Dawkinsin synttärilahja

Vetoomus pilkalliseen järkeen.

Nimimerkki Pauli Kohelon romaani Ohessa tilinumeroni (2008) tuo nykykirjallisuuden kentälle pitkästä aikaa railakasta satiiria. Teos kertoo peräkyläläisestä metsurista, joka työtapaturman myötä kokee valaistumisen ja ryhtyy vahvasti tuotteistetun hengellisyyden saarnamieheksi kaikkine asiaan kuuluvine lieveilmiöineen.

Kovin erään Hotakaisen tyyliin letkautteleva romaani irvailee siis sille spirituaaliselle kevytlevitteelle, joka tätä nykyä tunkee esiin kaikkialla. Viisitoista vuotta sitten henkinen kirjallisuus oli Suomessa erikoiskauppojen marginaalia. Nykyään tavallisetkin kirjakaupat pursuavat itsehoitoa, elämänhallintaa, tsakrojen pesua, joogabrändejä, enkelienergiaa, pilatesta, reikiä ja tarotia.

Kirjoittajan nimimerkki viittaa tietysti brasilialaiskirjailija Paolo Coelhoon. Hän on luonut sekä pienoisen henkilökultin että sievoisen pankkitilin varttimystisillä romaaneillaan, jotka tarjoavat valaistumista pokkarihintaan.

Coelhon romaanien voima on siinä, että ne antavat lukijalle mahdollisuuden tulkita arjen alipainetta new age -henkisellä käsitekarkilla. Lonkkakuluma, pysäköintisakko tai jalkakäytävälle levinnyt kauppakassi eivät olekaan jokapäiväiseen elämään kuuluvia viheliäisyyksiä vaan mahdollisuuksia ”henkiseen kasvuun” ja portteja ”todelliseen minuuteen”. Coelhon lukija saa ymmärtää, että matka Kelasta Siwan kautta vuokrayksiöön onkin ”pyhiinvaellus”.

Pauli Kohelon romaani tekee ilotulitusta tällaisesta pseudoterapeuttisesta käsitehelinästä. Eikä häntä voi edes syyttää kärpäsen ampumisesta tykillä. Coelho on myynyt maailmalla yli sata miljoonaa kirjaa, äiti Amma on tätä nykyä kansainvälinen halaajajulkkis ja dalai-lama myy Vancouverin jäähallin loppuun kahtena peräkkäisenä iltana.

Mutta.

Tarkemmin ajatellen Kohelo putoaa silti uususkonnollisten messiaitten kanssa samaan kuoppaan. Hänen teoksensa viehätys on nimittäin siinä, että se antaa kuivalle skeptikolle luvan pyyhkäistä kaikki uskonnollisuus ylimielisesti samaan roskakoriin. Myös umpimieliselle ateismille on siis nykyisin sosiaalinen tilaus. Voin elävästi kuvitella Richard Dawkinsin antavan Kohelon romaanin syntymäpäivälahjaksi Daniel c. Dennettille.

Vaikka Coelho uppoaa siirappiseen henkisyyteen ja Kohelo vetoaa pilkalliseen järkeen, pohjimmiltaan ne molemmat ponnistavat silti samasta, perin inhimillisestä ajatuksesta.

Enkö minä olekin hiukan parempi ihminen kuin nuo muut?

Pauli Kohelo: Ohessa tilinumeroni. Siltala 2008. 109 sivua.

Tero Tähtinen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu