splash_image.jpg

”En kadu mitään”

USA:n historian merkittävimmän tietovuodon takana oleva Edward Snowden kertoo The Guardian -lehden haastattelussa motiiveistaan, epävarmasta tulevaisuudestaan & siitä, miksi hän ei alun perin aikonutkaan pysyä piilossa.

Edward Snowden on entinen Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n tekninen avustaja, joka työskentelee nykyisin puolustusurakoitsija Booz Allen Hamiltonilla. Neljän viime vuoden ajan Snowden on ollut kansallisen turvallisuusviraston NSA:n palveluksessa yksityisten urakoitsijoiden työntekijänä.

Useita päiviä kestäneiden haastattelujen jälkeen The Guardian paljasti 29-vuotiaan Snowdenin henkilöllisyyden tämän omasta pyynnöstä. Kun Snowden teki päätöksensä julkaista useita huippusalaisia asiakirjoja, hän päätti myös, ettei aio pysytellä nimettömänä.

”Minulla ei ole aikomustakaan salata sitä, kuka olen. Tiedän, etten ole tehnyt mitään väärää”, hän sanoo.

Edward Snowden tullaan muistamaan yhtenä USA:n historian merkittävimmistä salaisten tietojen vuotajista. Hän on luovuttanut julkisuuteen materiaalia NSA:sta, joka on yksi maailman salamyhkäisimmistä järjestöistä.

Ensimmäisten julkistettujen asiakirjojen mukana olleessa viestissä Snowden kirjoitti:

”Ymmärrän, että minua tullaan rankaisemaan siitä, mitä olen tehnyt. Minulle kuitenkin riittää se, jos pystyn edes hetkeksi tuomaan yleisön tietoisuuteen koneiston, joka hallitsee rakastamaani maailmaa. Tämä koneisto perustuu salaisiin lakeihin, epäoikeudenmukaiseen armahdukseen ja vastustamattomaan toimeenpanovaltaan.”

Vaikka Snowden on päättänyt tulla julki nimellään, hän on toistuvasti sanonut haluavansa välttää tiedotusvälineiden parrasvaloa. ”En halua julkista huomiota, koska minä en ole tämän tarinan päähenkilö. Haluan, että ihmiset keskittyvät siihen, mitä Yhdysvaltain hallitus tekee.”

Snowden sanoo, ettei hän pelkää seurauksia, joita omalla nimellä esiintyminen hänelle aiheuttaa. Sen sijaan hän on huolissaan siitä, että hänen hahmonsa saattaa viedä huomion pois ongelmista, jotka hän on paljastuksillaan tuonut esiin. ”Tiedän hyvin, että tiedotusvälineet pitävät poliittisten kiistojen henkilöitymisestä. Tiedän myös sen, että USA:n hallitus tulee laittamaan kaiken minun syykseni.”

Peloistaan huolimatta Snowden on toiveikas sen suhteen, ettei hänen nimensä vie huomiota hänen paljastuksiltaan.

”Haluan todella, että ihmiset keskittyvät näihin asiakirjoihin. Toivon mukaan kansalaiset ympäri maailman alkavat käydä yhä enemmän keskustelua siitä, millaisessa maailmassa haluamme elää. Ainoa motiivini on tehdä ihmiset tietoisiksi siitä, mitä heidän nimissään tehdään ja mitä toimia heitä vastaan on suunnattu.”

Snowdenilla on tähän mennessä ollut omien sanojensa mukaan ”hyvin helppo elämä”. Hänellä on ollut vakituinen työpaikka ja 200 000 dollarin vuotuiset ansiot. Sen lisäksi hänellä on tyttöystävä, jonka kanssa hänellä on koti Havaijilla, ja perhe, jota hän rakastaa.

”Kaiken tämän olen valmis uhraamaan, koska en pysty sallimaan sitä, että Yhdysvaltain hallitus tuhoaa internetin vapauden ja ihmisten oikeuden yksityisyyteen valtavalla valvontakoneistolla, jota he salaa rakentavat.”

”Tämä on oma valintani”

Toukokuun puolivälissä Snowden teki viimeisiä valmisteluja, jotka huipentuivat kesäkuun ensimmäisellä viikolla sensaatiomaisiin uutisotsikoihin. NSA:n toimipisteessä Havaijilla hän kopioi viimeisen erän asiakirjoja, jotka oli päättänyt julkistaa.

Tämän jälkeen Snowden kertoi pomolleen jäävänsä pois töistä ”muutamaksi viikoksi” saadakseen hoitoa epilepsiaan, jota oli saanut tietää sairastavansa viime vuonna sattuneiden kohtausten jälkeen.

Pakatessaan matkatavaroita hän sanoi tyttöystävälleen joutuvansa lähtemään pois muutamaksi viikoksi, mutta ei kertonut tarkkaa syytä.

”Muutaman viikon salaperäiset työmatkat eivät ole mitenkään tavattomia, kun on työskennellyt 10 vuotta tiedustelualalla.”

20. toukokuuta Snowden lensi Hongkongiin, jossa hän on majaillut siitä lähtien. Hän kertoo valinneensa Hongkongin, koska ”siellä on ponnekkaasti puolustettu sananvapautta ja ihmisen oikeutta poliittiseen erimielisyyteen”. Hän myös uskoi Hongkongin olevan eräs harvoista paikoista maailmassa, jossa voitaisiin ja haluttaisiin vastustaa USA:n hallituksen sanelupolitiikkaa.

Kolmen viime viikon ajan hän on ollut sulkeutuneena hotellihuoneeseensa.

”Olen poistunut huoneesta ehkä kolme kertaa koko oleskeluni aikana.”

Hotelli on ylellinen, ja koska hän syö ateriansakin huoneessaan, lasku on kasvanut isoksi.

Snowden on syvästi huolissaan siitä, että häntä vakoillaan. Hän tukkii ovenraot tyynyillä, jottei kukaan pääsisi kuuntelemaan häntä salaa. Kun hän syöttää salasanansa verkossa, hän peittää päänsä ja kannettavansa isolla punaisella hupulla, jotta huoneeseen piilotetut kamerat eivät havaitsisi häntä.

Toiminta voi kuulostaa vainoharhaiselta, mutta Snowdenilla on hyvät syyt pelkoihinsa. Hän teki töitä USA:n tiedustelualalla lähes vuosikymmenen ajan. Hän tietää, että maailman suurin tiedusteluorganisaatio NSA ja maailman mahtavin valtionjohto etsivät häntä.

Paljastusten tultua julkisuuteen Snowden on katsonut televisiota ja tarkkaillut internetiä. Hän on kuullut kaikki Washingtonista kantautuneet uhkaukset ja aikeet syytteeseenpanosta.

Hän myös tietää varsin hyvin, kuinka kehittynyttä teknologiaa NSA:n käytössä on ja miten helppoa heidän on löytää hänet. Poliisit ovat jo kahdesti käyneet hänen kotonaan Havaijilla, ja he ovat myös ottaneet yhteyttä hänen tyttöystäväänsä. Snowden tosin arvelee, että nämä yhteydenotot eivät ole johtuneet vuotoepäilyistä, vaan siitä, että hän on ollut poissa töistä.

Tällä hetkellä kaikki vaihtoehdot näyttävät Snowdenin mukaan huonoilta. USA voi vaatia Hongkongia luovuttamaan hänet, mutta se saattaa osoittautua hankalaksi ja pitkäksi prosessiksi, jolla voi olla arvaamattomat seuraukset. Toisaalta jos häntä pidetään hyvänä tiedonlähteenä, Kiinan hallitus voi viedä hänet kuulusteltavaksi. Hänet voidaan myös napata vastoin tahtoaan ja sulloa USA:han lähtevään lentokoneeseen.

”CIA tai mikä tahansa muu taho voi tulla perääni. CIA tekee läheistä yhteistyötä monien valtioiden kanssa. He voivat esimerkiksi maksaa kiinalaisille rikollisliigoille minun hoitelemisestani.”

”Lähellä hotelliani on CIA:n toimipiste – USA:n Hongkongin konsulaatti – ja siellä ollaan varmasti hyvin kiireisiä seuraavan viikon ajan. Tämän huolen kanssa joudun elämään loppuelämäni, oli se sitten kuinka pitkä tahansa.”

Snowdenin mukaan presidentti Obaman hallitus on asettanut ilmiantajia syytteeseen ennennäkemättömällä vimmalla. Hän uskoo, että USA:n hallitus aikoo käyttää kaikkea käytettävissä olevaa vaikutusvaltaansa saadakseen hänet tilille teoistaan. ”En pelkää, koska tämä on oma valintani”, hän sanoo rauhallisesti.

Snowden arvelee USA:n hallituksen käynnistävän tutkimukset ja väittävän, että hän on syyllistynyt vakoilua vastaan säädetyn Espionage Act -lain rikkomiseen ja auttanut Yhdysvaltain vihollisia. ”Samaa voi kuitenkin sanoa kenestä tahansa muusta, joka paljastaa sen, miten valtava vallitsevasta järjestelmästä on tullut ja miten syvälle se ihmisten elämään tunkeutuu.”

Tunteja kestäneiden haastatteluiden aikana Snowdenin tunteet pääsevät pintaan vasta siinä vaiheessa, kun hän pohtii valintojensa vaikutusta perheenjäseniinsä, joista moni työskentelee USA:n hallitukselle.

”Pelkään vain tekojeni vaikutusta perheeseeni. En voi enää auttaa heitä, ja se pitää minut valveilla öisin”, hän sanoo kyyneleet silmissään.

”Ei voi odottaa muiden toimivan”

Snowden ei aina ole ollut sitä mieltä, että USA:n hallitus uhkaa hänen poliittisia arvojaan. Hän varttui Elizabeth Cityssä, Pohjois-Carolinassa. Sieltä hänen perheensä muutti Marylandiin, joka sijaitsee lähellä NSA:n Fort Meaden päämajaa.

Snowden myöntää olleensa huono koulussa. Hän kävi lukiota Marylandissa ja opiskeli siellä tietotekniikkaa, muttei koskaan saanut valmiiksi kurssien läpäisemiseen vaadittavia töitä. Hän sai ylioppilastodistuksen vasta vuosia myöhemmin.

Vuonna 2003 hän värväytyi armeijaan ja aloitti harjoitusohjelman päästäkseen erikoisjoukkoihin.

”Halusin olla mukana Irakin sodassa, koska tunsin, että minulla oli velvollisuus auttaa vapaita kansalaisia sortovaltaa vastaan”, hän sanoo ja vetoaa niihin samoihin periaatteisiin, joilla hän on oikeuttanut tietovuotonsa.

Hänen idealistiset ajatuksensa sodan tarkoituksesta kuitenkin haihtuivat nopeasti. ”Useimmat kouluttajamme olivat innoissaan päästessään tappamaan arabeja. Ei heitä kiinnostanut ihmisten auttaminen”, hän sanoo. Snowden kotiutettiin sen jälkeen, kun hän mursi molemmat jalkansa harjoittelun aikana sattuneessa onnettomuudessa.

Tämän jälkeen Snowden sai ensimmäisen työpaikkansa NSA:n toimipisteessä ja toimi turvamiehenä eräässä järjestön salaisessa yksikössä Marylandin yliopistossa. Sieltä hänen matkansa jatkui CIA:han, jossa hän teki töitä tietoturvan parissa. Hänen erinomaiset ohjelmointikykynsä ja syvä ymmärryksensä internetistä auttoivat häntä kohoamaan nopeasti, vaikka hänellä ei ollut edes ylioppilastodistusta.

Vuodesta 2007 lähtien Snowden oleskeli CIA:n sijoittamana Genevessä diplomaattipassilla. Koska hänen vastuullaan oli tietoturvallisuuden ylläpito, hänellä oli pääsy suureen joukkoon salaiseksi luokiteltuja asiakirjoja. Snowden vietti CIA:n virkamiesten läheisyydessä kolme vuotta, ja näiden vuosien aikana hän alkoi kyseenalaistaa näkemänsä ja kokemansa oikeudenmukaisuutta.

Erityisen opettavaisena Snowden pitää tapausta, jossa hän väittää CIA:n agenttien yrittäneen värvätä erästä sveitsiläistä pankkiiria palvelukseensa, jotta tältä voitaisiin puristaa salaisia pankkitietoja. Snowdenin mukaan tämä tapahtui juottamalla pankkiiri humalaan ja rohkaisemalla häntä ajamaan kotiin autollaan. Kun hänet pidätettiin rattijuopumuksesta, häntä lähestynyt CIA:n agentti tarjosi apuaan. Tämä taas johti pankkiirin värväämiseen.

”Genevessä näkemäni asiat haihduttivat kaikki kuvitelmani siitä, miten hallitukseni toimii ja miten tämä toiminta vaikuttaa maailmaan. Ymmärsin olevani osa jotain sellaista, joka tekee paljon enemmän pahaa kuin hyvää.”

CIA-työkomennuksensa aikana Snowden mietti ensimmäistä kertaa sitä, voisiko hän paljastaa hallituksen salaisuuksia. Kahdesta syystä hän päätti kuitenkin olla tekemättä niin.

”Ensinnäkin useimmat CIA:n salaisuudet koskevat ihmisiä eivätkä koneita tai järjestelmiä. En halunnut paljastaa mitään, mikä voisi saattaa ihmisiä vaaraan”, hän kertoo. Toiseksi Barack Obaman valinta USA:n presidentiksi vuonna 2008 antoi toiveita siitä, että järjestelmä kokisi todellisia uudistuksia, jotka tekisivät paljastukset tarpeettomiksi.

Hän lopetti CIA:n palveluksessa vuonna 2009 ja otti vastaan ensimmäisen työpaikkansa yksityisellä urakoitsijalla, josta hänet määrättiin armeijan tukikohdassa Japanissa sijaitsevaan NSA:n yksikköön. Sieltä hän seurasi, miten Obama edisti samoja käytänteitä, joita hän luuli uuden presidentin kitkevän. Tämän seurauksena Snowden kovettui.

”Kokemukseni opettivat minulle, että ei voi vain odottaa, että joku muu tekee jotain. Olin etsinyt mielessäni johtajia, mutta ymmärsin, että todellinen johtajuus on sitä, että tekee asioille jotain.”

Seuraavien kolmen vuoden aikana hän oppi ymmärtämään, miten kaikenkattava NSA:n valvontakoneisto oli. Hänen mukaansa ”he ovat päättäneet ottaa selvää kaikista keskusteluista ja kaikenlaisista käyttäytymismalleista, joita maailmalla on”.

Snowden kertoo, että aikanaan hän piti internetiä ihmiskunnan historian tärkeimpänä keksintönä. Nyt hän kuitenkin uskoo, että kaikkialla läsnä oleva tarkkailukoneisto tuhoaa internetin ja yksityisyyden suojan. ”En pidä itseäni sankarina, koska tekoni ovat itsekkäitä. En halua elää maailmassa, jossa ei ole yksityisyyttä eikä sen takia tilaa älylliselle tutkimukselle ja luovuudelle.”

Snowden teki sen johtopäätöksen, että NSA:n urkintaverkosto saavuttaisi pian niin valtavat mittasuhteet, että paluuta ei enää olisi. Oli enää ajan kysymys, koska hänen olisi pakko toimia. ”Heidän suunnitelmansa ovat uhka demokratian olemassaololle”, hän sanoo.

Periaatteellinen kysymys

Vaikka Snowden uskoo vahvasti asiaansa, yksi kysymys on edelleen vastaamatta: Miksi hän teki sen? Miksi hän luopui vapaudestaan ja etuoikeutetusta elämäntyylistään?

”Maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin raha. Jos minua motivoisi raha, olisin voinut myydä asiakirjat mille tahansa valtiolle ja tulla hyvin rikkaaksi.”

Snowdenille kysymys on periaatteesta. ”Yhdysvaltain hallitus on suonut itselleen valtuuksia, joita sillä ei pitäisi olla. Hallituksen toimia ei valvo kukaan. Seuraus on se, että minun kaltaisteni ihmisten annetaan urkkia paikoissa, joihin heillä ei ole asiaa”, hän sanoo.

Snowdenin uskoa vapaan internetin aatteeseen kuvastavat hänen kannettavaan tietokoneeseensa liimatut tarrat. Yhdessä lukee ”Kannatan verkko-oikeuksia: Yhdistys sananvapauden ja yksityisyyden suojaamiseksi.” Toisessa ylistetään Tor-projektia. Tor on ilmainen ohjelma, joka mahdollistaa verkossa liikkumisen nimettömänä.

Kun toimittajat pyytävät Snowdenia antamaan todisteita väitteidensä aitoudesta, hän paljastaa epäröimättä kaikki henkilökohtaiset tietonsa henkilöturvatunnuksesta ja CIA:n henkilökortista aina vanhentuneen diplomaattipassinsa tietoihin saakka. Mikään Snowdenissa ei vaikuta epäilyttävältä. Jos häneltä kysyy mistä tahansa hänen henkilökohtaiseen elämäänsä liittyvästä asiasta, saa joka kerta vastauksen.

Snowden on hiljainen, terävä-älyinen, rento ja vaatimaton. Hän on mestari kaikessa tietokoneisiin liittyvässä ja kertoo verkkotarkkailun teknisestä puolesta niin innokkaasti ja yksityiskohtaisesti, että vain tietoliikenneasiantuntija voi ymmärtää kaiken. Hän puhuu kuitenkin intohimoisesti myös yksityisyyden tärkeydestä ja siitä, miten tiedustelupalveluiden toiminta hiljalleen syövyttää sitä.

Hän vaikuttaa rauhalliselta ja rentoutuneelta, mutta viimeisten viikkojen ajan hän on ollut hermostunut ja odottanut mielessään koputusta hotellihuoneensa oveen.

Palohälytin alkaa soida. ”Tuota ei ole tapahtunut aiemmin”, Snowden sanoo. Hän vaikuttaa silmin nähden ahdistuneelta, kun hän miettii, oliko se todellinen hälytys, paloharjoitus vai CIA:n juoni, jonka tarkoituksena on saada hänet ulos kadulle.

Hänen sänkynsä vieressä on matkalaukku, lautanen täynnä aamupalan tähteitä ja USA:n entisen varapresidentin Dick Cheneyn elämäkerta.

Sen jälkeen kun vuotoja koskeneet uutisjutut alkoivat ilmestyä viime viikolla The Guardianissa, Snowden on seurannut televisiota ja internetiä nähdäkseen, mitä seurauksia uutisilla on ollut. Hän vaikuttaa tyytyväiseltä siihen, että hänen kaipaamansa keskustelu on vihdoin lähtenyt käyntiin.

Snowden makailee sängyllään ja katsoo televisiosta. CNN:n Wolf Blitzer kysyy hallituksen tunkeutumista kansalaisten elämään käsittelevältä keskustelupaneelilta, onko vuotajan henkilöllisyys heidän tiedossaan. Vuotaja itse seuraa tilannetta ilmeettömästi 13 000 kilometrin päässä. Hän ei salli itselleen edes ironista hymyä.

Snowden sanoo ihailevansa Bradley Manningia, jonka epäillään vuotaneen noin 260 000 diplomaattisähkettä Wikileaksiin. Manningin oikeudenkäynti alkoi sattumalta samalla viikolla, kun Snowdenin paljastukset pääsivät otsikoihin. Snowdenin mielestä hänen ja Manningin välillä on kuitenkin iso ero.

”Arvioin huolellisesti kaikki vuotamani asiakirjat varmistaakseni, että niistä jokaisen paljastaminen oli varmasti yleisen edun mukaista. Olisin voinut luovuttaa paljon sellaisia asiakirjoja, joiden vaikutus olisi ollut suuri, mutta jotka olisivat vahingoittaneet ihmisiä. Se ei ole tavoitteeni. Tavoitteeni on läpinäkyvyys.”

Hän luovutti tarkoituksella asiakirjat toimittajille, joiden arviointikykyyn luotti siinä, mitkä asiat tulee julkistaa ja mitkä salata.

Tulevaisuudestaan Snowden puhuu ympäripyöreästi. Hän toivoo vuodoista aiheutuneen julkisuuden antavan hänelle jonkinlaista turvaa. ”Julkisuuden takia heidän on vaikeampi käyttää likaisia keinoja.”

Snowden toivoo, että hän voisi saada turvapaikan esimerkiksi Islannista, jolla on maine internetin vapauden puolustajana. Hän tietää hyvin, että tämä toive voi jäädä toteutumatta.

Selvää kuitenkin on, että jo kesäkuun ensimmäisen viikon uutisjutut ovat saaneet aikaan voimakasta poliittista väittelyä maailmalla. Snowden sanookin lopuksi, että hän kokee tehneensä oikean ratkaisun. ”En kadu mitään.”

The Guardianin toimittajat haastattelivat Edward Snowdenia kesäkuun alussa, & artikkeli julkaistiin lehdessä 9.6. Kesäkuun lopulla Voiman mennessä painoon Snowdenin arvellaan oleskelevan Moskovassa, jossa hän odottaa Ecuadorin turvapaikkapäätöstä.

Artikkelin suomennos: Taneli Nordberg

_______________

Neljä kysymystä valvontateknologiasta

Kysymys: Onko Gmail turvallisempi kuin Yahoo Mail?

Vastaus: On, mutta se on yhdentekevää.

Yhdysvaltain oikeusministeriö on linjannut, että jokaisen yrityksen, jolla on asiakkaita Yhdysvalloissa, on noudatettava yhdysvaltalaisten tuomioistuinten määräyksiä.

Kansainvälisillä markkinoilla toimivilla läntisillä yrityksillä ei ole varaa olla tottelematta tätä vaatimusta. Siksi internetissä vallitsevat pääsääntöisesti Yhdysvaltain lait.

Tällä on jännittävät seuraukset. Jenkkituomioistuimet voivat halutessaan ilmoittaa oikeudekseen seurata esimerkiksi suomalaisten Visa-varmennettuja verkkomaksuja ja Google-sähköposteja. Kun Helsingin yliopisto syksyllä ryhtyy rajatulla käyttäjäryhmällä kokeilemaan siirtymistä Microsoftin pilvipalveluihin, pääsee NSA käsiksi näiden yliopistolaisten tietoihin.

Asianomaisilla yrityksillä ei ole valtaa panna NSA:n lainvoimaisille vaatimuksille hanttiin

Kysymys: Miksi vain Yhdysvaltoja parjataan?

Vastaus: Koska liittolaiset, eli meille tutut ja läheiset maat, muodostavat pahimman uhkan.

Yhdysvallat ei ole digitaalisen valvonnan ainoa jättiläinen. Etenkin Kiina ja Venäjä kykenevät kovan tason vakoiluun. Suomalaiset eivät kuitenkaan juuri käytä kiinalaisia ja venäläisiä palveluita tai tietoliikenneinfrastruktuuria, joten vakoilu vaatii näiltä mailta enemmän vaivannäköä kuin Yhdysvalloilta.

Välillä kannattaisi suunnata katse lähemmäs. Kun kesän alussa uutisoitiin Yhdysvaltain viranomaisten keränneen tavallisten kansalaisten puheluiden metatietoja Verizon-puhelinoperaattorin kautta, harva suomalainen tiedotusväline hoksasi mainita, että EU:ssa tismalleen sama käytäntö kirjattiin lakiin jo vuonna 2006 – se on siis käytössä Suomessakin. Hollannin puolestaan väitetään nauhoittavan kaikki maassa soitetut kännykkäpuhelut.

Periaatteessa kaikki ne valtiot, joiden kautta kulkee merkittäviä tietoliikennekaapeleita, pääsevät halutessaan osille tietobakkanaalista.

Meidän nurkillamme tällainen digitaalisen geopolitiikan pikkujätti on Ruotsi, jossa vuonna 2008 säädetty FRA-laki sallii maan viranomaisten valvoa maan kautta kulkevaa puhelin- ja internetviestintää. Valvontaan ei tarvita oikeusistuimen lupaa.

Valtaosa suomalaisten sähköisestä viestinnästä – vaikka se tapahtuisi kahden suomalaisen osapuolen välillä – kulkee Ruotsin läpi.

Toukokuussa Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt avasi Tukholman internetfoorumin. Yleisökysymyksessä Bildtiä kovisteltiin FRA-lain vaikutuksesta kansalaisten perusoikeuksiin. ”Ei ole kysymys Ruotsin kansalaisista”, Bildt puolustautui.

”Valvomme vain ulkomaalaisten viestintää.”

Kysymys: Entä jos minulla ei ole mitään salattavaa?

Vastaus: Hallituksellasi ja yliopistollasi pitäisi olla.

Valvontateknologian puolustajat vetoavat terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen taisteluun. Arvostelijat huomauttavat, että samoja välineitä käytetään demokraattisten oppositioliikkeiden nujertamiseen. Mukavuudenhaluiset kuluttajat sanovat, ettei mikään näistä seikoista koske heitä.

Kaikki kolme näkevät vain osan kuvasta.

Jos olisin Barack Obama tai Xi Jinping, terroristien ja toisinajattelijoiden puhelinkuuntelu olisi minulle sormiharjoittelua. Pyytäisin urkkijoitani keskittymään kauppaneuvotteluihin, liikesalaisuuksiin, puolustusministeriöihin, tutkimuslaitoksiin ja valtionpäämiesten henkilökohtaisiin hairahduksiin. Pääsy kilpailijoiden salaisuuksien äärelle on kuin lupa painaa rahaa.

Mutta hei, onhan ilmainen palvelintila kätevää! Se houkuttaa niitäkin suomalaisia, joilla luulisi olevan oikeita salaisuuksia varjeltavanaan.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja jatkaa Hotmail-sähköpostin käyttöä. Helsingin yliopisto kiiruhtaa siirtämään yliopistolaisten koko sähköisen elämän yhdysvaltalaiselle palvelimelle.

Kysymys: Onko Snowden huijari?

Vastaus: Saattaa olla.

Vuotajiin liittyy aina ongelmia. He voivat olla epäluotettavia, päästä hengestään tai joutua vankilaan. Vaikka vuotajalla ei olisikaan ketunhäntää kainalossa, voi vuodon henkilöityminen yhteen ihmiseen olla ongelmallista. Kaksi sanaa: Julian Assange.

Kaikista näistä ongelmista huolimatta vuotajista saattaa tulla ainoa tietolähteemme digitaalista valvontaa koskevissa asioissa. Valvontateknologia on salaista ja äärimmäisen monimutkaista. Siitä on käytännössä mahdotonta hankkia todisteita ilman sisäpiiriläisten vuotoja, ja siksi vuotajien kanssa on opeteltava elämään.

Ensimmäiset NSA-vuotoa koskevat jutut muun muassa Washington Postissa ja Guardianissa olivat täynnä virheitä ja liioittelua. NSA:lla väitettiin esimerkiksi olevan suora pääsy Googlen, Microsoftin ja monen muun yrityksen palvelimille – se tuskin pitää paikkansa.

Guardianiin kirjoittanut Glenn Greenwald on väittänyt Yhdysvaltain hallituksen keränneen ”kaikkien amerikkalaisten kaikkien puheluiden” metadataa, vaikka todisteita on vain kokeiluluohjelmasta yhden operaattorin kanssa.

Teknologiaa tuntemattomat ja skuuppihumalaiset toimittajat hötkyilivät. Se söi Snowdeninkin uskottavuutta.

Edward Snowden saattaa vielä paljastua vakoojaksi, totaaliseksi nilkiksi tai vaikka viraalimarkkinointikampanjaksi. Tämä on valvontaa koskevan julkisen keskustelun realiteetti. Kun seuraava vastaava tapaus väistämättä tulee esiin, toimittajien on pärjättävä paremmin.

Hanna Nikkanen

Glenn Greenwald, Ewen MacAskill, Laura Poitras / The Guardian, The Interview People

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu