Deus Ex Machina

Antiikin teatterissa kehnoa juonta avitettiin näyttämölle nosturilla hilattujen jumalhahmojen avulla. Koneesta putkahtaneella ratkaisulla ei välttämättä ollut yhteyttä juoneen. Tästäkö vaalikoneissakin on kyse?

Vaalikoneissa äänestäjät voivat vertailla mielipiteitään ehdokkaiden vastauksiin. Ehdokkaan kannalta vaalikoneissa on se etu, että hän voi vahvistaa omaa profiiliaan itselleen tärkeimmissä äänestäjäryhmissä. Toisaalta kaikkein köyhimmätkin ehdokkaat ovat kerrankin samalla viivalla pulleammin kampanjoivien kilpailijoidensa kanssa.

Tiedotusvälineissä on jo aikaa sitten huomattu vaalikoneet käteviksi juttumateriaalin lähteiksi ja kelpo välineeksi asiakkaiden houkuttelemiseksi omille nettisivuille.

Sittemmin monet painostusryhmät ovat tahoillaan keksineet vaalikoneet hyväksi keinoksi saada ehdokkaita tutustumaan ja sitoutumaan omiin vaaliteemoihinsa. Eduskuntavaaleissa löytyy nuoriin, kehitysyhteistyöhön ja uskonnonvapauteen keskittyvät vaalikoneet. Niissä tarkoitus on hiukan johdatellenkin myös koota vaalilupauksia, joita voidaan hyödyntää vaalien jälkeisessä lobbauksessa.

Vaalikoneen laatija jäsentää aina poliittista todellisuutta arvioimalla mitkä kysymykset ovat tarpeeksi tärkeitä tullakseen huomioiduksi. Samalla annettavat vaihtoehdot rajaavat ratkaisujen avaruutta. Rujot pelkistykset tai vastausvaihtoehtojen päällekkäisyys kertovat kysymysten laatijan viattomasta osaamattomuudesta, toisinaan nimenomaan paatuneesta ammattitaidosta johdattelun armoitetulla saralla.

YLE:n vaalikoneessa mennee kömpelyyden piikkiin kysymys, jossa huhuillaan keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Vaihtoehdoista “Verotetaan päästöjä tiukemmin”, “Asetetaan päästöille tiukemmat rajat”, “Kehitetään ympäristötekniikkaa”, “Säästetään energiaa” ja “Luovutaan talouskasvun ihannoinnista” ovat kiusallisen sisäkkäisiä.

Sanomien vaalikoneesta taas löytyy ideologisesti latautunut kysymysmuotoilu. Vastaajien pitää miettiä suhdettaan väittämään “Globalisaatio ja vapaakauppa ovat olleet suomalaisten hyvinvoinnille pääosin hyödyksi”. Vastaaminen lienee helpointa uusliberaalille markkinaoptimistille, jolle hyvinvointi on puhtaasti materiaalinen asia. Hankalampaa se on kansantalouden kehitystä seuranneelle globalisaatiokriittiselle vastaajalle, jonka mielestä Suomen talous on kyllä saattanut hyötyä markkinoiden vapautumisesta lyhyellä tähtäimellä, mutta että kehityslinjassa voi silti olla muuta vikaa.

Klassinen vasemmisto–oikeisto-leirinvalintakysymys liittyy usein työmarkkinapolitiikkaan. YLE:n koneessa kysytään “Onko pätkätyöt hyväksyttävä osana nykyajan työelämää” ja MTV3:n koneessa pyydetään arvioimaan väittämää “Pätkätöiden määrää pitäisi vähentää lainsäädäntöä tiukentamalla”. Näiden kysymysten kautta on vaikea osoittaa kantaa, jonka mukaan valtion keinot pätkätöiden rajoittamiseen ovat rajalliset, mutta juuri siksi tarvittaisiin valtion vahvaa panosta suojaverkkojen päivittämisessä.

Toisaalta liki kaikissa koneissa kyllä arvioidaan vastaajien kantaa ammattiyhdistysliikkeen valta-asemaan, mutta yrittäjyyden monipuolisemmista edellytyksistä kysymyksiä on tavattoman vähän.

Kysymyksen ja vaihtoehtojen muotoiluilla voi myös helpottaa kuumaksi käyneen asian läpiviemistä. Karjalaisen vaalikoneessa ei kysytä muiden koneiden tapaan kuudennen ydinvoimalan tarpeellisuudesta, vaan arvioitava väittämä kuuluu “Ydinvoima on välttämätön ylimenokauden ratkaisu”.

Tähän lisäydinvoimaan lopulta käännytettävissä oleva ehdokas voi vastata helpottuneen myönteisesti, koska kysymyksen voi tulkita koskevan jo rakennettuja ydivoimaloita.

Erityisen paljon vaalikoneen laatija vaikuttaa poliittisten asioiden asialistaan rajaamalla asioita sen piiristä ulos. Esimerkiksi eduskuntavaalien 2007 vaalikoneissa on vaikea löytää yhtään kysymystä kulttuuripolitiikan alalta. Urheilulobby kiristelee hänkin hampaitaan ja luontojärjestöjä varmasti harmittaa, että suomalaisten metsien suojelusta tai Itämeren ravinnepäästöistä ei löydy kysymyksiä mistään.

Myös vaalikoneen ohjelmoinnissa tehdään valintoja. Vain koneen luoja voi tietää millä logiikalla kone laskee vastauksien vastaavuudet – puhumattakaan siitä, miten “en osaa sanoa” tai tyhjä vastaus tai vaikka tärkeyskertoimien käyttö tai niistä pidättäytyminen vaikuttavat vastausten vertailtavuuteen.

Ja tietenkin joku epärehellinen koneenrakentaja voisi kertoa suosikeilleen, kuinka koneen vertailuapparaatti on rakennettu. Tai vaikka rakentaa koko pajatson niin, että se antaisi suosikkehdokkaille salaisia bonuskertoimia. Kiinnijäämisen riski on verraten pieni ja kuluttajansuojaan liittyvät valitusmahdollisuudet vähäiset.

www.yle.fi/vaalit/2007

www.mtv3.fi/vaalikone

www.nuortenvaalikone.fi

www.07vaalikone.fi

vaalikone.karjalainen.fi

talentum1.zef.fi

www.ksml.fi/vaalit

www.hbl.fi

www.greenpeace.fi/vaalit

www.uskonnonvapaus.fi/vaalit/eduskunta2007

Kirjoittaja on ollut vihreiden ehdokkaana eduskuntavaaleissa 1999 ja 2003 ja onnistui ainakin kerran löytämään itsensä eräästä vaalikoneesta itselleen vasta toiseksi parhaana ehdokkaana.

Tuomas Rantanen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu