Bruttokansantuote ja kansan netto

Rahan voima: Elämästä kertoisivat enemmän vaikka kuolinsyyt ja eliniät eri väestönosissa.

Vuonna 1900 Suomen bruttokansantuote henkeä kohden oli 365 markkaa eli nykyrahassa jotakuinkin 1370 euroa. Vuonna 2004 tuotannon arvo henkeä kohti oli 28 643 euroa.

Ero on hurjan tuntuinen mutta onneksi siinä on mukana paljon prameita autoja, merkkivaatteita ja runsain mitoin turhia kirjoja hyllyssä. Elämästä kertoisivat enemmän vaikka kuolinsyyt ja eliniät eri väestönosissa.

Arviot bruttokansantuotteen kehityksestä kertovat, että Länsi-Eurooppa olisi vuoden 1000 paikkeilla ollut köyhempi kuin Afrikka. Erot olivat kuitenkin pieniä.

Seuraavan vuosituhannen aikana maailmanvalta (henkeä kohden mitattuna taloudellisena toimeliaisuutena) vaihtui tiuhaan: Italia, Alankomaat, Iso-Britannia ja viimeksi Yhdysvallat. Uutta oli tuloerojen kasvu. Lähes tasatilanteesta köyhimmän ja rikkaimman alueen tulokuilu saavutti suhteen 19:1 viime vuosituhannen lopulla.

Kiina ja Intia ovat nyt kuromassa tätä kuilua hieman pienemmäksi. Nykytrendien mukaan Kiinasta tulisi suurin talousmahti jo tämän vuosisadan puoliväliin mennessä. Investointipankki Goldman Sachsin mukaan Kiinan bruttokansantuote olisi 37,5 biljoonaa euroa vuonna 2050, kun taas Yhdysvallat olisi jämähtänyt 29,5 biljoonaan. Kun kiinalaisia on arvion mukaan tuolloin 1392 miljoonaa, olisi maan bruttokansantuote henkeä kohden lähes Suomen nykytasoa.

Mitä sitten sanoo se, että Intian BKT per capita on 523 euroa ja Kiinan 1433 euroa? Onko Kiina astunut juuri 1900-luvun Suomeen ja Intia laahustaa vielä kaukana 1800-luvulla?

Kyse on bruttokansantuotteesta ja on vaikea sanoa mitä ilmiön taakse kätkeytyy. Otetaanpa esimerkki.

Suomalainen metsäjätti Botnia on rakentamassa maailman suurinta sellutehdasta Uruguayhin. Se maksaa miljardi euroa ja tuottaa valmistuttuaan miljoona tonnia sellua vietäväksi Euroopan ja Aasian tehtaisiin.

Botnian mukaan tehdas nostaa maan bruttokansantuotetta 1,6 prosenttiyksikköä, eli Nokian puolikkaan verran.

Nokian tapaisia optioita ei kuitenkaan Uruguayssa tunnettaisi. Pääomavoitot valuvat saman tien ulkomaille, laiteinvestoinneista ei makseta veroja, ei myöskään tehtaan tuotannosta ja viennistä.

Lisäksi puuntuotantoa on tuettu massiivisesti sekä Uruguayn antamilla verohelpotuksilla että Maailmanpankin aktiivisella tuella. Monikansallisten yhtiöiden toimintaa tutkivan Corporate Watchin mukaan Uruguay on upottanut metsäjättien puuntuotantoon 12 vuoden aikana yli 500 miljoonaa dollaria ja sen päälle tulevat vielä tie- ja satamainvestoinnit.

Suomalaisen sellutehtaan yhteydet Uruguayn talouteen on kutistettu minimiin. Työntekijöitä tehtaalle tulee kolmisensataa. Raaka-ainetta tuottavilla mittavilla eukalyptusplantaaseilla työllistämisvaikutus on suurempi, mutta sikäläisittäinkin surkeat palkat jättävät tuotot metsänomistajille, joista suurin on tehdas itse. Tehtaan puutuotannon vaatimat maa-alueet syrjäyttävät muuta tuotantoa ja tehdasalueelta häviää matkailuelinkeino, koska sellutehdas ei ole kiinnostavimpia turistikohteita.

Suomen valtion aktiivisella tuella suomalainen yhtiö saa voimakkaasti paikallisin verovaroin tuetun tehtaan, jonka tuotoista se ei maksa käytännössä veroa lainkaan. Ja näin kasvaa bruttokansantuote.

Ai niin, maksoihan tehdas toki tukea kaikille Uruguayn poliittisille puolueille vuoden 2004 vaaleissa (joiden jälkeen tehdasinvestointi muuten hyväksyttiin).

Mitä jos Kiina ja Intia ovat täynnä vastaavia esimerkkejä? Suuren valtion voimalla ne ovat toki pystyneet paremmin asettamaan ehtoja ulkomaisen pääoman pikamarssille, mutta kasvulukuihin on syytä suhtautua epäillen ennen kuin tietää mikä oli paikallinen nettotuotto.

Kaiken lisäksi näillä laskelmilla on vain teoreettinen merkitys, varsinkin kun puhutaan Kiinasta. Maa tulee hajoamaan sisäisiin ristiriitoihinsa ennen vuosisadan puoliväliä ja tilastot menevät uusiksi.

Jorma Penttinen, jorma.penttinen@surfeu.fi

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu