Chicha-rock opettaa

La Sarita -yhtyeen musiikissa perinteiset andilaiset melodiat sekoittuvat afroperulaisiin säveliin ja punkahtavaan rokkiin, höystettynä yhteiskuntakriittisillä sanoituksilla.

Perun voimakkaat sisäiset ja ulkoiset siirtolaisvirrat ovat synnyttäneet kiehtovia kulttuurifuusioita, jotka ilmenevät myös rock-musiikissa. La Sarita -yhtyeen musiikissa perinteiset andilaiset melodiat sekoittuvat afroperulaisiin säveliin ja punkahtavaan rokkiin, höystettynä yhteiskuntakriittisillä sanoituksilla.

La Sarita laulaa esimerkiksi poliittisen väkivallan uhriksi joutuneesta maanviljelijästä, ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneestä valtionjohdosta sekä varakkaan valkoisen ja köyhän alkuperäisväestön ristiriidoista.

La Sarita on nimetty köyhien suosiman epävirallisen suojeluspyhimyksen Sarita Colonian mukaan. Sarita muutti vuorilta Limaan siivoojaksi vuonna 1926, ja kuoltuaan malariaan hänet haudattiin joukkohautaan. Tämä oli ennen Perun suurta sisäistä muuttoliikehdintää, joka moninkertaisti Liman asukasluvun 1960–80-luvuilla yhdeksän miljoonan asukkaan megapoliksi.

Suuri osa vuoriston asukkaista pakkasi nyyttinsä ja suuntasi paremman elämän toivossa kaupunkiin. Moni päätyi kadunkulmiin kaupustelemaan erilaisia kokoon haalittuja tavaroita tai palveluita, ja epävirallinen sektori laajeni.

Liman valkoisen ja varakkaan kantaväestön mielestä uudet tulokkaat likasivat kaupungin ilmettä. Monet siirtolaiskaupunginosat, invaciones, jäivät kunnallisten palvelujen kuten vesi- ja sähköverkostojen ulkopuolelle.

La Sarita koostuu 10 jäsenestä, joista neljä esittää Ayacuchon vuoristomaakunnasta tulevaa perinteistä musiikkia ja tanssia. Lavalle energisyyttä ja katutanssia muistuttavia liikkeitä tuovat kaksi saksitanssijaa, tijeristas, jotka mittelöivät andisen harpun ja viulun säestyksellä. Lisäksi lavalla nähdään usein yhtyeen sanoituksia mukailevia teatterimaisia esityksiä.

Maaltamuuttajista kertovassa Provinciano III -kappaleessa kaupunkiin saapuu vaatimaton, ponchoon pukeutunut vuoristolainen, joka muuttuu asteittain veistä heiluttavaksi jalkapallopaitaiseksi rikollisjengiläiseksi ja kuolee lopulta aidsiin.

Myöskään rikkaiden ja köyhien työnjako ei jää epäselväksi Globalízate-kappaleen (”globalisoi itsesi”) jälkeen, jossa esitellään globalisoijien ja globalisoitujen asema maailmassa.

La Sarita määritellään usein folk-rockin tai chicha-rockin edustajaksi. Perussa termi chicha viittaa yleensä andilaisen kansanperinteen fuusioituneisiin nykymuotoihin. Musiikin kentällä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi perinteisen andimusiikin ennakkoluulotonta yhdistämistä japanilaisiin sähkökitaroihin tai lenkkitossujen ja vuoriston kansallispukujen yhdistämistä esiintymisasuiksi. Kulttuurisen puhtauden vaalijoiden parissa tämä herättää karvasta mieltä.

Laitakaupungin köyhien keskuudessa chichan häpeilemätön tapa rikkoa eri tyylisuuntausten rajoja nousi erityisesti 1980-luvulla valtavaan suosioon. Maassa, jonka ihmisistä valtaosalla on hyvinkin erilaisten biologisten ja kulttuuristen perintöjen sekoituksia, fuusiomusiikin tahdissa jammaaminen voi olla vapauttava kokemus. Viime vuosina chicha-musiikki on saanut aiempaa enemmän tilaa myös valtamedioissa. Chicha menee kuitenkin Perussa paljon musiikkia pidemmälle ja voidaan puhua jopa chicha-kulttuurista yleensä.

Myös Suomessa odotetaan lähivuosina siirtolaisvirtojen lisääntymistä, jos ei muuten, niin hallituksen siirtolaispoliittisilla päätöksillä paikkamaan työvoimapulaa suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Valtakulttuurin ulkopuolelle jäävä sekä heikosti yhteiskuntaan integroitunut väestönosa hakeutuu toimeentulon hankinnassa usein epävirallisen sektorin pariin, etenkin jos hyvinvointivaltion peruspilareita puretaan.

La Sarita esiintyy 26.5. Maailma kylässä -tapahtumassa Savanni-lavalla ja Nosturissa sekä 30.5. Maailmanpoliittisissa rock-iltamissa ravintola Kaisaniemessä.

Teivo Teivainen & Jaakko Valli

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu