Kirjoittanut Hannele Huhtala

Dalmiran värikäs maailma

Lukuaika: 2 minuuttia

Dalmiran värikäs maailma

Miten pohdiskeleva kansa pystyi luomaan kotimaahansa sellaisen kaaoksen, joka alkoi maaliskuussa 2005? Tätä ihmettelee kirgisialainen runoilija ja elokuvantekijä Dalmira Tilepbergenova.

Miten pohdiskeleva kansa pystyi luomaan kotimaahansa sellaisen kaaoksen, joka alkoi maaliskuussa 2005? Tätä ihmettelee runoilija ja elokuvantekijä Dalmira Tilepbergenova elokuvassaan Downstairs from the seventh floor.

Kiinan, Tadžikistanin, Uzbekistanin ja Kazakstanin välissä sijaitsee 4,7 miljoonan asukkaan Kirgisia. Maa itsenäistyi Kirgistaniksi vuonna 1991 Neuvostoliitosta. Vuonna 1993 maa vaihtoi nimensä Kirgisiaksi, samana vuonna Askar Akajev valittiin presidentiksi, ilman vastaehdokkaita. Akajevin valtakausi päättyi vuoden 2005 tulppaanivallankumoukseen.

Downstairs from the seventh floor kuvaa poliittiseen sekasortoon vuoden 2005 parlamenttivaalien jälkeen ajautunutta Kirgisiaa.

”Tuntuu, että Kirgisia on paksussa sumussa. Tulppaanivallankumous vain lisäsi ongelmia. Toivon, että elämästä pian tulisi parempaa”, Tilepbergenova sanoo.

Vallankumouksen myötä vaalien tulos mitätöitiin ja syrjäytetty presidentti Askar Akajev pakeni maasta.

Presidentiksi nousi Kurmanbek Bakijev. Marraskuussa 2006 Kirgisian pääkaupungissa Biškekissä osoitettiin mieltä jälleen, kun Bakijev ei tehnyt lupaamiaan demokratiauudistuksia. Huhtikuussa 2007 Kirgisian oppositio vaati yhä Bakijevin eroa ja mielenosoitukset jatkuivat.

”Kirgisiassa kaikkea sensuroidaan. Erityisen vaikea tilanne on naistaiteilijoille. He eivät voi julkaista teoksiaan. Siksi minäkin lähdin Moskovaan. Opiskelen elokuvaa ja teen töitä. Jos tilanne Kirgisiassa ei muutu, saattaa olla, että jään Venäjälle.”

Tilepbergenovan elokuvien ei sopisi Sacha Baron Cohenin Borat-hahmo, joka on “kotoisin” Kirgisian naapurimaasta Kazakstanista. Mutta Tilepbergenovan elokuvien maailma on myös värikäs.

Dokumentti vuoden 2005 vallankumouksesta on runollinen. Elokuvan värimaailmaa on käsitelty niin, että vain punainen väri paistaa harmaasta mielenosoituskuvastosta läpi.

”Tunsin, että ongelmat voi näyttää vain vahvoilla väreillä. Toivon, että tulevaisuudessa pystyn nauttimaan kirkkaista väreistä, sillä haluan kertoa myös rakkaudesta ja onnellisuudesta”, Tilepbergenova kertoo.

Synkkä kuva Tilepbergenovalla on myös Keski-Aasian kirjailijoiden tilasta.

“Kirjailijat ja lukijat eivät kohtaa toisiaan epävakaissa olosuhteissa. Ihmiset, joiden elämä on sidottu luovaan työhön ajautuvat yksinäisyyteen, tulevat harvoin ymmärretyiksi tai kärsivät suoranaista puutetta”, Tilepbergenova sanoo.

Runoissaan ja elokuvissaan hän pui myös maansa ekologista tilaa. Kirgiisejä huolestuttaa maan suurin vuoristojärvi Issyk-Kul. Tilepbergenova on syntynyt vuonna 1967 järven rannalla sijaitsevassa kaupungissa.

Järven valuma-alueella oli neuvostoaikana uraanikaivoksia. Järvi on pienentynyt ja se huolestuttaa alueen kalastajia ja ympäristötutkijoita. Järven mukaan nimetyssä Issyk-Kul-runossa Tilepbergenova kuvaa tuskaansa järven puolesta.

Vieraiden äänten kylmyys

takoi yhteen rannat.

Sinun välinpitämättömyytesi myrkky

valui minun lähteeseeni.

Minun toiveeni uivat veden pinnalla

mainos

kuolleina kaloina.

– tämä uni ei toistu.

Vuodesta toiseen madallun

ja selkääni hengittävät/tyrnin ja oratuomen vesat.

Myrskyni eivät ole pelottaviaenkä saa aikaiseksi korkeita aaltoja.

Kunpa toisiaan seuraavista aalloista

ei väistyisi puhdas loiske/eivätkä ne jäätyisi sisältä./

”Nyt kun asun Moskovassa, kotimaani näyttää läheisemmältä, mutta toisaalta olen katkerampi. Rakastan kotimaatani kuin äitiäni. Rakastan häntä, mutta en ole aina samaa mieltä elämän yksityiskohdista”, Tilepbergenova lisää.

Runon on suomentanut Sanna Turoma.

Suomen PEN:n naiskomitean Keski-Aasian naiskirjailijakokous 18.–19.8. Helsingin Caisassa. Ilmoittautuminen 10.8. mennessä rita.dahl@helsinki.fi.

Hannele Huhtala