Erot & verot

Kun rikkaiden varallisuusvero päätettiin vuonna 2005 poistaa, oli seurauksena muutakin kuin suuri aukko valtion budjettiin.

Kun rikkaiden varallisuusvero päätettiin vuonna 2005 poistaa, oli seurauksena muutakin kuin suuri aukko valtion budjettiin. Piiloon jäi myös se, kuinka suuren osuuden omaisuudesta kaikkein rikkaimmat kansalaiset omistavat.

Heikki Taimion toimittama kirja Talouskasvun hedelmät – kuka sai ja kuka jäi ilman onkin paitsi 1990-luvun alun suuren laman jälkeisen aikakauden välitilinpäätös, myös jälkikirjoitus käsityksille varallisuuseroista.

Tiedossa on, että vuosina 1987–2004 rikkaimman yhden prosentin osuus maan varallisuudesta nousi 8,5 prosentista 11,8 prosenttiin. Seuraavan yhdeksän prosentin osuus kasvoi sekin lähes yhtä paljon. Vastedes poliitikot tulevat tekemään päätöksiä vailla tietoa siitä, miten olemassa olevat rikkaudet ovat jakautuneet.

Talouskasvun hedelmät on tosin varallisuuseroja laajempi teema. Työhön, tasa-arvoon ja tulonjakoon liittyvät kysymykset näkyvät laajalti kirjan kolmessatoista hyvin toimitetussa artikkelissa.

Varallisuuserot poikkeavat muista kysymyksistä siinä, että niitä tasataan enää vain hautajaisten yhteydessä. Silloinkin tosin yhä harvemmalta, sillä perintöveroa kevennetään vuoden 2008 alussa. Tulonjakoon ja palkkatasa-arvoon voidaan puolestaan vaikuttaa tässä ja nyt esimerkiksi rukkaamalla tulojen verotusta ja yhteiskunnan tarjoamia palveluita.

Monet kirjan luvuista ovat olleet uutisissa jo aiemmin. Sen merkittävin ansio on kuitenkin kattavuudessa, jolla 1990-luvun poliittisten valintojen seurauksia käsitellään.

Bruttokansantuote on nyt 60 prosenttia suurempi kuin laman syvimmässä aallonpohjassa. Toisaalta rikastumisen sosiaalinen hintalappu on ollut kova. Maailman pienimpien tuloerojen 1980-luvun Suomi on muuttunut maaksi, jossa osa kansalaisista voi todella pahoin samalla kun osa rikastuu tähtitieteellisesti.

Ruotsin sosialidemokraatteja lähellä oleva Joakim Palme toteaa artikkelissaan, että ”eriarvoisuuden vähentämisen tavoite saattaa yksinkertaisesti ajautua ristiriitaan tehokkuusnäkökohtien kanssa. Mutta näiden kahden eri tavoitteen painottamisen täytyy riippua arvoista”.

Suomessa eriarvoisuuden vähentäminen ei ole ollut ensisijainen tavoite.

Talouskasvun hedelmät – kuka sai ja kuka jäi ilman? Toim. Heikki Taimio. Työväen sivistysliitto 2007. 240 s.

Matti Ylönen

Kommentoi Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *