Toisaalta: Elmeri adoptoitiin Suomeen Nigeriasta puolitoistavuotiaana.
Elmeri adoptoitiin Suomeen Nigeriasta puolitoistavuotiaana. Hänen äitinsä on kehitysvammainen eikä pystynyt huolehtimaan pojastaan. Elmeri muutti Suomeen äidin enon Paul Abbeyn ja hänen vaimonsa Reena Laukkanen-Abbeyn luokse Eeron, Aarren ja Auran pikkuveljeksi.
Adoptio oli pitkä prosessi, jonka läpivieminen kesti puolitoista vuotta – ja toisaalta hyvä näin; raskaahkon järjestelmän taustalla on lapsikaupan estäminen.
Lapseksiottamista mutkisti se, että Suomella ei ole Elmerin syntymämaan Nigerian kanssa sopimusta adoptioista, joten lapseksiottamista ei voitu tehdä Suomeen lapsia välittävän adoptiojärjestön kautta.
Adoptointi on tällaisessa tapauksessa mahdollista sukulaisuussuhteen perusteella, adoptioneuvonnan läpikäymisen jälkeen, lapseksiottamislautakunnan luvalla ja hovioi-keuden vahvistettua ulkomailla tapahtuneen adoption. Kaikki ehdot täyttyivät, lupa saatiin ja Elmeri on nyt Suomen kansalainen. Loppu hyvin, kaikki hyvin?
Valitettavasti ei. Kela kieltäytyy maksamasta Elmerin ottoäidille kaikille muille suomalaisille kuuluvia vanhempainetuuksia. Kelan lakijaosto antaa syyksi, että Elmeriä ei adoptoitu Kelan hyväksymän adoptiotoimiston kautta.
Perheelle päätös tuli kuin isku vasten kasvoja. “Tuntuu ihan käsittämättömältä, että olemme Suomen kansalaisia ilman kansalaisoikeuksia”, Reena Laukkanen-Abbey harmittelee.
Kelan pääjohtaja Jorma Huuhtanen kieltäytyy kommentoimasta, miten voi olla mahdollista, että toiset suomalaiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Hän tosin valittelee tapahtunutta ja muistuttaa, että Kelaa sitoo etuuslainsäädäntö. Huuhtasta ei kiinnosta, että Laukkanen-Abbeyn perhe on toiminut lain mukaan, vaan kannustaa omaan aktiivisuuteen vääryyden korjaamiseksi.
Oikeusministeri Tuija Brax (vihr.) arvioi, että Kelan virkamies on selvästikin käyttänyt vapauttaan tulkita monimutkaista lakia, mutta painottaa ettei ota kantaa yksittäiseen keskeneräiseen tapaukseen.
Brax toteaa kyllä – yleisellä tasolla – että ”epäselviä normeja tulkittaessa pitää aina tulkita perusoikeusmyönteisellä tavalla. Tämä opetetaan jo peruskurssilla jokaiselle juristille”. Oikeusministeri kehottaa kääntymään Kelaan liittyvissä asioissa peruspalveluministeri Paula Risikon (kok.) puoleen.
Ministeri Risikon luulisi ottoäitinä olevan tietoinen ulkomailta lapsen adoptoineen perheen arkeen liittyvistä haasteista. Risikolta heruu perheelle sympatiaa, mutta hänkin kertoo olevansa jäävi ottamaan kantaa yksittäiseen tapaukseen. Tosin peruspalveluministeri myöntää, että “saamani tiedon mukaan Kelan toimistoissa on voinut olla eriäviä tulkintoja tuen myöntämisessä”.
Myötätunto, niin molemmin puolin mieltälämmittävä asia kuin se onkin, ei helpota perheen arkea. “Miten voi olla mahdollista, että sosiaali- ja terveysministeriön alainen Kela voi tehdä päätöksiä täysin mielivaltaisesti”, Reena Laukkanen-Abbey ihmettelee.
Mielivaltaisiin tulkintoihin löytyy jonkinlainen selitys anonyymiksi jättäytyvän Kelan virkailijan vinkatessa, että valtiohan se säästää aina kun vain voi. Kirstunvartijan roolin tuoma katteeton ylimielisyys selittynee osaksi sillä, että vastuuta ei oikeasti tarvitse tehdyistä päätöksistä kantaa.
Elmerin tapaus osoittaa, miten vähäeleisesti demokraattiset instituutiot saadaan polvilleen anonyymin byrokratian edessä. Kela saa perustuslain näyttämään balladilta ja oikeuslaitoksen nivelreumaiselta kurtunsoittajalta.
Nyt kun Kela on suoltanut päätöksensä ulos, se voi itseriittoisana organisaationa kätevästi hukuttaa kaikki omituisten päätöstensä oikaisuyritykset kuukausien tai jopa vuosien muutoshakuprosesseihin.
Jotain tumpeloinnin laajuudesta kertoo se, että Kelan muutoksenhakulautakunnalla on tällä hetkellä 26 000 oikaisupyyntöä jonossa. Ehkä olisi aika päivittää Kelan slogania: ”Elämässä mukana, muutoksissa tukena… jos hotsittaa.”
Katsotaan, kuinka tässä ottelussa käy – Elmeri 1 v 10 kk vastaan Systeemi. Kela on ilmoittanut palaavansa asiaan joskus vuoden 2009 puolella.
Veli Koskinen
