Elokuvallista itsetyydytystä

Arvostelussa Harry Matthewsin Yksityisiä oloja -kirja.

Jatkuvat tietoiset viittaukset toisiin elokuviin elokuvissa ja tv-sarjoissa tulivat muotiin viimeistään Quentin Tarantinon myötä. Elokuvat alkoivat leikkiä enemmän itsensä kuin todellisuuden kanssa.

Eräänlaista masturbaatiota siis.

Kirjailija Harry Matthewsin proosaruno kiteyttää teeveen ja masturbaation suhteen osuvasti: ”Jossain päin Kiotoa parikymppinen nuorukainen masturboi matolla maaten pää toisen kätensä varassa, katse hehkuvaan televisioon suunnattuna. Ruudulla hänen edessään nuorukainen makaa kyljellään ja masturboi katsellen televisiota, jossa nuorukainen makaa kyljellään ja masturboi katsellen televisiota, jonka kuva on jo niin pieni ettei siitä erota mitään.”

Katsominen voi hukuttaa katsovan subjektin. Mutta niin voi myös masturboiminen. Tarantinon Kill Bill -elokuvien tähti David Carradine löydettiin kuolleena vuonna 2009 hotellihuoneensa kaapista Bangkokissa. Ruumis löydettiin alastomana sidottuna naruun, jonka pää oli kaulan, ja toinen pää sukupuolielinten ympärillä.

Carradinen epäiltiin kuolleen masturboidessaan. Matthewsin kirja kertoo 61 tarinaa itsetyydytyksestä. Suositellaan hetkiin, kun elokuva ei enää riitä.

Harry Matthews: Yksityisiä oloja. Basam books 2010. 143 s. Viisi tähteä.

Kimmo Jylhämö

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu