Enron-meininkiä ruokabisneksessä?

Ruoka on nykyisin finanssikaupan väline siinä missä osakkeetkin.

Ruoka on nykyisin finanssikaupan väline siinä missä osakkeetkin. Ruuan hinta on ollut viime aikoina nousussa investointien logiikan takia: investoijat ovat siirtyneet kriisiytyneiltä asuntomarkkinoilta ruokabisnekseen, mikä on nostanut ruuan kysyntää ja hintaa.

Hintojen nousun ja lisääntyneiden investointien yhteys ei kuitenkaan pelkisty ainoastaan kysyntään. Investoijat voivat myös vaikuttaa tuotantoon, tavoitteenaan hintojen nostaminen. Tämä on mahdollista, jos jotkut tahot saavat tarpeeksi vahvan monopoliaseman markkinoilla.

Tämä strategia tuli tunnetuksi sähköalalla Enronin ja Kalifornian sähkökriisin yhteydessä. Enron pystyi saamaan haltuunsa sähkönjakelun käytännössä kokonaan. Yritys ryhtyi tarkoituksella nostamaan hintoja. Strategia oli yksinkertainen: sähköä myytiin sen verran rajoitetusti, että sen kysyntä ja sitä myötä hinta nousi. Yhtiön voitot olivat tähtitieteellisiä, kuluttajien kärsiessä sähkökatkoista.

New York Times kiinnitti äskettäin huomiota siihen, että suuret institutionaaliset sijoittajat ostavat tällä hetkellä mittavissa määrin maatalouden tuotantovälineitä. Näitä ovat erityisesti viljelysmaa, lannoitteet, maatalouskoneet ja kuljetusinfrastruktuuri. Tämä tapahtuu erityisesti Yhdysvalloissa, mutta myös muualla maailmassa.

Ruuan tuotanto ja jakelu on monimutkainen ketju, ja ketjua hallitseva taho pystyy säätelemään tarjontaa ja hintaa voimakkaasti. Ilmassa onkin huolta siitä, että maataloussektorin investoijat pyrkivät seuraamaan Enronin strategiaa.

Kysymys siis kuuluu, investoidaanko ruokaan ja maatalouteen tällä hetkellä paljon nimenomaan tuottavuuden lisäämiseksi tulevaisuudessa vai markkinoiden haltuun saamiseksi? Jälkimmäinen vaihtoehto voi olla investoijille tuottoisampi, mutta ruokaa tarvitseville ihmisille ympäri maailman katastrofaalinen.

Teppo Eskelinen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu