Eläimet tuomiolla

Onko oikeustiede eläimille vain vääryyden tiedettä?

Videomateriaali sikatiloilta ja turkistarhoilta kauhistutti monia, mutta jälkipyykki oli vielä järkyttävämpää. Suurin osa sikatiloista läpäisi kohua seuranneet eläinsuojelutarkastukset ongelmitta. Tiloilla nähty oli siis laillista.

Eläimet ovat ihmiskeskeisessä oikeustieteessä hyvin ajankohtainen ongelma. Perinteisesti eläimiä on oikeudessa pidetty ennen kaikkea omaisuutena; mahdolliset rangaistukset ovat tulleet toisen omaisuuden vahingoittamisesta. Tämä näkemys menettää kuitenkin jatkuvasti alaa.

”Animal law on monissa maissa jo yliopistollinen oppiaine”, toteaa tuotantoeläinten asemasta väitöskirjaa Åbo Akademilla tekevä Birgitta Wahlberg.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa eläinoikeutta opetetaan yli sadassa yliopistossa. Alan läpimurtoa kuvannee se, että maailmankuulu Harvard Law School järjestää tänä vuonna oikeustapauskilpailun eläinoikeuden alalta.

Eläinoikeuden järjestäytyminen on myös Euroopassa meitä edellä. Djurens Jurister -järjestö koordinoi eläinsuojelutoimintaa Ruotsissa. Eläinoikeusfilosofi Peter Singerin perustama kansainvälinen The Great Ape Project puolestaan ajaa ihmisapinoille ”apinaoikeuksia” ihmisoikeuksien rinnalle.

Espanjassa ihmisen lisäksi neljä muuta ihmisapinalajia ovatkin saaneet oikeuksia – kuten oikeuden olla tulematta kidutetuksi – pitkälti Singerin järjestön ansiosta.

Saksassa eläimet on tunnustettu perustuslaissa. Tämä velvoittaa tuomioistuimia ottamaan oikeudellisessa päätöksenteossa huomioon myös eläinten intressit.

Suomessa vastavalmistunut lakimies ei välttämättä tiedä aiheesta mitään. Ajatus varsinaisista eläinten oikeuksista – vastineena ihmisoikeuksille – ei saa tukea suomalaisilta oikeustieteilijöiltä.

”Oikeudet kytkeytyvät asianosaisuuteen: eläimen pitäisi kyetä ajamaan asiaansa oikeudessa”, toteaa Joensuun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen.

Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto on tosin ehdottanut, että eläinsuojelujärjestöt voisivat toimia tässä roolissa.

”Eläinoikeuksien luominen saattaisi jopa aiheuttaa tietynlaisen stagnaation, kun ihmiset olisivat niin tyytyväisiä aikaansaannokseensa. Oikeudet voisivat pahimmillaan hämärtää ydinasiaa, eli eläinten hyvinvointiin ja pitoon liittyviä ongelmia ja niiden ratkaisemista käytännössä”, Wahlberg spekuloi.

Naiset saivat äänioikeuden yli sata vuotta sitten, mutta tasa-arvotyötä tarvitaan edelleen. Samalla tavalla liiallinen usko institutionaalisiin puitteisiin voisi saada ihmiset unohtamaan itse eläimet.

”Voimassa oleva eläinsuojelulaki mahdollistaa jo nyt eläinystävällisemmän laintulkinnan ja -soveltamisen”, Wahlberg muistuttaa.

Myös vallalla oleva oikeusfilosofia asettaa tiettyjä esteitä.

”Oikeus on kielellistä. Olennaista ei ole eläimen kyky tuntea kärsimystä vaan kyky kielelliseen kommunikaatioon ihmisen kanssa”, Tolvanen esittää.

Toisaalta selkeiden oikeuksien myöntäminen eläimille helpottaisi yhtä eläinoikeuden selkeää ongelmaa: tulkinnanvaraisia normeja tulkitaan harvoin puolustuskyvyttömän eläimen hyväksi.

Eläinsuojelulain 3 § kieltää tuottamasta eläimille tarpeetonta kipua ja tuskaa. Maa- ja metsätalousministeriö on kuitenkin asetuksellaan sallinut esimerkiksi alle viikon vanhojen porsaiden kastroinnin ilman puudutusta. Kyse lienee siis tarpeellisesta tuskasta? Ei välttämättä – viranomaisemme vain rikkovat lakia.

”Maa- ja metsätalousministeriön eläinsuojelulain nojalla antamat tarkemmat määräykset ovat näkemykseni mukaan tietyin osin lainvastaisia”, Wahlberg toteaa.

Laki jättää kuitenkin sijaa tulkinnalle. Tulkinnanvaraisuuden ehkäisemiseksi Tolvanen myöntäisikin eläimille tietynlaisia, ihmisiä sitovia perusoikeuksia. Käytännössä kyse olisi ehdottomista kielloista.

Suurimmat ongelmat eläinoikeudessa liittyvätkin lakia tulkitseviin viranomaisiin. ”Viranomaisten tekemissä eläinsuojelutarkastuksissa katsotaan paljon läpi sormien tai vain seurataan tilannetta”, sanoo Wahlberg.

”Tuomioistuimet vähättelevät eläinsuojelurikoksia. Pieniä sakkoja ja ehdonalaisia. Metsästysrikoksissa rikosvälinettä ei takavarikoida valtiolle, mikä on yleensä normaalikäytäntö”, toteaa Tolvanen.

EU:sta ei ole avuksi. Unionin minimidirektiivit ovat lähinnä tekosyy viranomaisille olla itse säätämättä tiukempia vaatimuksia.

”Suomessa on poliittinen päätös siitä, että meillä tehdään asiat EU:n minimin mukaan ja eläimet maksavat sen”, jyrähtää Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton toiminnanjohtaja Helina Ylisirniö.

Toisaalta eläinsuojeluviranomaisen tehtävä on vaikea. Wahlberg rinnastaa tilanteen lastensuojeluun. Molemmissa suojellaan olentoja, jotka eivät siihen itse pysty.

”Molemmissa myös tunkeudutaan hyvin yksityiselle alueelle: ihmisten koteihin ja henkilökohtaiseen elämään. Siinä tarvittaisiin monesti enemmän psykologin kuin eläinlääkärin taitoja.”

Erona on tietysti se, että lapsilla on oikeuksia ja kyky puhua.

Positiivista kehitystä on kaikesta huolimatta ilmassa. Eläinoikeus on ujuttautumassa Suomen yliopistoihin. Oikeusministeriöstä on tulossa lakiehdotus eläinsuojelurikoksia koskevien säädösten tiukentamiseksi.

Mutta entäpä se lopullinen kysymys: onko oikein minimoida eläimille aiheutettava kärsimys, kunhan siitä ei tulee suuria kustannuksia – eikö kärsimys, niin tarpeellinen kuin tarpeetonkin, pitäisi saada kokonaan loppumaan?

”Jos eläinsuojelulakimme tavoitteet todella täyttyisivät – jos todella tahtoisimme suojella eläimiä kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta – niin meillä ei voisi olla tuotantoeläimiä. Mutta en usko, että ihmisten suuri enemmistö on tähän koskaan valmiita”, hymyilee Wahlberg surullisesti.

_______________

Eläinten oikeudet etenevät

• 1979: Yhdysvalloissa perustetaan Animal Legal Defense Fund. Järjestön painopisteenä on muun muassa eläinoikeuden aseman ajaminen yliopistoissa ja tuomioistuimissa.

• 1992: Amerikkalainen Lewis & Clark -yliopisto alkaa julkaista Animal Law Review -julkaisua. Yliopistossa on jo aiemmin aloittanut eläinoikeuden tutkimusyksikkö ja koulutusohjelma.

• 1997: Euroopan unioni tunnustaa eläimet tunteviksi olennoiksi Amsterdamin sopimuksessa. Tämä velvoittaa tietyissä rajoissa myös suomalaisia tuomioistuimia.

• 2002: Saksan perustuslakia muutetaan niin, että se velvoittaa valtion suojelemaan eläimiä. Tieteen vapaus tehdä eläinkokeita ei ole enää ehdoton.

• 2006: Lakimiesten, opiskelijoiden ja poliisien yhteistyöelin Djurens Jurister aloittaa toimintansa Ruotsissa.

• 2008: Espanja myöntää varsinaisille ihmisapinoille oikeuden elämään ja oikeuden olla tulematta kidutetuksi tai hyväksikäytetyksi.

• 2009: Oikeusministeriö julkistaa muistion eläinsuojelun tehostamisesta, jossa ehdotetaan muun muassa törkeän eläinsuojelurikoksen käyttöönottoa ja eläintenpitokiellon vähimmäispituutta. Eduskunta käsittelee asiaa luultavasti keväällä 2010.

• 2010: Tammikuussa yhdysvaltalainen eläintieteilijä Lori Marino väittää delfiinien olevan maailman toiseksi älykkäin eläinlaji ja vaatii näille oikeuksia.

• 2010: Maaliskuussa sveitsiläiset äänestävät ”eläinten asianajajan” viran perustamisesta. Ehdotus kaatuu.

_______________

Visa Kurki

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu