Don’t Hate the Player, Hate the Game

Isot levy-yhtiöt tuottavat hiphoppia valkoiselle keskiluokalle, joka haluaa kuulla ”vaarallisia” tarinoita.

Mustia hiphop-muusikoita syytetään usein aiheellisestikin väkivallan ja seksismin lietsomisesta. Yksittäisten artistien mollaaminen vie huomion koko alaa riivaavasta ongelmasta. Isot levy-yhtiöt tuottavat hiphoppia valkoiselle keskiluokalle, joka haluaa kuulla ”vaarallisia” tarinoita.

Malliesimerkki, muusikko Ice-T, on kirjoittanut urallaan sanoituksia, joiden poliittinen sisältö lomittuu väkivaltaan. Katujen gangsterit välittävät huumeita ja naisia. Tämä gangsta-rapin kummisetä on nostattanut sarjan skandaaleja sanoituksillaan, erityisesti Cop Killer -kappaleellaan. T kuitenkin ohjeistaa kuuntelijoita katsomaan laajempaa kuvaa kappaleessaan Hate the Player: ”I don’t know why a player wanna hate T/I didn’t choose the game, the game chose me”.

Viihteen kuluttajien on hyvä ymmärtää muusikoiden esittävän käsikirjoituksen mukaista roolia samoin kuin näyttelijöidenkin. Schwarzeneggeriä ei syytetä murhaajaksi, vaikka hän on teurastanut valkokankaalla vastaantulijoita kaikin kuviteltavissa olevin tavoin. Ice-T:n sanoituksia kauhistellessa unohtuu helposti, että hän myös näyttelee poliisia sarjassa Kova laki: Erikoisyksikkö.

Lieventävistä asianhaaroista huolimatta machismo-uho ei kaikkia kiinnosta, ja onneksi vaihtoehtoja sillekin löytyy. Vaihtoehdot elävät ja voivat hyvin pienlevy-yhtiöiden julkaisuilla.

Kiinnostava esimerkki tuotantovälineiden haltuunotosta on runoilija-muusikko Saul Williams. Isolta levy-yhtiöltä lähtenyt Williams jatkaa yhteiskunnan epäkohtiin puuttuvaa ristiretkeään omakustanteilla, joiden julkaisu, jakelu ja promootio hoituu internetin välityksellä.

Samalla kun musiikkiteollisuus takoo rahaa sovinismilla, myös naiset ottavat tilaa haltuun. Dokumentti Scene Not Heard tarjoaa väläyksen naisten asemasta hiphop-kulttuurissa. Naisartistit pääsevät ääneen ja hyökkäävät skenen naiskuvaa vastaan. Ajatus siitä, että stripparit edustaisivat koko sukupuolta, saa heidät raivon valtaan.

Kansalaisoikeuksien vaatiminen ja yhteiskunnallisiin epäkohtiin puuttuminen tuntuu edelleen olevan liian poliittista. Naisten solvaaminen ja väkivallalla fantasioiminen ei. Ilmeisesti ne sopivat maksavan yleisön maailmankuvaan paremmin.

Scene Not Heard katsottavissa osoitteessa www.snagfilms.com/films/title/scene_not_heard/

Jari Tamminen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu