splash_image.jpg

Elektroshamanismia

Fever Rayn Karin Dreijer Andersson ei paljasta kasvojaan.

Minua saa kuvata vain silloin kun olen Fever Ray”, Karin Dreijer Andersson sanoo.

Andersson on hillityn kaunis ja hieman varautunut ruotsalaisnainen. Missä on sukupuoleton shamaani, joka heiluu hitaasti lavalla kannoksi pukeutuneena ja laulaa demonisen matalalla äänellä?

Karin Dreijer Andersson perusti yhdessä veljensä Olofin kanssa kulttimaineeseen nouseen The Knife -yhtyeen vuonna 1999. Andersson loikkasi The Knifesta soolouralle ja perusti Fever Rayn vuonna 2006.

Viime vuonna julkaistu, myös Fever Ray -niminen albumi on täydellisyyttä lähenevän pimeän elektron juhlaa. Toisaalta Fever Rayn musiikissa on kuultavissa myös tämä: yön pimeimmät tunnit ovat täynnä elämää ja ääniä, joita et tiennyt edes olevan olemassa.

”Levyllä on myös paljon onnea ja iloa. Se ei ole sysimusta”, Andersson selittää.

Fever Rayn musiikki kertoo todellisuuden kerroksellisuudesta ja sen eri sävyistä. Siitä kuinka jokaisella käsinkudotulla olohuoneen matolla makaa ainakin yksi ruumis.

Viime kesänä Flow-festivaaleilla esiintynyt Fever Ray on hipsterkansan Jeesus. Vai kenties tämän trendikkään kaupunkilaisheimon ylishamaani?

”Tuskinpa. Olen työskennellyt taiteilijaystäväni Andreas Nilssonin kanssa. Yhdistelemme vaikutteita eri primitiivisistä kulttuureista. Pidän rituaalien perustavanlaatuisuudesta. Se myös kuuluu musiikissani, joka on selkeää ja jonka biitit ovat primitiivisiä, suoria. Nilssonin kanssa olemme kääntäneet primitiivisyyden ajatuksen visuaaliseksi. Tämä näkyy myös lavalla.”

Yhdistämällä primitiivisen ja keinotekoisen Fever Ray osoittaa, kuinka alkuperäisyys on harhaa.

”Elektroniselle musiikille ominainen toistuvuus toimii tässä yhteydessä erinomaisesti. Myös kansanmusiikin keskeinen ajatus on rumpujen avulla saavutettu transsi.”

Andersson käyttää ääntään kuten mitä tahansa elektronista instrumenttia. Toisinaan se on miksattu hirviömäiseksi ja välillä se soi kuulaana. Useimmiten äänimaailma on ristiriidassa kappaleen sanoitusten kanssa.

”Eri äänet sopivat eri tunnetiloihin. Kun teen kappaleen, keksin hahmon, jolle sovitan äänityylin. Haluan tietoisesti murtaa äänen avulla sukupuolistereotypioita. Sukupuolinäkökulma on mukana kaikessa työssäni. Etsin sosiaalisia rakenteita ja työskentelen niitä vastaan välineillä, jotka minulla on käytössä. Haluan kääntää oletukset ylösalaisin. Musiikki sopii tähän, sillä se pyrkii aina kohti uusia mahdollisuuksia.”

Andersson on The Knifen kautta mukana luomassa Charles Darwinia ja tämän oppeja käsittelevää oopperaa. Toteutuksesta vastaa tanskalainen kokeellinen teatteriryhmä Hotel Pro Forma, ja tuotantoon osallistuvat myös elektroartistit Mt. Sims ja Planningtorock. Miten evoluutioteoria sopii Anderssonin aikaisempaan tuotantoon, joka on raivannut tilaa heikkoudelle ja erilaisuudelle?

”Halusimme keskittyä moninaisuuteen. Kaiken moninaisuuteen. Mielestäni Darwin ei asettanut asioita hierarkkiseen järjestykseen. Hänen ajatuksistaan on tehty tulkintoja, joita on käytetty kummallisilla tavoilla. Sen sijaan lukiessani Darwinin päiväkirjoja, kirjeitä ja muistiinpanoja vaikutuin: hänhän oli suuri humanisti!”

Monimuotoisuuden puolesta siis! Entä Andersson itse? Vielä vuonna 2002 hän julisti The Knifen Manhood -kappaleessa olevansa feministi ja sosialisti. Andersson, mitä sosialismi tarkoittaa tänään?

”Teimme kappaleen juuri ennen vaaleja. Toivoimme silloin, että ihmiset olisivat äänestäneet vasemmistoa. Mutta tuskin kukaan ymmärsi sitä. Mutta kysymyksenne… se on valtava. Minulle sosialismi tarkoittaa tasavertaisuutta kaikille, sekä sukupuoli- että talouskysymyksissä. Mutta luulen, että asiat ovat nykyään pikemminkin menossa toiseen suuntaan.”

The Knifen uusi levy, Mt. Simsin ja Planningtorockin kanssa yhteistyössä tehty versio oopperasta Tomorrow, In A Year ilmestyy 1. maaliskuuta.

Mikael Brunila, Akuliina Saarikoski, Miika Saukkonen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu