YhteiskuntaKirjoittanut Jari Hanska

Eduskunta ajaa vankeja haalareihin

Lukuaika: 2 minuuttia

Eduskunta ajaa vankeja haalareihin

Teksti Jari Hanska

Vankien pakottaminen tarkkailuhaalareihin rikkoo ihmisoikeussopimusta. Silti etenkin kokoomus ajaa haalarien laillistamista Suomessa.

Etenkin kokoomuksella on eduskuntapuolueista kova into saada tarkkailuhaalarien käyttö laillistettua. Tarkkailuhaalareilla tarkoitetaan umpinaisia haalareita, joihin valvomattomasta tapaamisesta tai lomilta palaava vanki voidaan pukea.

Hihat ja niskan puolella oleva vetoketju suljetaan nippusiteillä, ja vanki suljetaan eristykseen niin pitkäksi aikaa, että voidaan varmistua, ettei hän ole kuljettanut elimistössään huumeita. Toisin sanoen vangin pitää ulostaa elimistönsä tyhjäksi valvotuissa oloissa.

Viime vuonna eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen päätti kieltää haalarien käytön, kun kahden Riihimäen vankilassa tuomiotaan istuvan vangin tekemä valitus eteni Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT).

Samaan aikaan kokoomuksen kansanedustaja Heikki Autto keräsi yli sata nimeä haalarien käyttöä puoltavalle lakialoitteelle. Asia on nyt oikeusministeriön valmistelussa.

Helmikuussa kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Outi Mäkelä teki oikeusministerille kirjallisen kysymyksen siitä, millä tavoin tarkkailuhaalarien käyttöä tullaan edistämään.

Mäkelän kirjallinen kysymys osuu erikoiseen ajankohtaan. Vain kuukautta aiemmin EIT antoi Riihimäen vankilaa koskevassa tapauksessa päätöksen, jonka mukaan tarkkailuhaalarien käyttö on ihmisoikeussopimusten valossa ongelmallista.

EIT toteaa päätöksessään yksimielisesti, että suomalaisvankien tapauksessa tarkkailuhaalarit rikkovat yksityiselämän suojaa eli YK:n ihmisoikeusjulistuksen kahdeksatta artiklaa. Sen sijaan EIT päätti äänin 2–5, että epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua vastustavaa kolmatta artiklaa ei rikottu.

Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen kirjoitti päätöksen jälkeen mielipidekirjoituksen Helsingin Sanomiin. Hän näkee tilanteen ihmisoikeuksien kannalta ongelmallisena, vaikka kyseisessä tapauksessa kohtelu ei ollut epäinhimillistä ja halventavaa.

”Halventavan kohtelun kynnys ei ylittynyt, koska enemmistön mielestä valittajat eivät olleet kyenneet osoittamaan, että heidän kohtelunsa olisi ollut nöyryyttävää”, Ojanen kirjoittaa.

”Haalarien käyttö voi siis merkitä halventavan kohtelun kiellon loukkausta jossain toisessa tapauksessa, jos näyttöä on riittävästi.”

Kokoomuksen Outi Mäkelän mukaan haalarien käyttö pitäisi sallia siksi, että se on tehokas tapa estää huumeiden salakuljettaminen vankilaan. Hän kertoo käyneensä asiasta paljon keskusteluja muun muassa vanginvartijoiden kanssa.

”En usko, että haalareita käytetään simputusmielessä. Ei vartijoiden moraali anna periksi sellaiseen.”

Mäkelä nostaa esiin sen, että monia vankeja käytetään muuleina, eli heidät pakotetaan salakuljettamaan huumeita. Lukuja muulien käyttämisestä tai haalarien tehokkuudesta Mäkelällä ei ole kuitenkaan esittää.

Haalarien tehokkuudesta ei ole tutkittua tietoa, mutta joitain lukuja on esitetty. Rikosseuraamusviraston mukaan vuonna 2012 haalareita käytettiin 48 kertaa, joista 8 tapauksessa löytyi huumeita.

Oikeusasiamiehen antamassa eristämistarkkailua koskeneesta päätöksestä käy puolestaan ilmi, että vuonna 2010 Riihimäen vankilassa käytettiin haalareita 31 kertaa ja huumeita löytyi ainoastaan kolmesti.

EIT:n tuoreessa päätöksessä todetaan, että Suomi ei ole osoittanut saaneensa haalarien käytöstä riittävän hyviä tuloksia.

Muissa EU-maissa vastaavia haalareita ei oikeusasiamiehen mukaan ole käytössä, vaan vankiloiden huumeongelma on pystytty hoitamaan menetelmillä, jotka eivät ole ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa. Kokoomuksen Outi Mäkelä ei kuitenkaan näe tarkkailuhaalareiden käyttöä ongelmallisena.

”Ei kukaan joudu vankilaan syyttömänä. Se, että puetaan sitten päälle sellainen haalari, niin eihän se loukkaa oikeuksia”, Mäkelä sanoo.

Tarkkailuhaalareiden käytöstä vankiloissa kirjoitettiin myös Voimassa 3/2013 artikkelissa Haalareiden vangit.

Artikkeli on julkaistu myös Voimassa 2/2014.