splash_image.jpg

DDT:tä haavoihin

Venäjän Juice Leskinen, rokkari Juri Ševtšuk haluaa suurta muutosta.

Viisikymppinen rockmuusikko ja runoilija Juri Ševtšuk kertoo kahvipöydässä inhoavansa näyttelijätrubaduuri Vladimir Vysotskin elämästä tehtyä kohuttua uunituoretta elokuvaa. DDT-yhtyeen keulakuva vaikuttaa henkilökohtaisesti loukkaantuneelta.

Hän tietää mistä puhuu, sillä Ševtšuk on omalla taiteellaan jatkanut neuvostoaikojen legendan tietä – molemmat ovat dissidenttejä, joiden kriittinen sanoma puree laajoihin kansanosiin. He myös kuulostavat hetkittäin samalta.

Molempien lauluja hoilataan Venäjällä niin humalassa kuin selvin päin. Tämä nähtiin Moskovan Bolotnajalla 4. helmikuuta mielenosoituksessa, kun Ševtšuk laulatti pakkasessa seisovaa kansaa akustisen kitaran säestyksellä:

Isänmaa,

menen kotimaahani – huutakoot, että se on rumilus,


mutta me tykätään siitä,

vaikkei se ole kaunis ja vaikka se uskoo roistoihin…

Kansanomaisesti ja rennosti julkisuudessa esiintyvä Ševtšuk ei ole koskaan kaihtanut vaikeita yhteiskunnallisia kysymyksiä tai yhteenottoja vallanpitäjien kanssa.

Neuvostoaikana hän lauloi satiiria suunnitelmataloudesta. 1980-luvulla hänet ajettiin Baškirian pääkaupungista Ufasta sen vuoksi, että hän puhui mitä ajatteli ja lauloi mitä tahtoi.

”Taiteilija on skeptikko, hänen ja vallanpitäjän suhde on aina ongelmallinen – taiteilijan tehtävä on tarkkailla valtaa objektiivisesti, vailla mitään illuusioita tai propagandaa”, Ševtšuk toteaa.

”Taiteilijan isäntä on Jumala, ei presidentti, tsaari tai puolue. Vain Jumala on hänen omatuntonsa. Siksi DDT:llä on vaikeaa kaikissa poliittisissa järjestelmissä.”

Bändi joutui äänittämään levynsä öisin salaa, mutta taltioinnit päätyivät KGB:n käsiin ja toivat Ševtšukille lisää ongelmia. Hän pakeni Moskovan kautta Venäjän eurooppalaiskaupunkiin, Leningradiin. Siellä oli Neuvostoliiton ainoa rock-klubi, jonka lavalla DDT:stä tuli sensaatio.

Ongelmatonta ei ole bändin elämä tänäkään päivänä:

”Minä olen tällainen hölmö-Iivana, venäläisten kansansatujen sankari, joka puhuu mitä ajattelee. Viisas mies ei tee niin.

Siksi DDT on ollut viimeiset viisi vuotta esityskiellossa kaikilla valtakunnallisilla kanavilla. Meistä ei pidetä, koska heitämme kuonaa vallanpitäjien kasvoille.”

Ševtšuk onkin noussut kriittisen kansalaisliikehdinnän symboliksi.

Vuonna 2010 hän oli otsikoissa haastettuaan pääministeri Putinin kutsuvierastilaisuudessa. Ševtšuk piti kursailemattoman maljapuheen, joka sisälsi kysymyksiä kansalaisyhteiskunnasta, korruptiosta, sananvapaudesta sekä sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.

Kun Putin haparoi vastaustaan kysymällä puhekumppaninsa nimeä, Ševtšuk vastasi ykskantaan: ”Olen Jura Ševtšuk, muusikko.”

Tähän kuuluisaksi tulleeseen vastaukseen rokkari vetoaa tänäänkin, kun häntä kysytään presidenttiehdokkaaksi tai poliittiseksi toimijaksi.

Mies haluaa pysyä vain muusikkona, vaikka äänestyksissä hän on ollut jatkuvasti kärkipäässä kun kysellään, keitä mielenosoittajat haluaisivat opposition keulahahmoiksi. Ševtšukin mielestä uusi johtaja ei ole vielä ilmestynyt:

”Minulle ei ole tärkeää, kenestä tulee presidentti, tärkeää on että hänet valitaan rehellisesti.

Meillä on ollut monarkia, kommunismi, villi kapitalismi ja yksityistäminen, mafian aikakausi, kansalaissodat. Meiltä puuttuu vain yksi: normaali vallan siirtyminen henkilöltä toiselle – tätä ei ole nähty vielä kertaakaan Venäjällä koko sen pitkän historian aikana.”

”Tätä me haluamme.”

Viime syksynä DDT julkaisi albumin nimeltä Inatše (Toisin). Uuden setin avainviestejä ovat toisin ajattelu ja toisin tekeminen. Biiseissä peräänkuulutetaan sisäistä vapautta ja uuden kevään koittoa. Uusien kappaleiden takia bändin keikkoja on peruttu Tjumenissa ja Jekaterinburgissa.

Albumi osoittautui suorastaan profeetalliseksi: siinä on esimerkiksi koruttoman suora puhuttelu Kremlille, laulu nimeltä Satu vallasta. Siinä ennustetaan rehellisiä vaaleja ja vilpitöntä demokratiaa vaativat mielenosoitukset.

Ševtšukin mukaan se, mitä duuman vaalien jälkeen tapahtui, oli täysin odotettavissa.

“Venäjällä on nyt liikkeellä paljon ihmisiä, jotka haluavat elää toisin, rehellisemmin. Maa odottaa muutosta, kuten lauloi aikanaan venäläinen rocktähti Viktor Tsoi. Tuo laulu on nyt ajankohtainen, ja biisimme käsittelevät samaa kysymystä.

Kappaleiden ytimessä on ajatus siitä, että me emme ole orjia. Että täytyy olla mielipiteiden kirjoa, että meidän täytyy elää vapaassa maassa, täytyy saada talous nousuun, täytyy modernisoida kansalaisyhteiskunta ja luoda uusi järjestys.”

Ševtšukin mukaan Venäjän kansa ei ole sisäisesti vapaa, mikä juuri on mahdollistanut Putinin valtakauden. Saadakseen muutoksen aikaan ihmisten tulisi ottaa vastuu ja vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin.

Niissä 25 kaupungissa, joissa DDT esiintyi ennen joulua, bändi koki viestin myös menevän perille. Kymmenen vuotta sitten mitään vastaavaa ei ollut havaittavissa.

”On syntynyt uusi tarve elää toisin.”

Kirjoittaja on venäläisen kirjallisuuden & kulttuurin dosentti. DDT esiintyy Helsingin The Circuksessa 30.3. & Tampere-talolla 1.4. Juri Ševtšukin keskustelutilaisuus 29.3. kello 14 Helsingin yliopistossa, Unioninkatu 40 B, Sali 1. Tilaisuudessa julkistetaan Tomi Huttusen teos Pietari on rock (Into).

****

Satu vallasta

Teksti: Juri Ševtšuk

Voimme itkeä onnesta – Putin hikoaa! – ja samalla hieroa kolmatta koipea.
Vahva valta, heikko kansa, sanoi kerran muuan kiinalainen.

Mutta jos maa on hävitty ruletissa, viha virtaa nälkäisissä suonissa.
Vahva valta, vahva kansa, ulvoi areenalta muuan saksalainen.

Mutta jotta olisi kylliksi helpompaa, keksitään korruptiokuvio:
Heikko valta, heikko kansa, kahmi mitä saat ja lopeta peli siihen!

Ja vielä voidaan ryhtyä mullistukseen, käynnistää järjestelmä uudelleen…
Heikko valta, vahva kansa, sorautteli kerran muuan ei-niin-venäläinen.

Herra presidentti, mistä Te uneksitte öisin? Villissä maassamme tänä levottomuuden hetkenä.
Herra presidentti, mitä he teille huusivat, nuo sata erimielistä – varmaan kohteliaisuuksia!

On kaali sekaisin näistä ongelmista, mihin tarvitsemme heikkoutta tai voimaa?
Mitä oikein riehut, hömelö teorian vanki, mikä vimma sinuun on mennyt?

Janoat imperiumia – suu tukkoon, mene sotaan ja kuole kauniisti. Meille:
Hyvä valta, hyvä kansa. Kun sydän on lämmin, on kaikki elossa.

Herra presidentti, mistä Te uneksitte öisin?
Villissä maassamme tänä levottomuuden hetkenä…

Herra presidentti, mitä he teille huusivat,
nuo miljoona erimielistä – varmaankin kohteliaisuuksia!

Nuku rauhassa, rakas toveri!

Tomi Huttunen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu