Ei pelkkää mäiskettä

Aasialainen elokuva on muutakin kuin animea & Bollywoodia.

Tampereen elokuvajuhlilla keskitytään Filippiineihin ja Kiinaan. Aasia on festareilla enemmän esillä Doc: Aasia -näytöksessä. Sinne mahtuu myös pitkiä dokumentteja Intiasta ja Vietnamista. Jokaisen dokumentin pääosassa on nainen.

Maailman suurin elokuvatuottaja Intia saa aikaan myös yhteiskunnallista draamaa. Nishtha Jainin ohjaama Gulabi gang esittelee Pohjois-Intiassa vuonna 2006 perustetun jengin. Sen jäsenet ovat vaaleanpunaisiin sareihin pukeutuneita naisia, jotka taistelevat väkivaltaa vastaan esimerkiksi vierailemalla vaimojaan sortavien miesten luona ja lyömällä heitä bambukepeillä.

Maailmantalouden veturi Kiina on noussut tärkeäksi peluriksi myös elokuva-alalla. Tuotanto kukoistaa, ja elokuvalippujen myynti kasvaa maassa huimat 40 prosenttia vuodessa.

Maan kommunistinen lähihistoria inspiroi koreografi-tanssija Wen Huinin herkkää esikoisdokumenttia Listening to Third Grandmother’s Stories. Ohjaaja antaa vuoristokylässä asuvan isotätinsä Su Meilingin kertoa, miltä tuntui varttua kaikkien inhoamana porvarina.

Tampereelle saapuu myös tuhti paketti filippiiniläistä lyhytelokuvaa. Tondo, Beloved – To What Are the Poor Born? seuraa Virgien perheen elämää Mani-
lan satamassa sijaitsevassa Tondossa, joka on yksi maan köyhimmistä ja tiheimmin asutuista slummeista. Virgie kalastaa sinttejä likaisesta merestä ja synnyttää lapsensa samalla lattialla, jolla koko perhe-elämä tapahtuu.

Surrealistisia kuvia Filippiineiltä tarjoaa muiden muassa vaihtoehtoisen elokuvan pioneeri Raymond Red. Paolo Villalunan Margin puolestaan tutustuttaa homomiehiin, jotka ovat kyllästyneet elämään marginaalissa.

Jos Tampereen jälkeen halajaa lisää aasialaista, sitä tarjoaa Helsinki Cine Aasia. Festivaalin on perustanut neljä ystävätärtä.

”Pohdimme, että Helsingissä pitäisi nähdä enemmän aasialaista elokuvaa, kun Afrikalla ja Latinalaisella Amerikallakin on omat festivaalinsa”, kertoo festivaalin taiteellinen johtaja Eija Niskanen. Hän on asunut kahdeksan vuotta Japanissa.
Ensimmäisellä Cine Aasia -festivaalilla on 15 elokuvaa kuudesta Itä- ja Kaakkois-Aasian maasta. Niskanen kertoo, että
he halusivat aloittaa pienesti ja jättivät siksi esimerkiksi Intian ja Bollywood-elokuvat kokonaan pois.

Mitä kiinnostavaa Aasian elokuvakentällä nyt tapahtuu?

”Thaimaa on selvästi nouseva elokuvamaa ja Japanista löytyy useita kiinnostavia ohjaajia. Haluamme nostaa esiin suomalaisille tuntemattomia nimiä ja laajentaa suomalaisyleisön käsitystä aasialaisesta elokuvasta. Alueella tehdään muutakin kuin mäiskettä ja animea”, Niskanen sanoo.

Festivaalilla on mukana esimerkiksi harvinainen japanilainen 3D-musiikkidokumentti Flashback Memories 3D, jossa didgeridoo-puhaltimen soittaja menettää lähimuistinsa.

Kiinalaista elokuvaa edustavat puolestaan taiteellinen People Mountain People Sea ja 11 Flowers, joka kertoo kulttuurivallankumouksesta.

Festivaalin järjestäjänelikko on löytänyt elokuvat kontaktiensa kautta esimerkiksi Japanin ja Hong Kongin elokuvafestivaaleilta.

Aasialaista elokuvaa näkee Suomessa lähinnä festivaaleilla. Niskasen mukaan elokuvia pääsee teatterilevitykseen vähemmän kuin ennen.

”Helsingissä ei ole riittävästi pieniä saleja.”

Helsinki Cine Aasia järjestetään siellä, missä muutkin pääkaupungin pienet leffafestivaalit: Bio Rexissä ja Andorran kulttuurikompleksissa. Iltaklubeilla jammaillaan japanilaisen Jay Popin, korealaisen K-popin ja kiinalaisen Chui Wan -bändin tahtiin.

Kirjoittajaa innostavat yhteiskunnan ilmiöt ja arjen sankarit, joiden tarinat jäävät liian usein vaille kuuntelijaa.

Tampere Film Festival 6.–10.3.& Helsinki Cine Aasia 14.–17.3.

Anna-Sofia Joro

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu