Do it in English!

Jos yliopistojen uusi rahoitusmalli hyväksytään, suomenkielinen julkaiseminen vähenee entisestään.

Julkinen keskustelu yliopistouudistuksesta on vaimennut, vaikka enemmistö henkilöstöstä on uudistukseen pettynyt, kuten Tieteentekijöiden liiton ja Professoriliiton kysely osoitti.

Keskustelua tarvittaisiin juuri nyt, koska marraskuussa julkistettiin yliopistojen uuden rahoitusmallin ehdotus, ”Laadukas, kansainvälinen, profiloitunut ja vaikuttava yliopisto”.

Rahoitus on opetus- ja kulttuuriministeriön tärkein ohjausväline. Rahoituksella annetaan keppiä ja porkkanaa. Valtion budjetista katetaan lähes kaksi kolmasosaa yliopistojen toimintamenoista, vuonna 2011 noin 1,8 miljardia euroa.

Tehokkuuteen patistellaan esimerkiksi sillä, ettei rahoitus enää määräytyisi lainkaan opiskelijamäärän perusteella, vaan ratkaisevaa olisi valmistuneiden opiskelijoiden ja suoritettujen opintopisteiden määrä.

Käytännön seurauksena opiskelijoiden kannustaminen tai piiskaaminen viidessä vuodessa maistereiksi korostuu entisestään yliopistojen arjessa.

Keppiä ja porkkanaa lisätään myös siten, että tiede- ja koulutuspoliittisten tavoitteiden ”strateginen” osuus kokonaispotissa on nostettu 10 prosenttiin aiemmasta 6,25 prosentista. Tällä rahoituserällä yliopistoja palkitaan profiloitumisesta ja virtaviivaistumisesta ministeriön toiveiden suuntaisesti.

Yksi suurimmista muutoksista koskisi julkaisumäärien painoarvoa tutkimuksen laatua ja vaikuttavuutta arvioitaessa. Julkaisumäärien vaikutus ensinnäkin moninkertaistuisi. Toisekseen ulkomaisten julkaisujen arvostus painottuisi entisestään.

Julkaisut lasketaan samanarvoisiksi niiden laajuudesta ja kirjoittajien määrästä riippumatta. Mikä tahansa ulkomainen referoitu julkaisu – esimerkiksi konferenssikokoelmassa ilmestyvä pieni artikkeli – olisi näin ollen yliopiston tuloksellisuuden mittarina yli kolme kertaa painavampi kuin suomeksi kirjoitettu tieteellinen monografia, siis kokonainen kirja.

Näin ollen vaikkapa kuuden kirjoittajan konferenssiartikkeli olisi monin verroin merkittävämpi tuotos yliopiston rahoitusta laskettaessa kuin yhden kirjoittajan monivuotinen työ monografiamuodossa.

Rahoitusmalli soveltuu parhaiten niille aloille, joilla tutkimus on teknistä ja erikoistunutta sekä lähtökohtaisesti kansainvälistä. Esimerkiksi lääketieteessä ja luonnontieteissä kuhunkin erikoistuneeseen kohteeseen keskittyy rajattu määrä tutkimusryhmiä maailmassa.

Toisin on etenkin niissä tutkimuksissa, joiden kohteina ovat suomalainen kulttuuri, historia, kirjallisuus, koulutus, sosiaalipolitiikka, oikeusjärjestelmä ja monet muut yhteiskunnalliset instituutiot. Ensisijainen tieteellinen kohderyhmä löytyy usein kotimaasta.

Näillä aloilla ei myöskään erikoistuta yhtä kapeisiin erityiskysymyksiin kuin luonnontieteissä.

Lisäksi tutkimukset ovat tietenkin aivan toisin kieleen sidottuja kuin luonnontieteissä. Eikä pelkästään kirjallisuuden ja kulttuurin tutkimuksessa, vaan myös empiirisessä yhteiskuntatutkimuksessa, jossa haastattelut, kyselyt, dokumentit ja etnografisesti kerätyt aineistot ovat suomen- tai ruotsinkielisiä.

Aineistojen kääntäminen toiselle kielelle, ennen kuin tuloksista voi raportoida, on aina vähintäänkin keinotekoista. Jos tutkimuksen vaikuttavuutta eli ”impaktiarvoa” tutkaillaan pintaa syvemmältä, on todellisuudessa monilla tutkimuskentistä kotimainen julkaiseminen ulkomaista vaikutuksellisempaa.

Viime vuosina myös ministeriön edustajat ovat vihdoin tunnustaneet, että tieteenalojen erilaiset julkaisu-profiilit ja erilainen yhteiskuntasuhde pitäisi ottaa paremmin lukuun. Valitettavasti yliopistojen tärkeintä ohjausinstrumenttia luotaessa tämä ymmärrys loistaa poissaolollaan.

Suurin vaara yliopistouudistuksessa tuskin on se monesti maalattu uhka, että yliopistot alistettaisiin suoraan elinkeinoelämän palvelukseen. Todellinen riski on yliopistollisen toiminnan moninaisuuden kaventuminen, jos tieteenalojen ja tutkimuskohteiden omaleimaisuutta ei oteta huomioon.

Humanistis-kulttuuristen, kasvatuksellisten ja yhteiskunnallisten alojen kannattaisi jo viimein herätä puolustamaan omia erityispiirteitään. Panoksena on näiden alojen yhteiskunnallinen ja sivistyksellinen arvo ja anti.

Kirjoittaja on käsitellyt yliopistolain taustoja kirjassa Akateeminen kysymys? Yliopistolain kritiikki & kiista uudesta yliopistosta. Vastapaino 2009. 240 s. Rahoitusmallista laajemmin kirjan verkkosivulla: http://akateeminenkysymys.wordpress.com/

Laadukas, kansainvälinen, profiloitunut & vaikuttava yliopisto – ehdotus yliopistojen rahoitusmalliksi vuodesta 2013 alkaen: www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2011/yliopistot.html?lang=fi

Tuukka Tomperi

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu