pyhiä paikkoja.”

Nojaan kaiteeseen Rennes le Chateau’n kirkon näköalaterassilla. Täältä on Bugarachille noin kymmenen kilometriä. Maisema on hypnoottisen kaunis: viiniviljelmiä, auringonkukkapeltoja ja kaukana siintävät vuoret. Vuori, jolla seison, on pyhitetty Maria Magdalenalle. Sanotaan, että hänet on haudattu luolaan jonnekin lähistölle.

Vieressäni jyrkänteellä tasapainoilee goottilaistyylinen Magdalan torni, jonka Rennesin kirkkoherra Bérenger Saunière rakennutti kirjastokseen 1900-luvun alussa. Hänen kerrotaan löytäneen Rennesin kirkon alttaria kunnostaessaan jotakin niin arvokasta ja arkaluontoista, että katolinen kirkko osti hänen vaikenemisensa.

Rahat Saunière käytti rakennustöihin ja kirkkotaiteeseen. Kirkon koristeiden sanotaan sisältävän vihjeitä Saunièren löydöksestä. Pirunpatsaat, pääkallot ja hautakiviin kätketyt viestit tuovat mieleen Da Vinci -koodin, ja kirjan kirjoittanut Dan Brown saikin inspiraation juuri tämän alueen mysteereistä. Villeimmät Saunièren ympärille punotut tarinat kertovat kuningas Salomon aarteesta ja Graalin maljasta.

Erään version mukaan Saunière olisi löytänyt kaksi pergamenttikääröä. Alueen keskiaikaisilla asukkailla, kristityillä kataareilla, sanotaan olleen hallussaan varhaisia evankeliumeja, joissa oli todiste Jeesuksen ja Magdalan Marian avioliitosta ja perillisistä. Tarinaa tukee Harvardin yliopiston äskettäin analysoima papyruksen pala, jossa Jeesus puhuu vaimostaan. Kataarimaan tarinat kertovat, että Maria Magdalena toi Jeesuksen balsamoidun ruumiin mukanaan Ranskaan.

Katolinen kirkko piti kataarien uskontoa harhaoppisena – ja ryhtyi veriseen ristiretkeen heidän hävittämisekseen. He joutuivat piiloutuman Ariegen laakson kalkkikiviluoliin ja rakensivat sinne maanalaisen katedraalin. Viimeiset viisisataa seurakuntalaista nääntyivät luolissa nälkään, kun katolisen kirkon miehet muurasivat niihin johtavat käytävät umpeen vuonna 1328. Alueelta on löydetty luoliin pinottuja luurankoja, joiden uskotaan olevan kataarien jäännöksiä.

Maailman lehdistö kiinnostui Kataarimaan salaisuuksista 1960-luvulla, kun Noël Corbu perusti Saunièren taloon hotellin ja viihdytti asiakkaitaan aarretarinoilla. Paikalle virtasi myös kultakuumeen valtaamia aarteenetsiöitä, jotka kaivoivat vuorella esteettä ja käyttivät jopa dynamiittia apunaan. Nykyisin kaikki kaivaminen on alueella kielletty.

Iltapäiväauringossa uinuva Bugaragch on kaukana levottomasta. Erikoista väkeä ei ole näköpiirissä, vain muutama eläkeläinen kaivelemassa orgaanisia maan aarteita puutarhassaan.

Mikään ei kerro parin kuukauden kuluttua ehkä odottavasta apokalypsikaaoksesta.

Bugaragchin pormestari, Jean-Pierre Delord on kiusaantunut apokalypsiturismista ja pelkää, että alle kahdensadan asukkaan kylään virtaa joulukuussa kymmeniätuhansia tasapainottomia ihmisiä. Hän on viitannut myös joukkoitsemurhan mahdollisuuteen.

Alueella majailee jurtissa asuvia hippejä, new age -väkeä ja kiertolaisia. Vuorella on nähty alastomia seurueita ja metsissä harjoitetaan omituisia rituaaleja. Paikalliset ovat ihmeissään. Vaikka vuorituristit tuovat rahaa tullessaan, esimerkiksi läheisessä Quillanin kaupungissa asuntomarkkinat ovat lähteneet laskuun levottoman väen vuoksi.

Delord ilmoitti hiljattain, että kaikki kulkutiet Bugarachiin katkaistaan ennen joulua ja paikalla tulee olemaan sotapoliisin erikoisjoukot.

”Myös kaikenlaiset ulkoilmajuhlat ja rave-partyt Bugarachin lähistöllä on kielletty sakkojen uhalla – tiedoksi niille, jotka ovat vuokranneet paikallisilta maanomistajilta peltoja juhlintaan.”

Moni tulee varmasti pettymään, kun tästä ei tulekaan vuosikymmenen hippijuhla tyyliin Woodstock. Jotain hauskaa on sentään tiedossa: läheisen Limoux’n kaupungin pubit mainostavat henkiinjääneiden bileitä 22. joulukuuta.

Teemme vielä naisporukalla retken Salvayren vuoristokylän kappeliin. Siellä sanotaan olevan voimakas naisenergia. Kylä on itse asiassa ryhmä autioita taloja, eikä kappelia ensin löydy, koska se muistuttaa enemmänkin kivinavettaa. Aika on täällä pysähtynyt.

Hämähäkinseitit koristavat pikkuruisen kappelin nurkkia ja tomuiset taulut näyttävät siltä, kuin ne olisivat peräisin kirpputorilta. Tämän täytyy olla jonkun yksityinen pyhäkkö, ehkä se joku ei enää jaksa tai näe pitää paikkoja kunnossa. Mutta alttarilla on tuoreita kukkia ja siellä palavat kynttilät. Magdalan Marian patsas hymyilee minulle vienosti. Sytytän pienen tuikun hänelle – ja kaikille meille naisille.

Kaarina Griffiths

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu