Brahmaan yhtyjät

Intian vapaaehtoisen köyhyyden gurut kuohitsevat itsensä, jos ei muu auta & veri vetää. Mitäs paavi siihen sanot?

Useimmat intialaiset uskonnot näkevät asketismin ja maailmasta vetäytymisen ihmisen henkisen kehityksen edellytyksenä. Tänäkin päivänä kaikkialla Intiassa näkee puolialastomana kerjuukulhojensa kanssa kulkevia hindulaisia sadhuja eli pyhiä vaeltelevia miehiä, jotka ovat jättäneet perhe-elämän ja maalliset velvoitukset omistautuakseen täysipäiväisesti henkiselle elämälle.

Klassisessa hindulaisuudessa ihmisen pyrkimyksenä on saavuttaa mokša eli vapautuminen sielunvaelluksesta, jota on tavoiteltu aikojen saatossa monenlaisilla askeettisilla harjoituksilla, toisinaan jopa suoranaisella itsekidutuksella. Esimerkiksi selibaatti-lupauksen pitämistä on saatettu helpottaa yksinkertaisesti tuhoamalla sukupuolielimet.

Hindulaisuuden joogisessa perinteessä lihanhimoa ja maalliseen takertumista yritetään taltuttaa saavuttamalla akrobaattinen kehon hallinta ja sen myötä keskittynyt, meditatiivinen mielentila. Sen avulla yksilöllisen ihmissielun on suurten ponnistelujen kautta mahdollisuus irtautua rajallisesta olemuksestaan ja yhtyä suureen maailmansieluun eli brahmaan.

Pyrkimystä edesauttavat sukupuolinen pidättyminen, säännöstelty ruokavalio ja toistuvat, kurinalaiset harjoitukset. Joogan filosofiaa selittävän Katha-upanisadin mukaan ihmisellä on vaunuinaan keho, hevosinaan aistit, ajurina järki ja ohjaksina mieli. Jotta aistiset nautinnot eivät veisi joogia epäpuhtaisiin ajatuksiin tai tekoihin, hänen on harjoituksen avulla koulittava mielensä järkkymättömäksi.

Joidenkin kuuluisien askeettien ympärille on järjestäytynyt kokonaisia oppitraditioita. Suurin yksittäinen nyky-Intiassa vaikuttava askeettinen perinne ovat niin sanotut ramanandit, jotka pitävät 1300-luvulla elänyttä Ramananda-askeettia perustajagurunaan. Ramanandit eivät arvosta teologisia opinkappaleita tai uskomusjärjestelmiä vaan heidän päämääränsä on muokata mieli ja ruumis henkilökohtaista jumaloivallusta varten.

Ramanandi-askeetin päivä on pitkä ja ankarasti säännöstelty. Hän herää kahden tai kolmen maissa aamulla ja suorittaa päivän ensimmäiset rukoukset ja puhdistautumisrituaalit. Aamutoimien jälkeen ovat vuorossa varsinaiset henkiset harjoitukset, joissa askeetti asettuu meditaatioasentoon ja alkaa lausua vihkimyksessä saamaansa mantraa.

Noin tunti ennen auringonnousua suoritetaan ensimmäinen palvontatoimitus. Loppupäivän ohjelma muodostuu muun muassa pyhiinvaelluksesta, joogaharjoituksista, aterioinnista ja pyhien tekstien lukemisesta.

Päivän päätteeksi askeetti suorittaa uudelleen mantraresitaation, minkä jälkeen hän voi asettua levolle. Kyseessä on siis kokonaisvaltainen uskonnolle omistautunut elämäntapa, jossa askeetin jokainen teko ja vuorokauden jokainen hetki on pyhitetty jumalalle ja hänen etsimiselleen.

Veda-kirjojen viimeinen osa Katha-upanisadi löytyy kirjastosta. Englanniksi täältä: www.vedarahasya.net/katha.htm

Tero Tähtinen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu