Kirjoittanut Jari Tamminen

Elämää Cokiksen valossa

Lukuaika: 2 minuuttia

Elämää Cokiksen valossa

Ruokkivan käden puremisesta voi tehdä taidetta. Varsinkin, jos käsi ei edes ruoki.

Espanjalainen Luis Sánchez on 38-vuotias entinen kirjakauppias, joka aloittelee uraa käsitetaiteilijana. Helpottaakseen rahapulaansa taiteilijanimeä Luis J Snchz käyttävä Sánchez ehdotti Coca-Cola Companylle oman talonsa valjastamista mainosalustaksi.

Sánchez työskenteli Madridissa varastomiehenä, mutta kyllästyttyään kaupungissa asumiseen hän muutti takaisin kotiseudulleen reilun 300 asukkaan Cervela de los Montesin kylään ja perusti kirjakaupan. Amazon ja Espanjaan iskenyt talouskriisi kaatoivat kirjakaupan, ja Sánchezille jäi jäljelle vain yrityksen verovelat ja asuntolaina talosta, jonka arvo oli romahtanut.

Työtön ja korviaan myöten velkaantunut Sánchez sai idean taideteoksesta, joka voisi tuoda kaivattua nappulaa pankkitilille.

”Lähetin Coca-Colan maajohtaja Victor Urrutialle kirjeen, jossa ilmoitin, että olen aina uskonut Coca Colan arvoihin: onnellisuuteen ja vapauteen. Kerroin, että haluaisin käyttää kotitaloani nimenomaan Coca-Colan mainosalustana.”

Sánchez kuvaili kirjeessään, kuinka hänen Madridin lähettyvillä sijaitseva talonsa näkyy hyvin viereiselle tielle, josta kulkee paljon liikennettä naapurikyliin.

Yllättäen kirje päätyi kuin päätyikin johtaja Urrutialle, joka innostui ehdotuksesta. Pari viikkoa myöhemmin Sánchez sai odottamattoman vieraan, Cokiksen mainontaa hoitaneen mediayhtiön Posterscopen edustajan.

”Hänkin oli innostunut. Kaikista kiinnostavinta oli se, että hän puhui täysin vilpittömästi yhtiön arvoista eli vapaudesta ja onnellisuudesta. Hän kertoi, että hänen unelmansa oli täyttynyt, kun hän pääsi työskentelemään Cokikselle. Minulle hän tähdensi, että on tärkeää, etten koskaan lopeta unelmoimasta, vaikka olenkin työtön.”

Luis Sánchezin suurin unelma oli saada neonvalomainos talonsa katolle. Hänen unelmansa ei kuitenkaan toteutunut, sillä projekti arvioitiin liian kalliiksi. Director general Urrutia totesi, että jos yhtiön taloustilanne kohenee, he voivat olla kiinnostuneita yhteistyöstä.

Mutta mikä kannusti Sánchezia ryhtymään taiteilijaksi henkilökohtaisen vararikon kynnyksellä?

”Halusin näyttää sen vihan, jonka tämä maailma minussa synnyttää. Hallitukset ja yritykset puhuvat vapaudesta ja onnesta. Niillä he myyvät meille valheita.”

Ja Coca-Cola on se brändi, johon kulminoituvat mainosmaailman siirappiset unelmat.

”Olen yrittänyt keksiä jotain toista merkkiä, joka olisi yhtä taitava positiivisuuden kanssa pelaamisessa. En ole keksinyt.”

Hämmentävintä taiteilija Luis J Snchzsin Coca-Cola-projektissa on se, että yhtiö näyttää suhtautuneen siihen vakavasti. Yhtiön edustajat eivät missään vaiheessa kokeneet Sánchezin ehdotusta brändiin kohdistuvaksi piiloaggressiiviseksi kritiikiksi.

”Jos he olisivat tajunneet mitään ironiasta, he eivät olisi ikinä lähteneet prosessiin mukaan. He olivat tarkkoja ja epäileväisiä, mutta eivät kritiikin tai taiteen takia. He vain pelkäsivät tulevansa huijatuksi niin, että myisin mainostilaa talosta, jota en omista, tai jotain muuta vastaavaa.”

Sánchez ei ole antanut periksi, vaan kaavailee Coca-Cola-teokselleen jatkoa.

”Olen suunnitellut pyrkiväni vapaaehtoistyöhön Coca-Colalle. Cokis kertoo edustavansa vapautta ja onnellisuutta. Kukapa ei haluaisi edistää niitä?

Jari Tamminen