splash_image.jpg

Diskosta barrikadille

Kun kansa valtasi vuosi sitten keväällä kadut Tunisiassa, Lina ben Mhenni raportoi tilanteesta blogissaan.

Lina ben Mhenni istuu tukholmalaisen keskustahotellin ravintolassa läppäri auki.

”Siellä on tälläkin hetkellä mielenosoitus, onhan naistenpäivä”, ben Mhenni kertoo kotimaastaan Tunisiasta.

Ben Mhenni seurasi blogissaan Tunisian Girl kotimaansa vallankumousta englanniksi, arabiaksi ja ranskaksi. Hän jatkaa työtään yhä. 28-vuotias ben Mhenni teki elämästään ja blogistaan kirjan, jota hän on markkinoimassa Pohjoismaissa.

Ensimmäisessä blogissaan Nightclubbeuse ben Mhenni kertoi omasta nuoren ihmisen klubbailuelämästään ja myöhästelevistä junista, mutta omien sanojensa mukaan hän seurasi jo silloin ”koululaitosten tilannetta ja viranomaisten väärinkäytöksiä.”

Vuonna 2009 nimi vaihtui Tunisian Girliksi, ja sisältö painottui yhteiskunnan ongelmiin.

Tunisiassa toteutui ensimmäinen arabikevään onnistuneista vallankumouksista: vuodesta 1987 vallassa ollut diktaattori Zine El Abidine Ben Ali saatiin häädettyä. Vallankumouksen kiihtyminen alkoi hedelmämyyjä Mohamed Bouazizin 14. tammikuuta 2011 tekemästä polttoitsemurhasta Sidi Bouzidin kaupungissa.

Pitkään jatkuneet työttömyys, korruptio ja yleinen epäoikeudenmukaisuus saivat kansalaiset barrikadeille.

”En pidä yhtään termistä ‘arabikevät’. Kyse ei ole vain yhdestä keväästä vaan pitkistä taisteluista. Puhun mieluummin arabivallankumouksista”, ben Mhenni sanoo.

Kyse oli myös nettivallankumouksesta: tiedot mielenosoituksista ja kokoontumisista liikkuivat Facebookissa, Twitterissä, blogeissa ja meileissä. Bloggaajilla oli keskeinen merkitys siinä, että tiedot muutoshaluista saatiin levitettyä ja ihmiset innostettua mukaan.

”Vuonna 2008 tapasin paljon aktivisteja, jotka halusivat muuttaa tilannetta, mutta mielenosoitukset eivät levinneet, koska sosiaalista mediaa ei vielä juuri ollut.”

Tunisiassa internetiä käyttää vieläkin alle 40 prosenttia kansalaisista, tosin ben Mhenni arvelee, että määrä on nousussa.

Ben Mhennin kirja Tunisialainen tyttö – Arabikevään bloggaaja on kiihkeä ja tiivis kuvaus siitä, miten vallankumous tapahtui Tunisiassa. Se kuvaa sellaisen bloggaajan työtä, joka haluaa muuttaa maailmaa. Ben Mhenni kertoo valinnoistaan ja keinoista, joilla hän sai käsiinsä poliisin Reguebissä keväällä 2011 ampumien viiden mielenosoittajan nimet. Saatuaan marttyyreiksi kutsumiensa mielenosoittajien nimet ben Mhenni pääsi erään perheen luokse kuvaamaan ruumista, todistusaineistoksi hallinnon toimista.

Ben Mhenni kirjoittaa kiihkeästi nettisensuurista, kotietsinnöistä ja omasta roolistaan bloggaajana.

”Päätin jo aluksi, että kirjoitan omalla nimelläni. Silloin ihmiset voivat luottaa kertojaan. Turvallisuuden kannalta ei ole väliä, kirjoitanko omalla nimelläni. Niin monen salanimellä kirjoittavan bloggaajan luokse on tehty kotietsintä, että en kokenut saavani salanimestä suojaa.”

Tunisian tilanne ei ole rauhoittunut, vaikka diktaattori Ben Ali on syösty vallasta. Maassa osoittavat mieltään sekä salafistit, eli tiukan linjan islamistit, sekä heidän vastustajansa, esimerkiksi naisten ja miesten välistä tasa-arvoa puolustavat henkilöt ja suurimman islamistisen Ennahda-puolueen edustajat.

Tunisian presidentinvaalit viime joulukuussa voitti kongressipuolueen Moncef Marzouki. Hän on tarjonnut Tunisiasta turvapaikkaa Syyrian presidentti Bashar al-Assadille.

BBC kertoi tammikuussa 2012, että Mohamed Bouazizin polttoitsemurhan jälkeen samanlaista kuolemaa on Tunisiassa yrittänyt 107 seuraajaa. Suurin osa heistä joutuu kitumaan päiviä tai vuosia.

Tukholmalaisravintolassa ben Mhenni sanoo, ettei luku voi pitää paikkaansa. Hän keskustelee ranskaksi pöydän toisella puolella istuvan isänsä kanssa ja väittää, että tapauksia on ollut korkeintaan parikymmentä, joista muutama on ollut naisia.

”Tosiasia on, että pelkkä diktaattorin häätäminen ei ratkaissut maan ongelmia. Kyllä diktaattorin syrjäyttäminen on helpompaa kuin demokratian rakentaminen.”

Ben Mhenni on väsynyt, häntä on haastateltu koko päivä. 29-vuotias bloggaaja on tapaus: hän oli syksyllä 2011 ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Hänen ansionsa tulevat siitä, että hän seurasi väsymättömästi Ben Alin aikana poliisien raakuuksia. Hän kertoi tietonsa eteenpäin pelkäämättä seurauksia.

”Tunisian perinteinen media ylläpiti pitkään Ben Alin valtaa. He työskentelivät hallitukselle. Kun poliisi tappoi mielenosoittajia vallankumouksen aikaan, lehdet pikemminkin piilottelivat tapauksia kuin kertoivat rehellisesti tilanteesta.”

Ben Mhenni on järkyttynyt siitä, että useissa lehdissä on yhä samat päätoimittajat ja työntekijät, vaikka vanha valta on murtunut. Hänellä ei ole myöskään aikomusta lähteä mukaan perinteiseen puoluepolitiikkaan.

”Minua on kyllä pyydetty mukaan. Itsenäisenä bloggaajana saan kuitenkin tehdä omat päätökseni.”

Illalla ben Mhenni on Ruotsin PENin vieraana kansainvälisen naistenpäivän keskustelutilaisuudessa, jossa on paikalla naiskirjailijoita ja -aktivisteja myös Egyptistä, Jemenistä ja Syyriasta.

Arabimaiden tilanne näyttää nyt siltä, etteivät ongelmat ole poistuneet diktaattorien myötä. Osassa maista valtatasapaino on kääntymässä tiukan linjan islamistien eduksi, mikä näkyy esimerkiksi naisten alistamisena.

Siksi PENin tilaisuuden haastattelija kysyy kaikilta vierailtaan, ovatko he yhä sitä mieltä, että vallankumoukset kannatti tehdä. Vain Syyriasta kotoisin oleva kirjailija Manhal al Sarraj jää miettimään. Muut ovat ehdottomasti sitä mieltä, että diktaattorien kaatuminen on tärkeää.

Ben Mhenni sanoo, että tunisialaisten on vielä taisteltava toimivan kansalaisyhteiskunnan rakentamiseksi.

”Meillä ei ennen ollut mitään keskustelua uskonnon ja identiteetin suhteesta. Tunisia oli hyvin tasa-arvoinen maa. Islamistien valtaannousu on lisännyt väkivaltaa. Eilenkin kolme tyttöä hakattiin vain, koska he olivat pukeutuneet väärin.”

”Mutta diktaattori on diktaattori, ja ajattelen, että vallankumous oli vasta alkua. Vallankumous rikkoi pelon ilmapiiriin. Nyt ihmiset uskaltavat sanoa, mitä mieltä he ovat.”

—————

Suomalainen kirja arabikeväästä

Lilly Korpiolan ja Hanna Nikkasen Arabikevät-kirja kertoo, miten suomalaistutkijat näkevät Pohjois-Afrikan vallankumousten synnyn ja seuraukset.
Kattava teos on oppikirjamainen. Faktalaatikoihin on tiivistetty yksityiskohdat kustakin vallankumouksen läpikäyneestä maasta internetin käyttöasteesta muun maailman reaktioista protesteihin.

Kommentteja teoksessa on internet- ja demokratia-aktivisteilta, joita tekijät ovat tavanneet konferensseissa. Se sisältää lyhyitä näkökulmia myös toimittajilta ja kairolaiselta taksikuskilta sekä kannanottoja esimerkiksi Hillary Clintonilta.

Lina ben Mhenni: Tunisialainen tyttö – Arabikevään bloggaaja. Avain 2012. 63 s.

Lilly Korpiola & Hanna Nikkanen: Arabikevät. Avain 2012. 197 s.

Hannele Huhtala

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu