splash_image.jpg

Ensin meitä oli Kake & mä

Suomalaisen runomaailman ex-anonyymi kohubloggaaja haastattelee itseään.

Lokakuussa 2009 Suomen runopiirit älähtivät. Helsingin Sanomien Jukka Petäjä oli hutaissut huolimattoman kritiikin Uuden runouden äänenmurros, jossa hän teilasi viisi esikoiskokoelmaa.

Asiavirheitä pursuavasta, ylimielisestä kritiikistä seurasi kiivas kommenttiryöppy lehden verkkosivuilla. Vastalauseet kumpusivat kuin yhdestä suusta, lukuun ottamatta yhtä pientä runoblogia.

Nimimerkki yks Kake julkaisi Runokorjaamo-blogissaan kriittisen kommentaarin hyökkäyksestä. Kaken tiukka vastine Suomen runousmaajoukkueeksi nimetylle porukalle nosti Runokorjaamo-blogin runouspiirien puheenaiheeksi.

Seuraavina vuosina kahviloissa, baareissa, klubeilla, seminaareissa ja kahden kesken arvailtiin, kuka nimimerkin takana on.

Yks Kakesta kehkeytyi keskustelija, joka viihtyi erityisesti erilaisten runogatejen kuohunnoissa.

Aluksi yks Kake korjaili muiden runoja ja julkaisi omia runojaan esimerkeiksi muille. Pian blogissa alkoi ilmestyä kriittisiä kommentteja Suomen runopiirien edesottamuksista ja ajankohtaisista aiheista.

Viime vuosina blogissa on julkaistu etupäässä runoja, jotka toimivat kannanottona runomaailman asioihin. Runojen ja tekstien taso vaihtelee, mutta jotain kiehtovaa Runokorjaamossa on.


Yks Kaken haastattelu

22. lokakuuta yks Kake tulee omine kasvoineen esiin runokustantamo, osuuskunta Poesian Bar Sandrossa järjestämässä runoillassa.

Runoilija Pauliina Haasjoki haastattelee Kakea, mutta minulle jää vielä kysyttävää. Onnistuin sopimaan haastattelun yks Kaken kanssa. Tapaamme muutama päivä myöhemmin Kaken kotona.

Kake hymyilee, mutta vaikuttaa epävarmalta. Kerron seuranneeni yks Kakea koko hänen kirjallisen uransa ajan. Hän katsoo minua hieman epäuskoisesti, mutta ei sano mitään.

Vilkaisen kirjahyllyyn, ja silmiini osuu Paavo Haavikon kokoelma Näkyväistä maailmaa.

Minkälainen suhteesi on Paavo Haavikkoon? Olet usein kertonut tarinoita hänestä.

En tiedä, mistä Pate luiskahti teksteihini, mutta olen tosiaan kertonut yhteisistä seikkailuistamme. Ne ovat yhtä aikaa kunnianosoituksia ja parodioita.

Oliko tuossa paradoksi? Ne toimivat todella harvoin. Nykyrunoudessa paradokseja viljellään kevyellä kädellä. Ne eivät havainnollista tai kysy mitään. Ainoa tarkoitus tuntuu olevan osoittaa, että kieli ja maailma voivat olla paradoksaalisia jostain näkökulmasta katsottuna.

Missä määrin kritiikkisi on kirjoitettu tunteiden vallassa?


”Olen kirjoittanut tuohtuneena, mutta myös harkiten. Olen paatunut konna, joka ei kadu, vaikka käsitykseni ja näkemykseni ovat monessa asiassa muuttuneet.”

”Monet kritiikin kohteistani ovat itse olleet kovasanaisia, säälimättömiä ja tuohtuneita, joku ehkä ilkeäkin. Summataan näin: ei kaduta, mutta välillä hävettää.”

Etkö näe eroa salanimen suojissa kirjoittamisen ja omalla nimellä puhumisen välillä?

”Kritiikkiä ei tule ohittaa sen vuoksi, ettei tiedä, kuka kritiikin esitti. Asia olisi moraalinen ongelma, jos käyttäisin hyväkseni jonkun luottamusta tai olisin jonkin palkintolautakunnan jäsen.”

Runokorjaamossa on myös kehuttu runoilijoita ja jaettu palkintoja. Minulle suuttuneet ihmiset ovat luultavasti laskettavissa yhden käden sormin.”

Tuossa on edelleen hieman selittelyn makua.

”Nimi on nyt tiedossa, ja moitteille on osoite. Lupaan vastata parhaani mukaan.”

Miksi tulit esiin juuri nyt?

”Salaisuudet rasittavat. Runotilaisuuksissa olo oli samalla tavoin paranoidi kuin joillain runoilijoilla tai kriitikoilla, jotka etsivät silmillään yks Kakea. Tieto henkilöllisyydestäni oli levinnyt, koska olin kertonut asiasta joillekin.”

”En ole koskaan ajatellut, että nimeni paljastuminen olisi iso asia, mutta nyt tuntuu vapaammalta.”

Mistä nimi ”yks Kake” tuli?

”Ajattelin, että jos joku joskus sattuisi viittaamaan kirjoituksiini, hän joutuisi sanomaan ’yks Kake sanoi, että…’”

”Olin kolmisen vuotta sitten yhdessä runokritiikkitilaisuudessa kuuntelemassa Henriikka Tavia ja Virpi Alasta. Yllätyksekseni he nostivat esiin Runokorjaamon. Henriikka aloitti lauseen ’yks Kake väittää…’, mutta joutui pysähtymään, koska huomasi yleisön hölmistyneen.”

Tulit julkisuuteen omalla nimelläsi viiden vuoden jälkeen. Mistä Runokorjaamo sai alkunsa?

Runokorjaamo lähti liikkeelle ilman päämäärää tai suunnitelmaa. Olin kiinnittänyt huomiota siihen, että suomalaiset runot käsittelivät kovin mahtipontisia asioita. Runoilija ryyppää tajun kankaalle, eikä vahingossakaan nauti vain yhtä saunakaljaa.”

”Aloin korjata runoja arkisempaan muotoon. Kirjoitin itse runoja, jotka pyrkivät pois mahtipontisuudesta. Joskus ne käsittelivät runoja tai runoilijoita, joskus niissä kerrottiin kuolleista vauvoista tavalla, jota pidin huvittavana.”

”Toisaalta Runokorjaamossa on ollut koko ajan myös yhteiskunnallinen vire.”

Entä kannanottosi runokeskusteluihin, gateihin? Jäikö niistä jotain mieleesi?

”Niin, minähän olen gatefriikki, ja kirjailija Jari Tammi ehdotti minulle vieroitukseen menemistä.”

”Ensimmäinen runouskeskustelu, johon tartuin, oli ”kokeellinen kritiikki”. Se oli hyvin keskeneräisenä esiin tuotu ajatus, mikä heijastui suoraan keskustelun laatuun.”

”Yksi perusargumentti oli, että kriitikot eivät omien ennalta asetettujen tulkintalasiensa läpi kykene ymmärtämään kokeellista runoutta, mikä selittää huonot kritiikit. Kukaan ei ajatellut, että tämä pätee myös lukijan makuun.”

”Olin pistämässä Runokorjaamoa kiinni, koska keskustelun taso parani ja gatejä esiintyi vähemmän.”

Et kuitenkaan sulkenut Runokorjaamoa lopullisesti.

”En. Tartunta on saatu, eikä sitä voi parantaa. Olen toki keskustellut muillakin foorumeilla. Julkaisin myös osittain Runokorjaamon runoihin perustuvan runokokoelman Pääteokseni I–III.”


”Muut blogini ovat jääneet aika vähälle huomiolle. En ole ehtinyt huolehtia kaikista.”

”Edelleen pystyssä mutta päivittämättä on valokuvablogini Kuvassa minä itse. Tai voi se olla joku toinenkin. Kuvasin itseäni jonain toisena valokuvaajana, joka kuvaa itseään esimerkiksi ’tutkiakseen itseään, naiseutta tai mieheyttä’. Taidekuvaajien omakuvat kylpyammeessa ovat lähes ehtymätön varanto.” 


Mitkä ovat Kaken uran kohokohdat?

”Kaksi ansaitsee maininnan. Pääsin Hannu Helinin runoon, ja päädyin kirjallisuuden lehtorin uniin. Unessa olin kuulemma vanha kaljupäinen tamperelainen motoristi, joka puuhasteli vanhassa puutalossa. Ei hullumpi kuva.”

Mitä tästä eteenpäin?

”Alhaisuuden estetiikka on ja pysyy, mutta ehkä jotain muutakin pilkahtelee.”

Entä Paavo Haavikko? Hukkasimme hänet.

”Itse pidin enemmän tarinoista, jotka kertovat kiroilevasta Aila Meriluodosta. Niihin olisi syytä palata, sillä ne puuttuvat Panu Rajalan kirjoittamasta elämäkerrasta.”

_______________

Muistoa kunnioittaen

Marraskuun alussa Helsingin Dubrovnikissa järjestettiin Mahdollisen kirjallisuuden seuran palkintogaala. Voima kysyi paikalle kokoontuneilta kirjallisilta piireiltä, mitä yks Kake heille merkitsee. Turkulaisen runoilijan Tapani Kinnusen Voima tavoitti puhelimitse.

Yhteinen piirre vastauksissa oli se, että nimimerkin paljastuminen sai useat puhumaan Kakesta menneessä aikamuodossa. Onko yks Kake kuollut?

Ainakin legenda elää. Dubrovnikissa useampikin velmuilija väitti edelleen: ”Yks Kake saatan olla minä!”

”Aivan loistava. Diggaan täysillä. Mua kiinnosti hyvin paljon yks Kaken oikea henkilöllisyys. Kaikki arvaukset menivät pieleen. Kirjamessuilla kävin yks Kaken kanssa kaljalla. Hän on hyvin perillä runoudesta, ja hänellä on oma filosofinen, tarkka näkökulma runoihin. On erittäin terveellistä, että kannanottoja tulee kaiken maailman kuppikuntien ulkopuolelta. Yks Kake on kuin talonmies, joka pistää hiekkalaatikon lelut uusiksi.”

Tapani Kinnunen, runoilija

”Mua vituttaa, kun isot ihmiset pelleilee.”

Teemu Ikonen, kirjallisuuden lehtori (MA)

”Yks Kake on aidosti runoskenen ulkopuolinen henkilö. Alkuun hän vain vinoili anonyymisti, mutta pääsi yhä paremmin kärryille sekä nykyrunoudesta että nykyrunouskeskustelusta. Puheenvuorot olivat säälimättömiä runopuheen ajoittaista vesilasimyrskyisyyttä kohtaan. Skene kuunteli kritiikkiä, koska yks Kake on niin kiinnostunut runoudesta. Kaiken kaikkiaan hauska, pitkäkestoinen ja huolella toteutettu runokritiikkiperformanssi.”

Pauliina Haasjoki, kirjailija

”Olen katkera siitä, että Voima ehti saada Kaken haastattelun ennen Parnassoa. Damn! Kake hämmensi runouskenttää sopivasti. Aina terävästi, joskus piikikkäästi, mutta ilman rikkovaa tarkoitusta. Paljastumisen jälkeen hänet täytyy ottaa oikeasti vakavasti. Nyt säännöt ovat muuttuneet. Hän ei enää nauti suojaa.”

Karri Kokko, Parnasso, toimittaja

”Kake on auttanut viemään kirjallisia keskusteluja pidemmälle. On hedelmällistä, että joku kommentoi nimimerkin suojista. Kirjallisissa keskusteluissa helposti sijoitetaan leireihin sen mukaan, kuka puhuu.”

Venla Rossi, Teos Kustantamo, tiedottaja

”Haluan, että mua ei tunnisteta kuvasta, koska se oli myös yks Kaken meininki. Niinä muutamina vuosina, kun yks Kake oli kehissä, hän osoitti, että paljon parjattu puskista huutelu voi olla tervehdyttävää ja riemastuttavaa kirjalliselle keskustelulle. Mutta jossain vaiheessa kirjallinen keskustelu teki yks Kakesta kirjallisen keskustelijan. Lopulta sietämättömintä oli se, että hän antautui runouskentän kiihkeälle huomiotaloudelle ja paljasti itsensä. Hänestä tuli samanlainen suttuinen naama kuin meistä kaikista muistakin.”

Eino Santanen, runoilija

”Eka kerta kun kuulin Yks Kakesta olin Oriveden opiston runouskurssilla. Joku kysyi, että kuka vittu on yks Kake. Pelleileeks tää jätkä? Ilman muuta pelleilee. Lyhyessä ajassa rakastuin Kakeen, koska hän on täydellisen ajaton ja hauska, ja heuristina hän saa ihmisistä parhaan irti. Olin varma, että yks Kake on 27-vuotias drop out Keravalta, joka lukee kaikki kirjaston kirjat. Moni luuli pitkään, että minä olin yks Kake. Vielä sinä samana päivänä, kun Kake paljastui, mulle tultiin väittämään näin.”

Aleksis Salusjärvi, Kritiikin uutiset, päätoimittaja

”Miten ihanaa, että meillä on yks Kake.”

Aina Bergroth, kirjailija

”Törmäsin yks Kakeen vasta, kun siitä oli tullut house hold name. Mulle se oli kierolla tavalla suomalaista runouskenttää rakenteistava tyyppi, ei trolli. Kaikki piirit ovat sisäänpäin lämpiäviä. Yks Kake kysyi oikeat, tyhmät kysymykset.”

Pietari Kylmälä, Yle, kulttuuritoimittaja

”Muistan, kun yks Kake aloitti toimintansa. Se oli iso provokaatio, osin siksi, että henkilöllisyyttä arvuuteltiin. Kun ei tiedetä ihmisen taustaa tai motiivia, hänen mielipiteitään ei voi suhteuttaa hänen taustaansa. Tunsin muutaman ihmisen, jotka väittivät tuntevansa yks Kaken, mutta eivät voineet kertoa sitä.”

Sanna Nyqvist, kirjallisuuden tutkija

Koonneet Susanna Kuparinen & Minea Koskinen

Sami Syrjämäki

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu