Brasilialaiset tv-sarjat ovat ottaneet kiinni todellisuuden. Ruudusta punkee mutkikkaita juonikuvioita, jotka käsittelevät aikamme tabuaiheita.
Yksityisen TV Globon mahti Brasilian mediakentässä on kiistämätön. Sen draamasarjat hallitsevat brasilialaista perhe-elämää koko illan – niitä tulee neljä päivittäin. Putken katkaisevat vain mainokset ja uutiset. Sarjojen kavalkadi on ollut melkoinen mielipiteiden muokkaaja jo 40 vuoden ajan. Kanavan sarjoja esitetään monissa maissa ja yhtiö on maailman suurin tv-sarjojen tuottaja.
TV Globon perusti Roberto Marinho sotilasdiktatuurin alussa. Kanava toimi sotilasjuntan äänenkannattajana. Globon sarjat toimivat tuolloin kansan oopiumina eli esittivät ihannoidusti Rion ja São Paulon ylä- ja keskiluokan elämää ja rakkaustarinoita.
Globon saippuasarjat ovat yksi syy Koillis-Brasiliasta ja maaseudulta suurkaupunkeihin suuntautuneeseen muuttoliikkeeseen, jonka seurauksena slummit kasvavat. Köyhät ihmiset ovat saaneet utopistisen kuvan elämästä Riossa ja São Paulossa. He uskovat, että siellä heidänkin elämänsä muuttuu samanlaiseksi kuin saippuaoopperoissa.
Maan demokratisoituessa TV Globo kannatti uutisissaan oikeiston vaaliehdokkaita 1980-luvulla.
Se vältti yhteiskunnallisia aiheita ohjelmissaan. 1990-luvulla yleisö kuitenkin muuttui. Se vaati keskustelua, kansalaisoikeuksia ja tasokkuutta tv-ohjelmiin. Kun rautaisella kädellä yhtiötään hallinnut Marinho siirtyi taustalle, Globo muuttui myönteiseen suuntaan. Nyt kanavalla puhutaan jopa kansalaisoikeuksista ja osallistutaan yhteiskunnallisiin hankkeisiin. Aikaisemmin se olisi ollut ennenkuulumatonta. Globoa ei enää tunnista entisekseen.
Yleisöä turruttaneet sarjatkin ovat muuttuneet. Ne käsittelevät nykyään muun muassa tabuina pidettyjä asioita, kuten homoseksuaalisuutta, poliittista aktivismia ja yhteiskunnan epäkohtia. Äskettäin päättynyt América-sarja on tästä oiva esimerkki. Se synnytti monensuuntaista keskustelua Brasiliassa.
Olot Rio Grande -joen eteläpuolella ovat sellaiset, että usa:han suuntautuvasta laittomasta rajanylityksestä on tullut suuren luokan bisnestä. Muun muassa Brasiliasta USA:han kulkee suunnaton laittomien siirtolaisten virta. Arvioidaan, että 30000 brasilialaista yrittää vuosittain laittomasti Yhdysvaltoihin. Ihmiset asettavat henkensä kaupaksi päästäkseen jenkkionnelaan.
América-sarjan päähenkilö, kuvankaunis Sol (Déborah Secco), yritti kaikin mahdollisin tavoin Yhdysvaltoihin. Sinne hän pääsikin, laittomasti. Siellä hän työskenteli baaritarjoilijana ja -tanssijana. Nämä ovat tavanomaisia elinkeinoja monille Latinalaisesta Amerikasta tuleville siirtolaisnaisille. Hänet saatiin kuitenkin kiinni ja lähetettiin takaisin. Hänen sinnikkyytensä oli liikuttavaa: hän palasi aina takaisin. Sarjassa käytiin läpi kaikki mahdolliset laittomat rajanylityskeinot, maitse ja meritse. Muuttovirran pyörteessä Sol menetti suhteellisuudentajunsa. Hän otti huumelastin vietäväksi lisätienestiä tehdäkseen ja jäi tietysti kiinni. Kyseessä ei ollutkaan nyt pelkkä laiton maahanmuutto, vaan myös huumeiden salakuljetus. Tässä välissä hän ehätti myös raskaaksi ja menetti lapsen rikoksensa vuoksi.
Sarjan käsikirjoittajalla Glória Pérezillä on tapana puuttua ajankohtaisiin asioihin. Brasiliassa julkinen keskustelu saattaa muuten olla melko tyrehtynyttä. Kaikkien katsoman sarjan myötä nostetaan asioita pöydälle. Silloin ajankohtaisia teemoja, kuten laitonta muuttoliikettä Yhdysvaltoihin, voidaan käsitellä kaikenlaisissa ajankohtais- ja varietee-ohjelmissa. Ne toimivat samalla myös sarjan mainoksina.
Pérezillä on tosin taipumus liioitteluun. Hän ymppää samaan sarjaan vammaisten, homoseksuaalien, kleptomaanien ja laittomien siirtolaisten ongelmia. Ja kaikki päähenkilöt ovat kuin pyhimyksiä, systeemin sortamia uhreja, melkein marttyyrejä.
Näiden lisäksi juonikuvioiden taustalla pyörivät Brasilian maaseudun rodeokilpailut ja tietenkin lukuisat rakkaustarinat runsaalla piilomainonnalla höystettynä. Tuloksena on elämää matkiva, postmoderni sillisalaatti, jossa on vaikea pysyä perässä.
tv-sarjat toimivat Brasiliassa myös musiikin ja tanssityylien markkinointikanavina. Köyhemmän väestön keskuudessa syntyneet tyylit, kuten lambada ja pagode, tuotiin keski- ja yläluokan tietoisuuteen juuri tv Globon sarjojen myötä.
América-sarja markkinoi seksikästä, riolaista funkia rikkaan yrittäjän tyttären Raíssan (Mariana Ximenez) kautta. Riolainen funk on 1980-luvulla slummeissa syntynyt musiikki- ja tanssityyli. Funkbileitä järjestävät monasti slummien huumekartellit. TV Globon rikostoimittaja Tim Lopes murhattiin hänen dokumentoidessaan funkbileitä, joissa alaikäisiä tyttöjä käytettiin seksuaalisesti hyväksi.
Riolainen funk on yksinkertaista: Miami bassiin perustuvan afro-break-perkussion päälle räpätään itseään toistavia tarinoita helpoista ja hyvännäköisistä naisista ja siitä, mitä kaikkea heidän kanssaan voi tehdä, kaksimielisesti. Esimerkkinä on suurta suosiota nauttiva Bonde do Tigrão. Poikkeuksena on naispuolinen funktähti Tati Quebra-Barraco, joka tuo mukaan naisnäkökulmaa. Joissakin kappaleissa ylistetään tai solvataan kilpailevia huumekartelleja.
Räppäys matkii naruhypystä, lasten leikeistä ja pilkkalauluista tuttuja sävelkulkuja. Rion funkilla on vähän tekemistä James Brownin kanssa.
Musiikkiin kuuluva tanssi on afroperäistä ja eroottista. Se muistuttaa Angolan kuduroa, jossa naisen vartalolla, varsinkin takamuksella, on merkittävä osuus. Naiset pukeutuvatkin pepun hyvin esiin tuoviin, tiukkoihin farkkuihin.
América-sarjan Raíssa hylkäsi yläluokan tanssipaikat ja osallistui täysin rinnoin slummien funkbileisiin. Samanaikaisesti funkia alettiin esitellä monilla eri tv-kanavilla. Se on ylittänyt ennakkoluulot ja luokkarajat. Rion eliitin nuoria tavataan slummien funkbileissä ja São Paulon luksus-yökerhot järjestävät funk-iltoja. Nyt yläluokankin hyvätapaiset tytöt voivat vatkata eliitin punttisaleilla työstämiään takapuolia funkin tahdissa.
Amilcar & Chocolaten kappale ylistää tyylisuuntaa: ”Musiikki on mustien, se on slummien, mutta se saa kaikki tanssimaan!” Musiikki ja televisio toimivat näennäisesti yhteiskuntaluokkia yhdistävinä tekijöinä.
Kirjoittaja on Brasiliassa asuva geologi ja kääntäjä.
Toni Eerola
