Elämä taideteoksena

Samalla kun köyhät & lahjattomat pyritään siivoamaan maton alle hehkutetaan innovaatioita, luovuutta & lahjakkuutta lääkkeenä luusereille. Ideologian pääapostoliksi on valittu filosofi Pekka Himanen.

Sain sähköpostiini viestin, jossa minua kehotettiin ottamaan osaa Helsingin yliopistolla järjestettävään luovuutta käsittelevään luentoon. ”Spesiaalitilaisuus”. Puhujana Pekka Himanen ja dialogikumppanina Ville Valo. Luennon otsikkona on ”luova elämä”. Ala-aiheina muun muassa mitä luova elämä merkitsee haasteena suomalaiselle koulutukselle, ja mitä tarkoittaa suomalainen luovuus kansainvälisessä ympäristössä ja globaaleihin haasteisiin vastaten.

Päätin heti mennä.

Tilaisuus on menestys ja ihmiset rynnivät kuin rokkikonsertissa.

Himanen seisoo luentosalissa valkoisessa liehuvassa paidassa ja mustassa kaulaliinassaan oikein komeana. Radiosta tulee Leif Wagerin Romanssi ja sitten Paratiisi. Himanen on rento, mukavan oloinen.

Flyygeli on auki, myöhemmin saamme tietää miksi.

Varadekaani Kaija Turkki aloittaa tilaisuuden. Nyt minulle selviää miksi tilaisuus on järjestetty. Kyseessä on kasvatustieteellisen tiedekunnan viisivuotissyntymäpäivä. Ja siksi Himanenkin on paikalla. Ensi viikolla hän on kuulemma menossa puhumaan Desmond Tutun kanssa, Kaija ylistää.

Ja Himanen on minua vain joitakin vuosia vanhempi.

Kaija kertoo työjärjestyksestä. Ensin Himanen puhuu, sitten hänen ystävänsä Ville Valo liittyy seuraan dialogikumppaniksi, jonka jälkeen meillä ehkä on aikaa keskusteluun.

Ja sitten Kaija käy läpi sen olennaisimman Himasesta. Eli, että hän on menestynyt, nuorena tunnustusta saanut, ja arvostettu.

Himanen heittää alkuun pari anekdoottia. Hän kertoo meille ensiksi siitä miten hän on opettanut lapsille filosofiaa, ja kuinka eräs lapsi kerran kysyi: ”Olemmeko me suoraa lähetystä vai olemmeko me videota?”

Seuraa naurunremakka.

Sitten hän kertoo arvonannosta ja rikastavasta vuorovaikutuksesta, ja kertoo toisesta lapsesta, joka on sanonut mummon kuolinvuoteella tälle että, ”minä rakastan sinua mummo”.

Salissa on hiljaista.

Himanen palaa rikastavaan vuorovaikutukseen. Hän lupaa puhua meille jostakin josta hän vain harvoin puhuu, eli siitä, kuinka hänestä tuli tohtori 20-vuotiaana. Hän kertoo siitä mitä von Wright hänelle kirjoitti viimeisinä sanoinaan. Himanen kaivaa esiin lapun, liekö tuo alkuperäinen kirje, ja siinä lukee ”kunpa sinä aina pysyisit noin puhtaana, noin viattomana”.

Sitten Himanen kertoo mitä Saarinen sanoi kehuessaan häntä: ”Olet siis Pohjois-Haagasta kotoisin? Vau, se on todella innostavaa!”

Nämä ihmiset halusivat auttaa häntä olemaan parhaimmillaan. Tätä on siis arvonanto.

Sitten Himanen siirtyy Suomen kriisiin. Viidesosa masentuneita, Jokela, Kauhajoki. Himasen mukaan ”kriisissä” on kyse arvokkuuden puutteesta, jossa viha käännetään itseään tai muita kohti. Eli pelosta. Joka estää luottamuksen. Joka estää vuorostaan rikastuttavan yhteisön, joka estää luovuuden. Himanen sanoo, että meidän on kuljettava pelkojemme läpi.

Hän luettelee kolme pelkoa:

1. Minä pelkään minua

2. Sinä pelkäät minua.

3. Elämä pelottaa minua.

Sitten hän kertoo, että rohkeus on toimintaa, sitä pitää harjoittaa. ”Rohkeus on sitä, ettei säikähdä pelkoa.” Ei pidä olla liian itsetietoinen.

Katsomme pätkän rikastuttavaa vuorovaikutusta, jossa Count Basie ja Ella Fitzgerald improvisoivat. Kyseessä on Himasen mukaan kyky havainnoida toista ihmistä.

”Pystynkö sanomaan mitä toinen on aina halunnut kuulla?”

”Haluanko minä toimia niin?”

Seuraavaksi kuuntelemme Beethovenia, ja puhumme ihmisen perusteemoista, jotka alkujaan saattavat olla kovin yksinkertaisia, mutta joiden kehittelyrikkaus on suunnaton. Eli, mistä meissä on kysymys?

Meidän eteemme projisoidaan luovuuspyramidi, josta on luettavissa mitkä perusehdot ovat täytettävä saavuttaakseen Himasen visioiman luovuuden: toivo, innostus, ilo, arvostus, kuuluminen ja turva.

Jos et saavuta näitä perusehtoja, seurauksena on kärsimys ja burnout, Himanen kertoo.

Siirrymme seuraavaan osioon.

Ennen kuin Himanen virallisesti kutsuu ystävänsä Ville Valon dialogiin kanssaan, tahtoo hän tehdä spontaanin esityksen. Hän soittaa Join Me’n flyygelillä, ja Valo näyttää hetken miettivän alkaisiko hän laulaa. Ei hän ala. Dialogiosuus voi alkaa.

Ville kertoo lapsuudestaan, koirastaan, musiikinopettajastaan ja niin edelleen. Himanen ja Valo näyttävät iloisilta, heillä on hauskaa. Himanen kysyy siitä, millaisia esteitä Valo on kohdannut. Muun muassa musiikinopettaja saa haukut, ja todetaan, että ”kaikenlaista estettä tulee vastaan”, mutta että se on ihan normaalia.

Lopuksi yleisö saa esittää kysymyksiä. Suurin huomio on se, että television voisi laittaa kiinni. Tämän toteaa Valo, joka saa osakseen ehkä suurimman konsensuksen salissa.

Elämä on taideteos.

_______________

Elämä todellisuudessa

Anna, 25, opiskelee Helsingin yliopistossa folkloristiikkaa neljättä vuotta. Kandidaatintutkinto pitäisi saada talven aikana valmiiksi.

”Aikaisemmin mun opinnot on edenneet hyvin, mutta tänä syksynä ne on tyssänneet pahemman kerran”, Anna kertoo.

Annan saamat opintoraha ja asumislisä yhteensäkään eivät riitä vuokraan. Opintolainaa oli ehtinyt kerääntyä jo 8 000 euroa. Oli pakko mennä töihin.

”Mun opinnot on sillälailla vittumaisessa pisteessä, että ne kurssit joita pitäisi saada tehtyä vaatii paljon läsnäoloa, enkä mä nyt töiden takia pysty osallistumaan niille.”

Työpaikka on ihan mukava, mutta työ ei liity Annan opiskelemaan folkloristiikkaan.

”Tottakai mä mieluiten haluaisin keskittyä opintoihin, valmistua ja päästä oman alan töihin.”

Topi opiskelee toista vuotta yleistä kirjallisuustiedettä Jyväskylän yliopistossa. Opiskelu on täyspäiväistä, joten Topi ei käy töissä.

”Olen mä osa-aikatyötä harkinnut, mutta ei aika riittäisi mitenkään”, hän kertoo.

Vaikka Topin asuminen on järjestynyt edullisesti, jää pakollisten laskujen jälkeen kuussa käteen vain vähän yli 200 euroa.

”Tekee tiukkaa vaikkei ostaisi muuta kuin ruokaa. Siitäkin joutuu säästämään.”

Opintolainan ottaminen ei kiehdo, mutta Topi tuntee olevansa pakotettu siihen. Kelan mukaan opintolaina on osa opintotukea, Topista laina taas tuntuu yli varojen elämiseltä.

”Ja mitenkä se on osa opintotukea, kun se hoidetaan pankkien kautta ja on kuitenkin lainaa?”

”Sata-komitea pyrkii sitomaan lapsilisät ja kotihoidontuen kuluttajaindeksiin. Opintotuki taas loistaa sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen suunnitelmassa poissaolollaan. Miten opiskelijat pärjäävät köyhyysrajan alapuolella?”

Henna Hietamäki

_______________

Elokuussa 2008 korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa nostettiin ensimmäisen kerran 15 vuoteen. Opintoraha on nyt 298 euroa. Opintorahan ostovoima edelleen heikompi kuin 1990-luvun alussa. Käytännössä opintoraha ei siis ole noussut.

_______________

Luovuus tulee, oletko valmis?

“Kyse onkin todella tärkeästä asiasta, jolla on lisäksi kiire”. Ei, puhe ei ole Darfurin tai Gazan kriiseistä. Nyt on kiire luoda, sillä opetusministeriön mukaan luovuudessa, siis ”jossakin siellä ovat todennäköisesti Suomen seuraavan menestystarinan ja Suomen tulevan kilpailukyvyn ja selviytymisen avaimet”.

Jos et tiennyt eläväsi parhaillaan luovuuden teemavuotta, kannattaisi ehkä tietää, sillä teemavuoden ”ideat voivat parhaimmillaan vaikuttaa jokaisen kansalaisen elämään”.

Painajaismainen vuosi tiedossa, jos minulta kysytään. Ministeriön mukaan luovuus nimittäin ”saattaa olla evoluutiossa kehittynyt ihmislajin sopeuma muuttuvissa ympäristöissä selviämistä varten”.

Ministeriön CREAFIN-vision mukaan luovan talouden työllisyyden olisi ensi vuonna tarkoitus nousta 40 prosenttiin työvoimasta. Jos näin käy, on syytä huolestua. Muuttuessaan kilpailukyvyn avaimeksi luovuudella ei enää ole mitään tekemistä esimerkiksi taiteen kanssa.

Luovuudesta tulee pakko, jota ilman yksilö ei selviä evoluution taistelussa tai tiukassa kansainvälisessä kilpailussa. Ja juuri yksilön tässä kuuluukin selvitä ja olla vastuussa. Jos et ymmärrä luoda, ei sinusta ole kilpailukykyiseksi.

Entäs miten käy, jos ymmärrät? Siinä tapauksessa olet todennäköisesti kohta joko työtön tai köyhä.

Ulkomaiset esimerkit nimittäin osoittavat, että luovien alojen työpaikat ovat erityisen suhdanneherkkiä. Laman aikana – eli juuri nyt – ensimmäisenä hylätään luovat. Luovat alat ovat myös omiaan tuottamaan huonopalkkaista työtä – eli köyhälistöä.

Aiheesta riittää tutkimuksia, mutta yhtälailla sen tietää jokainen, joka on joskus tehnyt muunkinlaista taidetta kuin kansainvälisiä listahittejä. Eli jos ensi vuonna 40 prosenttia työvoimasta on luovaa, tiedossa on melkoinen määrä köyhyyttä ja epävarmoja työsuhteita.

Joko alkoi pelottaa? Ehkä helpottaa tietää, että jos tilastoja katsotaan hieman maltillisemmin, kulttuuriala työllistää noin 3,5–5 prosenttia työvoimastamme, eivätkä luovat alat ole koskaan tuottaneet sellaisia kasvu- tai työllisyyslukuja kuin on toivottu. Esimerkiksi Britanniassa kävi juuri näin. Koko 1990-luku uskottiin luovien alojen kasvuun. Kun vuosituhannen vaihteessa alkoikin alamäki, huomattiin, että kasvulukuja oli vähän kaunisteltu. Luovuus oli toki tässä välissä yksityistetty ja kaupallistettu, mutta ei se ollutkaan lisääntynyt.

Ehkä teemavuodesta vielä selvitään.

Hanna Kuusela

_______________

Kirjoittaja opiskelee ohjausta Teatterikorkeakoulussa.

Akse Pettersson

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu