Avoimuuden ongelma

Rahan voima: ”Avoimuuden säännöt eivät ole kaikille samat”, Voiman talouskolumnisti Matti Ylönen kirjoittaa. ”Varsinkin, jos se uhkaa yritysten voittomarginaaleja.”

Toimivaa demokratiaa ja kilpailullisia markkinoita yhdistää yksi arvo: avoimuus. Se on päämäärä, jota harva tohtii vastustaa. Avoimuudesta voi kuitenkin tulla ongelma, jos suurempi avoimuus uhkaa lobbausvoimaisten yritysten voittomarginaaleja. Avoimuuden säännöt eivät ole kaikille samat.

Pankkitiedot ovat yksi esimerkki ongelmista. Verorikollisuuden torjunnassa viranomaiset ovat vuosikausia yrittäneet saada oikeuksia haravoida koneellisesti pankkitilejä, etsien merkkejä epäilyttävistä rahan siirroista veroparatiiseihin. Ruotsissa järjestelmä on käytössä ja se toimii. Suomessa lakiesitys on kaatunut muun muassa pankkiyhdistyksen ja valtiovarainministeriön vastustukseen. Veronkiertäjien yksityisyyttä ei saa loukata, ei edes tietokoneella.

Yksityisyyden suoja ei kuitenkaan nouse ongelmaksi sosiaalitukien myöntämispäätöksiä tehtäessä. Jokainen tilisiirto syynätään. Hylkäävän päätöksen voi saada esimerkiksi gradun kenttätyömatkaa varten myönnetystä apurahasta. Ei auta selittää, että matka-apurahalla ei jääkaappia täytetä. Opiskelijat ovat muutenkin saaneet tottua avoimuuden iloihin vuosittaisessa opintotukien takaisinmaksurumbassa, etenkin jos on sattunut saamaan viimeisen palkkakuitin väärän vuoden puolella.

Liike-elämässä avoimuus näkyy pisimmälle maamerkkiensä, lasisten toimistotalojen kautta. Avoimuuden ja läpinäkyvyyden todellinen sisältö on kuitenkin häilyvämpi. Kansalaisyhteiskunnan pitkän työn tuloksena monet yhtiöt raportoivat vuosittain ympäristö- ja sosiaalisesta vastuustaan. Ilmoituksia eri maihin maksetuista veroista, työntekijämääristä ja maakohtaisista voitoista ei kuitenkaan julkisteta.

Nämäkin tiedot olisi mahdollista raportoida ilman suuria hallinnollisia kuluja. Yli 300 järjestön Publish What You Pay -koalitio on esittänyt kirjanpitojärjestelmää, jossa kuluttajien ja sijoittajien olisi mahdollista saada kattavammat tiedot monikansallisten yhtiöiden taloudellisesta panoksesta eri valtioissa. Koalitio saavutti ensimmäisen voittonsa viime vuonna, kun EU velvoitti kaivostoimintaa ja muuta raaka-aineteollisuutta harjoittavia yrityksiä nykyistä laajempaan maakohtaiseen raportointiin.

Vaikka maailma muuttuu, pysyvät tietyt asiat samoina. Valta voi korruptoida ja yhtiöt hakevat voittoja myös vähemmän kunniallisin keinoin. Kansalaisten, kuluttajien ja kansalaisjärjestöjen tehtäväksi jää arvioida, milloin liike-elämän ja politiikan keskuksien lasikonttorit kumisevat tyhjyyttään. Tämä ei onnistu ilman todellista avoimuutta. Tarvitaan tilivelvollisuutta vapaaehtoisen yhteiskuntavastuun sijaan.

Matti Ylönen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu